Täällä ollaan taas! Sen verran oli hullu kevät/alkukesä koulun ja töiden suhteen, että siinä kaahailussa putosi kyllä painonpudostushaaveet kokonaan kelkasta. Olo on tällä hetkellä lievästi sanottuna k-a-r-s-e-a, mutta mikäs sen parempi motivaattori kuin törkeä turvotus ja kiristävä housunkaulus

Upeita saavutuksia on monella, erityisesti arawr pisti silmään. WAUTSI! Onnea onnistujille ja tsemppiä kaikille

(Aiempi viestini katosi johonkin bittiavaruuteen, voitte hihitellä jos se löytyy jostakin, kun yritän tässä imitoida siitä uuden version.)

Onnittelut onnistujille! Eritoten Pieni karhu ja arawr hätkähdyttävät jälleen

Yritän parhaillaan täyttää ruokapäiväkirjaa edes muutamana arkipäivänä viikossa, ettei nousukiito alkaisi. Näin kesällä kaikenlaisia menoja, ruokaa ja juomaa tuntuu piisaavan ja olen aika huono sanomaan ei... Yksi mitä olen miettinyt on, että kiinnittäisin huomiota siihen, että en napostelisi karkkeja ja sipsejä yms. vaikka niitä illanistujaisissa olisi tarjolla. Niitä kun menee kuin huomaamatta aika paljon mutta kaloreita kuitenkin tulee!

Hei! Vieläkö mahtuu mukaan? Toinen viikko kiloklubin jäsenenä. Monesti yrittänyt itsekseen laihduttaa, mutta ei se vaan onnistu. Toi ruokapäiväkirja auttaa kummasti. Kuitupallura jää usein punaiseksi, ei niinkään määrästä vaan siitä "vääränlaisesta" kuidusta. Osaisitteko neuvoa, mistä kasviksista sitä kuitua hyvin saisi. Punakaalin jo löysin osaksi ruokaani. Olen keliaakikko, joten kuidut löydettävä muualta kuin viljoista. Kauraa onneksi voin syödä.
Itsestäni vielä sen verran, että tavoitteena tiputtaa paino normaalin rajoille eli 15-20 kg. Olen jojoilija ja toivon, että nyt saisin pysyvän muutoksen.
Mukavaa päivää kaikille!

Moikka. Täällä 25-vuotias pirkanmaalainen neitokainen. Kiloklubissa oon ollu jo pitkään heilumassa vähemmän aktiivisemmin, mut ajattelin nyt aktivoitua taas.

Oon koko ikäni ollu isokokoinen ja suurimmillani olin n. 90 kg 17-vuotiaana. Jotenkin sitten kuitenkin sain itseeni silloin niskasta kiinni ja tipautin sen yli 20 kg ja pienimmilläni olin 68 kg. Noo sitten kuitenkin kävi niin,että paino palas huonojen elämäntapojen ja liikkumattomuuden myötä takaisin.. Ei onneks ihan noin paljoa, mut pääsin mä parikymppisenä siihen 85 kgn takaisin. Ei hyvä. Siinä sit keikuin monta vuotta ja koitin kaikin tavoin saada painon alas.

Tossa 2014 alotinkin sitten fyysisen siivoustyön ja sen myötä painokin alko tippumaan mukavasti. Olin nyt tässä keväällä ihan kivat 78 kg, mut kävi ikävästi ja jouduin mun polven takia piiiiiitkääääälleeeee saikulle ja painoa on taas ruvennut tuleen lisää. Kävin tossa eilen vaa'alla ja näytti sen 81,4 eli apua... En halua enää enempää painoa. Tavoitteeni olis saada paino tohon 70 kiloon...

Ja nythän siis odotan polven leikkausta ja liikunta on aika huonoa ton polven (ruston siirto tulossa ja polven nivelkierukan repeymä täytyy korjata) kanssa, vaikka haluisinkin tosi paljon liikkua mut kun ei voi niin ei voi Jospa tolla ruokavaliolla ja ruokapäiväkirjalla saisin hieman painoa alas eikä koko saikku menis vaan lihomiseen.... Leikkauksen jälkeen tosin tulossa monen kuukauden saikku ja kepeillä kävelyä,että sillon en kyllä pääse liikkumaan, joten ruokavalio on pakko saada paremmaks.

Onneks sentään pyöräily ja muutamat omakotitalon askareet edelleen hoituu ihan kivasti.

Toivottavasti täältä saisin vertaistukea, jos meinaan repsahtaa lihomiseen!

Mut mä tiedän et pystyn tiputtaan painoani,koska sillon ennenkin pystyin!!!

Onko täällä muuten muita polvivaivasia?

Tervetuloa laiskistunut ja neiti J.

