Onpas ollut hiljaista täällä. Niin on tosin ollut minullakin. Paino on ollut välillä 84,2-84,5 koko kuukauden. Vähän syö kyllä motivaatiota. Tosin kysymys itselleni on enemmän elämäntapojen muuttamisesta, mutta olisin mieluusti silti vähän pienempi vielä. Pitääköhän se oikeasti paikkansa, että jumituksia tulee siinä painossa, missä on ollut aiemmin pitkiä aikoja? Muistelisin tämän olleen itselleni nuorempana aika perus paino. Toisaalta stressillä voi olla osuutta asiaan, lokakuu oli tosi stressaava ja kiireinen. Onneksi nyt tämän viikon aikana pitäisi pahimman kiireen helpottaa, kun vielä muutaman päivän jaksaisi. Olispa jo joulu.

Juoksukoulussa olen nyt käynyt viikoittain ja yhteensä juoksulenkkejä on tullut kolme viikossa. Sen lisäksi koiran lenkitykset ja satunnaisempaa salia sekä joogaa. Huomaa vaan että stressi vaikuttaa kyllä siihen, ettei oikein jaksa urheillakaan vaan tekee vaan mieli lepäillä se aika mikä jää.

Olipas nyt valitusta tämä teksti. Toivottavasti siellä päässä sujuu paremmin .

Ps. Tietysti painon pysymiseen voi olla syynä ihan sekin, etten meinaa saada vajetta tarpeeksi, vaan sen parin ruokapäiväkirjapäivän perusteella sitä on ehkä 100-200 kaloria/vrk, mikä voi nollautua jo ihan mittausvirheenäkin. Ärsyttävää.

Viikonloppu meni ja olen ihan puhki! Ei juhlittu halloweenia mitenkään tänäkään vuonna, mutta käytiin miehen sukulaisissa kahvilla ja syömässä molempina päivinä. Pikkuneidillä on joku takiaisvaihe menossa. Kunnon mammakausi. Koko ajan on kiinni minussa eikä oikein tahtoisi jäädä hetkeksikään yksin. Huoh. Vaikka ei mitään suurta tehtäisikään, kauhean kuluttavaa olla koko ajan kiinni toisessa. Vaikka ihanahan pieni on kun oppi "äiti" sanomaan

Viikonloppu menikin siis enemmän lepäillessä. Ei vain millään jaksaisi ja koko ajan tahtoisi vain maata ja istua ja nukkua. Ja sitä olen sitten lähinnä tehnyt tytön salliessa

Tänään käytiin sitten miehen kanssa kaupassa kävellen ja aikaa meni yhteensä joku reilu puoli tuntia, alakanttiin arvioiden. En muistanut (taaskaan) kelloa katsoa. Ja nyt illalla tytön mentyä unille kahvakuulailin sen reilu 20min. Ja tuskaa oli aloittaa! Ihan piti itselleen taas jankuttaa että kyllä nostat sen suuren perseesi siitä sohvalta. Ei, et varmasti neulo enää yhtään kerrosta. Nyt.

Mutta muuten on kyllä motivaatio kohdallaan Ehkä asiaan vaikuttaa se, että päätettiin kuun lopulla juhlia miehen synttäreitä ja päästään ensimmäistä kertaa piiitkään aikaan yhtä aikaa ulos ja viihteelle. Kutsutaan muutamia kavereita yms. Ja minulla on tuolla kaapissa yhdet aivan ihanat housut, joihin muutaman sentin karistus ei olisi pahasta

Mutta näin. Koittakaahan kamut löytää se motivaatio pimeästäkin syksystä

Eipä multakaan oikein irtoa nyt muuta kuin valitusvirsiä. "Laihtukaa ja tulkaa terveemmiksi, jaksatte enemmän ja voitte paremmin... " Niin ne kaikki sanoo, mutta vähän on nyt lupauksia lunastamatta

