*huoh*
Sellainen olo kuin vatsassa olisi kivi. Hehkeän olon kruunaa tuntikausien istuminen bussissa. Paino tullut alkuviikon luvuista kilon alas, mutta edelleen se on kaksi kiloa enemmän kuin ennen viime viikonloppua – mitä muuta voisi odotaakaan epämääräisellä syömisellä ja (minulle poikkeuksellisella) fyysisellä työllä saavuttavansakaan? Naamassa on lisäksi valtava ja kipeä finni, höh. Vaikka en oo mikään teini-ikänen enää.

Oma paino oli tänään 80.8 eli 600 g tultu alaspäin viikon alusta. Kaupassa käyty ja herkkuhyllyt ohitettu. Paitsi et avokki osti kilon karkkirasian et täytyy niitä nyt vältellä parhaimman mukaan..

Tsemppiä kaikille ja hyvää viikonloppua

Varsinkin silloin kun tuntuu, että mitään edistystä ei tapahdu, vaan päinvastoin, niin muiden ihmisten kommentit piristää. Viime viikolla kävin moikkaamassa yhtä kaveria sen äidin luona. Sen äiti oli nähnyt mut viimeksi viime kesänä. Kun tulin ovesta, se sanoi: "Tuu nyt kokonaan sisään sieltä, mihin sää oot jättäny puolet itestäs?"

Eilen näin yhtä tuttavaa, jota en ollut aikoihin nähnyt, ja se kanssa päivitteli että "Mitä sulle on tapahtunut?". Se myös totesi, että pitäisi itsekin – kyseessä tosiaan vähän vielä isompi neiti kun mitä itse olin isoimmillani. Hänelle sanoin laihdutukseni syyksi huonot polvet, ja onhan se iso syy. Jotenkin en halua kenellekään ylipainoiselle sanoa, että olisin laihduttanut ulkonäkösyistä (vaikka vaikutti sekin), koska silloin tuntuisi, että samalla arvostelisin muiden ulkonäköä ja antaisin ymmärtää, että pidän lihavia rumina, vaikka en pidä. Vaikka omassa peilikuvassa lihavuus häiritsi ja mielestäni rumensi, niin muiden kohdalla mulle erittäin harvoin tulee sellainen ajatus mieleen että olispa tuo ihminen kauniimpi laihempana. Onko teiltä muilta kysytty, mikä on saanut laihduttamaan, ja mitä vastaatte?

Terve taas! Ja näin aluksi tervetuloa tuoreille tulokkaille! Joukkoon mahtuu aina, myös ilman Rexonaa!

Koska olette löytäneet foorumeille, niin olette varmaan tutustuneet myös kiloklubiin ja sen tarjontaan, mutta haluan sanoa silti, että panostakaa jatkuvuuteen ja ennen kaikkea elämäntapamuutokseen. Laihdutus on lyhytnäköistä toimintaa, sillä kilot tulee takaisin ellei elämäntavat ole kondiksessa.

Kuten varmaan voi huomata, niin täällä on jaettu iloja, suruja, neuvoja, murheita, onnistumisia.. kitisty ja kirottu! Joten jos jokin painaa mieltä, purkakaa mieltä.

Tsemppiä!

------

Yllätin taas tänä aamuna itseni, kun paino oli tippunut vastoin kaikkia odotuksia. Nyt olis enää vähän reilu 7 kiloa välitavoitteeseen. Tai no.. välitavoite ja välitavoite, alunperinhän se oli se the tavoite. Nyt se on välitavoite.

Sitten menin kauppaan, ostin karkkipussin, söin sen ja jatkoin syömään seisovaan pöytään. Nyt on ylensyönyt ja paha olo. Hyvin menee, mutta menkööt. Heh, onneksi nää repsaukset ei ole suuressa mittakaavassa mitään.

------

Pikku karhu, on multa kysytty mikä on saanut laihduttamaan. Rehellinen vastaus on se, mitä olen täällä jo sanonut: järkytys työterveystarkastuksessa, se oli tulossa muutenkin ja halusin olla muutakin kuin kiloni. Jälkeenpäin myös ulkonäöstä, niin pinnalliselta kuin se itsestäni tuntuukin, on tullut yksi syy.