Neiti J, täällä yks polvivammanen jo vuodesta 2002. Polvilumpioilla on tapana heittää omille teilleen toisinaan, tosin viimeksi ennen raskautta. Leikkausta olen vältellyt kuin ruttoa, ennen raskautta olin jo jonossa, kun tilanne oli aika paha (polvi lukittui kävellessä tosi usein, välillä jopa sadan metrin välein, lenkkeile siinä sitten, lisäksi muut kipuilut ja lumpioidrn lumpsahdukset). Mutta sitten tuli raskaus ja mun piti sen jälkeen soitella sairaalalle, että pistävät takas jonoon... No lapsi on jo 4-vuotias, enkä ole vielä soitellut. Joku ihmeparantuminen, liikunta kai jonkin verran auttaa, vaikka eihän noi edelleen ihan ehjät ole. Polville rankkoja liikuntalajeja vältän, mutta muuten elän aika normaalia elämää näiden kanssa. Joskus polvia kolottaa ja lumpio saattaa naksahdella, että eiköhän joskus ole taas sekin aika, kun lääkäriin käy tieni...

Täällä vähän lusmuillaan, tänään söin herkkuja leffassa. Iltapalaksi salaattia tiedossa, tai kalorit paukkuu yli ja pahasti. Liikunta maistuu puulta, vaikka oon kyllä joka päivä liikkunut vaikka väkisin. En kyllä millään jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka saa liikunnasta jotain kiksejä.

Joo on mullakin nää polvet vaivanneet koko iän.. Välttelin kans lekurissa käymistä viimeseen saakka kunnes työpäivän aikana rupes sit polvet pettään sen verran et kaatuilin rapuissa ja eihän siitä mitään tullu enää. Nyt oon tosiaan saikulla toista kuukautta.. Röntgenissä ja magneettikuvissa paljastu sit nuo kipuilun syyt. Et ruston irtopalasia ympäriinsä ja toi ruston kolo johon pitää siirtää ehjää rustoa paikasta missä sitä ei niin tarvi. Ja sit toi kierukan repeymä viel siihen kaiken päälle. Mut laihduttaminen ois kai parasta hoitoa näin ennen leikkausta (vaikka ei siitä oo mulle sanottu että tarvis, mut ku itse haluan) ja polven jumppaaminen myös.

Kun nyt vaan saisin kunnalta oikean hintasen palvelusetelin niin pääsisin leikkaukseen yksityiselle. Kerran ne on jo tehny vääränhintasen p.setelin... Et sen takii tää taas viivästyy..

Tervetuloa, Neiti J ja laiskistunut

Mä oon kans polvivaivainen (lievästi), mutta hiukan määrittämättömällä ja oudolla tavalla. Jumppasin niitä fysioterapeutin opastuksella vuoden verran ja niistä tuli paremmat, mutta pääasiallinen ongelma on se, että ne (muiden nivelten ohella) kipeytyvät sokerista. Polvet pysyy käyttökunnossa, kun pysyn erossa sokerista, hyvä syy pysyä erossa herkuista. Ja on niitä epäilemättä helpottanut 25 kilon painonpudotus – joku päivä heitin 20 kilon rinkan selkään, ja kyllä sen heti portaissa laskeutuessa tunsi, että polvet ei ole ykköslaatua. Nykyisellään pystyn kuitenkin ilman taakkaa esim. menemään kyykkyyn kivutta Välillä mietin, kuinka raihnas mahdan olla vanhana kun oon jo alle kolmekymppisenä tällanen.

Örh, mikä ruokaviikko. On tullut syötyä paljon vehnää, jota normaalisti en juuri syö, ja tuntuu että turpoan vaan päivä päivältä. Paino on melkein kolme kiloa enemmän kuin viikko sitten, että eipä siitä 60 kilon alituksesta kauan ehtinyt nauttia

Joo on ne polvivaivat pahoja, mut parempi pistää viel tälleen nuorena kuntoon. Vaikka ei mua toi leikkaus niin houkutakaan, mut ei taida olla enää muuta vaihtoehtoo ku ei noita ruston irtopalasia voi jumpallakaan korjata...

Itsellä on ollu ihan hyvä ruokaviikko. Ja herkkujakaan ei oo edes tehny mieli. Viikonloppu kyl lähestyy.. Aijai.

Phuuh, paino laskusuhdanteessa, vaikka vähän jännitti mennä vaa'alle. Pieni oli lasku, mutta parempi kuin ei mitään. Liikuntakin maidtuu taas vähän paremmalta, olo on ollut pari päivää tosi energinen. Kaipa se alkaa vaikuttaa, mitä suuhunsa laittaa!

Eilen lähti taas lapasesta, kun avoin keksi paketti huusi mun nimeä. Tänään toistaiseksi pysynyt syömiset hallinnassa.
Mun ongelma on niska -hartia seutu. On niin jumissa se alue, että liikunta laukaisee päänsäryn. Kerran ryhmätunnilla aloin itkemään päänkivun vuoksi, tunnin jälkeen menin ohjaajan kanssa juttelemaan. Hän kertoi, mistä särky ilmeisesti johtuu ja näytti Pilates rullalla, kuinka lähteä aukaisemaan hartoita/yläselkää. Ostin rullan ja kokeilin. Ekalla kerralla meinasin oksentaa! Useamman kerran jälkeen helpotti, mutta nyt jälleen jäänyt tekemättä ja sen kyllä huomaa! Pitääkin muistaa illalla ottaa osaksi venyttelyä.
Mukavaa viikonloppua kaikille!