Viime talvi (suunnilleen syyskuusta toukokuuhun) meni hermot riekaloivan alituisen palelun merkeissä (onko teillä muilla sitä? Johtunee kalorivajeesta?). Aika lailla samoihin aikoihin kun palelu kevään lämmetessä loppui, verenpaine tuli alas ja siitä seurasi omia ongelmiaan, huimausta ja yleistä vetämättömyyttä. Niinhän sitä sanotaan, että laihduttaminen laskee verenpainetta. Hirveen kiva, laskeehan se. Ja liikunnan harrastaminen laskee kanssa. Kiva sekin. Liikun enemmän ja säännöllisemmin kuin koskaan aikuisiällä (siihen ei paljon vaadita), oon normaalipainossa, syön useimmilla mittareilla terveellisesti, nukun kunnon yöunia ja silti olo on koko ajan ku jyrän alle jääneellä. Tuntuupa reilulta No ens viikolla pääsen onneks lääkäriin.
----

Stam1na, jos nyt kolme kertaa viikossa jo juokset ja teet nuo muut jutut siihen päälle niin kyllä se jo varsin asialliselta liikkumiselta kuulostaa. Ei koko ajan voi olla sata lasissa, joskus sillä levollakin on aikansa ja paikkansa

Blaija, neulominen on kyl erittäin koukuttavaa! Vaikka sen vaihtoehtona ei ees ois kahvakuula Pitääpä kaivaa taas oma villatakkiprojekti esiin, toinen hiha viä puuttuu ja hartiat...

Stam1na: Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että kyllä se stressi vaikuttaa. Yritin itse pudottaa painoa viime keväänä erittäin stressaavaan aikaan; pahimmat tilinpäätöskiireet painoivat päälle ja suuri ohjelmistovaihdos aiheutti omat haasteensa työntekoon. Lisäksi lähettelin samaan aikaan kutsuja elokuisiin häihimme ja tein muitakin juhlajärjestelyjä. Ei pudonnut paino vaan itse asiassa vähän nousi.

Blaija: Kahvakuulailu on kyllä mukavaa kun sen vaan viitsii aloittaa. Neulomisesta en voi sanoa samaa... Jätän sen homman siskolleni.

Pieni karhu: Kuulostaa kyllä todella epäreilulta. Olet tehnyt ison työn parempien elämäntapojen eteen ja saat noin kurjan olon palkinnoksi. Toivottavasti lääkäri osaisi sanoa muutakin kuin voivotella.

Sain viikonloppuna jotain aikaiseksikin tällä kertaa. Käytiin ystäväni kanssa lauantaina pitkällä kävelylenkillä ja sunnuntaina raahauduin pitkästä aikaa salille. Oikein kiva, toimelias viikonloppu (vaikka pyhitin kyllä muutaman tunnin vanhojen ER-jaksojen katsomiselle ).

Positiivisiakin juttuja onneks tapahtuu. Mysteeriturvotus on poistumaan päin – melkein 3 kg jo poissa, pari kiloa "enää" jäljellä. Paino pitkästä aikaa alle 60 kg ja pohje 3 cm(!) kapoisempi kuin mitä oli viikko sitten, huomattavasti helpompi olo sen suhteen Ja huomenna pääsen vetäytymään mökille, missä arki- ja hyötyliikuntaa tulee mukavasti veden kantamisen ja klapien tekemisen muodossa Niistä tykkään. Jos ois kaupungissa kuntosali, jossa pääsee hakkaamaan kirveellä, niin kävisin.

Muoks: Alkuviikon iloksi nettilelu, jolla voi simuloida painonpudotustavoitteitaan. Ihan viihdyttävä sikses. https://www.modelmydiet.com/

Tänään käytiin tytsyn kanssa vaunulenkki heittämässä. Tai mikään vaunulenkki enää ole kun istuu rattaissa. Mutta kuitenkin. Soitin tuosta pihasta pikkusiskolle lähtisikö matkaan kun on ollut puhetta. Kävelin täältä sitten kaupunkiin sen 30 min, josta lähdettiin kiertämään lenkki jonka sisko yleensä käy miehensä kanssa. Kävelevät sitä noin tunnin. Koska minä olen hidas pulleroinen, käveltiin 1,5 tuntia Siitä sitten tytön kanssa vielä kotiin, eli yhteensä tuli taaperrettua semmoiset 2,5 tuntia Vähän tuolla lantonseudulla ja lonkissa tuntuu