Jostain syystä en pysty olemaan kaikille ihan niin avoin tai halua purkaa koko juttua auki, joten tyydyn usein sanomaan, että halusin terveempää elämää tai "hups, vahinkoja sattuu".

Juu elämäntapoja tässä ollaan pysyvästi muuttamassa, eikä mitään pikalaihdutusta tekemässä Tässä vaiheessa oon poistanu einekset, vähentäny herkkuja ja pakasteruokaa sekä lisänny kasviksia ruokavalioon niin:

Muutos viime keskiviikosta: -1,2 kg ja vyötärö -5,5 cm. Jes!
Paino tänään siis 80.2.

Tsemppiä kaikille

Multa ei oikeestaan ikinä oo kysytty et miks laihdutan.
. En ainakaan muista. Joskus joku työkaveri sano et oonpa hoikistunu vaikka sillon en ees ollu tietoisesti laihduttanut Se kommentti tuntu hyvältä.
Mut nyt voisin vastata et, koska polvi leikataan ja sit tuo verenpaine on kans yks syy.. Se ollu lähivuosina korkeella.. Suvussaki kyl kaikkia tauteja löytyy...

Pieni karhu, minulta on tuota joskus kysytty. Olen vastannut sekä terveyssyyt että sen että olo omassa kehossa olisi kevyempi ja jaksaisi puuhastella. Kovin paljoa en ole asiasta puhunut tai joutunut selittelemään, koska ruokaan liittyviä muutoksia olen tehnyt etupäässä kotona. Ulkonäkösyitä minulla ei kovin paljon ole, koska olen aina ollut ylipainoinen ja tottunut omaan ulkonäkööni. Olen myös ollut jonkin verran nykyistä isompi tavatessani avomieheni, joten mitään paineita minulla ei ole laihtumisen suhteen. Ei hän juuri muutenkaan asiaa kommentoi, ehkä eniten tuo esille sitä että minusta on tullut pienenemisen myötä sosiaalisempi ja aktiivisempi .

Olen nyt tickerin mukaan puolessavälissä. Mikäli uskoisin uudempaa bmi-kaavaa niin olisin jo parin kilon päästä normaalipainoinen. Olen vain todella sokea omalle muutokselleni ja välillä tuntuu etten ole pienentynyt yhtään. Ehkä tämä on myös siitä johtuvaa kun tämä ei tunnu mitenkään raskaalta. Jonkin verran enemmän olen käyttänyt aikaa syömiseen liittyvien asioiden ajattelemiseen ja kasvisten haalimiseen lautaselle, mutta muuten olen elänyt niin kuin ennenkin.

Samalla pelkään että onko tämä homma liikaa liikunnan varassa. Liikun siis aikas paljon ihan rakkaudesta liikuntaan, mutta huolestuttaa jos joskus joudun olemaan pidempään liikkumatta ja olen kuitenkin tottunut syömään aika paljon. Samalla poistuisi liikunnan vaikutus tunteidenpurkukanavana, joka varmasti lisäisi syömistä. Eipä elämää toisaalta ennustamaan pysty, se tulee mikä tulee. Pelottaa vähän jo se kohta kun ei enää tarvii laihduttaa vaan pitää vain senhetkinen paino. Se tuntuu paljon vaikeammalta ajatukselta.

Joo en kauaa ehtinyt iloita tosta pudotuksesta.. Tänään oli paino 80.6 eli "kivat" 400g lisää tullu eilisestä.

Muuten eilen oli hyvä ruokapäivä mut päivällisenä oli tortilloja.. Niistä tuli kovin ähky olo ja tiesin et ei tiedä hyvää tän aamun punnitukseen. Noo tästä ei pääse kuin alaspäin

Meni muuten tortilloista vatsa niin sekasin et niihin ei tartte koskee pitkään aikaan...

Polvet on tän viikon ollu ihan hyvässä kunnossa:
Maanantaina 8 km pyöräily, tiistaina yli tunnin ajelin meidän pihan nurmikkoa ja eilen 30 minuutin kävelylenkki.

Eihän noi liikunnat vielä paljoa oo ku lähinnä tuota ruokavalioo oon koittanu parantaa, enhän mä sit keppien kaa syksyllä pääse ees liikkuun niin se kyl harmittaa jo tosi paljon näin etukäteen..
Eikä mun pitäny alunperinkään laihduttaa liikunnan avulla, koska on tulossa toi keppitilanne...

Tässä saikulla tosiaan ku tätä aikaa on niin luin tän koko ketjun läpi

NeitiJ, sullahan menee kivasti. Pienet nousut kuuluu asiaan, vähän enemmän nestettä kehossa tai tavaraa suolistossa. Tuolla tsempillä kun jatkat muutaman kuukauden, niin kyllä sulta varmaan alkaa tutut kysellä laihtumisesta

Onnittelut puolivälin krouvista, Stam1na! Oot ollut kyllä tosi pitkäjänteinen ja sitkeä.

keskiviikkona, 15. heinäkuuta 2015 klo 20:09 Stam1na kirjoitti::
Pelottaa vähän jo se kohta kun ei enää tarvii laihduttaa vaan pitää vain senhetkinen paino. Se tuntuu paljon vaikeammalta ajatukselta.

Joo, terveisiä tältä puolelta rajaa – tuntuuhan se oudolta. Laihduttaminen on tavallaan tosi palkitsevaa (silloin kun jotain tapahtuu), siinä on suunta ja tavoite. Vähän samalla tavalla kuin on kiinnostavampaa rakentaa talo kuin ylläpitää sitä (en kyllä oo koskaan oikeasti rakentanut taloa). Nyt kun oon saavuttanut tavoitepainon, niin sitä vaan miettii että onkohan tämä nyt riittävästi vai pitäisikö vielä pudottaa lisää. Tavallaan vaa'alla olisi hauska nähdä uusia lukuja ja saavuttaa jotain, tavallaan ei – jos kovin paljon lähtisi lisää painoa, niin alkaisi taas vaatteet roikkua. Toisaalta jos paino pysyy kovin pitkään muuttumattomana, alkaa peilikuva näyttää lihavammalta vaikka se pysyy vana samana. Mistä tietää, milloin on sopiva?

Hyppään tännekin joukkoon iloiseen, niin on pari seurattavaa ja tsemppaavaa ketjua!

Mä oon siis 27-vuotias ja ottanut reilu vuodessa semmoset 10kg lisää läskiä kannettavaksi. Sairastin masennuksen ja burnoutin ja tunnesyöppönä mussutin jos ja mitä. Nyt kun alkaa olla taas pää kasassa ni voi alkaa koittaa saada myös kehoa kuntoon
Kaapissa on paljon vaatteita jotka eivät mahdu ja olo on koko ajan turvonnut ja epämukava. Itsetuntokaan ei tahdo näitä kiloja kestää, vaikka se tervehtymisen myötä tuntuu kohenevan sekin.
Pituutta on 158cm (ellen ole kutistunut, mittaamisesta on tovi) ja painoa nyt keskiviikon punnitulksessa 73,2kg. Pudotus on hiljalleen lähtenyt käyntiin. Ekat bileet pidän kun pääsen takasin kutosella alkaviin lukuihin

Tarkoitus on saada arkiruokailu kuntoon ja lisätä liikuntaa. Totaalikieltoihin en lähde koska ne ei mulla vaan toimi. Aiheuttaa vaan holtitonta mässäilyä ennemmin tai myöhemmin. Liikkumisessa mulla on apuna nelijalkainen lenkkikaveri, mutta reippautta pitää lisätä ja ottaa tavaksi sykettä nostava ja lihaksia polttava kotijumppa muutaman kerran viikossa.

Niin ja oon myös tuolla -10kg jouluksi -ryhmässä, joten sitä kohti nyt alkuun!

Kirjotin pitkän viestin ja se katos... Oujee!

Paino näytti tänään 79.8 eli 80kgn rajapyykki saavutettu!
Bileet! (vesibileet.. ) Kokonaispudotus 1,2 kg.

Seuraava tavoite 75 kg ja sen painoinen ollu viimeks 18-vuotiaana...

Noo kyl nää tavotteet on mahdollista saavuttaa ku vaan uskoo itteensä kovasti

Tsemppiä ja hyvää viikonloppua kaikille!