Lähtiessä ajattelin vielä kahvakuulailevani illalla, mutta taidan jättää suosiolla huomiselle Sain tytön nukkumaan hammastehdaskivuistaan huolimatta ja loppuillan aion ihan vain katsoa telkkaria ja neuloa

Tuli käytyä pitkä lenkki, mutta joku ihme repsahduskin sattui ja söin pikkuisen pussillisen karkkia Joku 180g taitaa siinä pienessä Fazerin suosikkipussissa olla? Nyt on morkkis. Yritin iltapalaksi vielä purkkianasta syödä, kun ananaksen sanotaan turvotusta poistavan, mutta taidan olla tätä nykyä allerginen sille Kauhea kutina ja kirvely suussa. Piti käydä miehen allergialääke ottamassa
Niin että ei ihan toiminut minun vippaskonstit huomiselle punnitukselle

Hei vaan tännekin!

Erikoisempaa ei tännekään kuulu, painokin samoissa lukemissa.
Viikonloppuna on isänpäivä ja tiedossa ravintolasyömistä. Itseasiassa tänäänkin piti käydä IKEAssa ja syödä ne lihapullat, mutta jostain kumman syystä reissu vaihtukin Bilteman kiertelyks ja syömiseks tossa Hervannan Speakeasyssa, josta mun mies halus siipiä. Mä söin vuohenjuustosalaatin, joka olikin taas tosi maukas! Eipä siinä. Mieluummin ehkä toi salaatti ku ne lihapullat.

Siinä ravintolan vieressä on Filmtown niin pakkohan sieltä oli hakee karkkia. 184 g pussi tarttu mukaan. Pidän karkkipäivää tänään hyvällä mielellä. Mä en kuitenkaan viime viikollakaan syöny karkkia ollenkaan. Jos viikonloppuna koittas sit pysyy erossa karkeista.
Aika jännä et päänsärky kaikkos ku sain sokeria...ahahaha.

Vaakapäivä tädää! Hurjat -400g viime viikosta. Ei ehkä olisi pitänyt syödä sitä karkkia Mutta jospa olisi tuo ärsyttävä jumi nyt selätetty ja ensi viikolla sitten vieläkin parempi lukema Mitta näyttäisi vyötärön luovuttaneen sentin poikkeen, jee Eli jotain tulosta kahvakuulailusta kumminkin, vaikkea vaa'alla juuri näy. Kyllä tämä taas tästä

Hienoa, Blaija! -400 grammaa on melkein puol kiloa, ei se oo viikkopudotukseks vähän. Ja hyvä kun vyötärömittakin on kehittyny

NeitiJ, ei oo IKEA ja Biltema ihan sama asia, mut onneks sait jälkimmäisellä reissulla sentään hyvät ruuat Mä altistuin eilen pitkällä automatkalla huoltoasemaravintolan ruuille. Pelkäsin että salaatit ois nahistuneita ja ankeita, niin otin pitsan mutta se oli ehkä virhe. Siinä oli ehkä eniten juustoa koskaan, niin paljon että vähän hirvitti... Söin vaan puolet, joten sitä kaikkialle valuvaa juustoisuutta on jäljellä viä tänäänkin

Asiasta kukkapurkkiin, erehdyin eilen lukemaan jotain Vauva.fi- keskustelua siitä mikä on sopiva paino. Hirveää schaissea ja dadaa. Keskustelun aloittaja oli sitä mieltä, että BMI:n mukaisessa normaalipainossa olevista suurin osa on oikeasti auttamattoman läskejä ja että BMIn rajat suosii lihavia leimaamalla "oikeasti normaalipainoiset" alipainoisiksi. Huh, aika harhasta. Aloittaja oli myös sitä mieltä että naisen sopiva paino olis pituus miinus 120 No esim. meikäläisen kaltaisella hukkapätkällähän se tarkoittais 40 kg – millasesta ajatusmaailmasta tollaset käsitykset oikein nousee?

Pieni karhu Hah hah, juu tossa tapauksessa munkin normaalipaino ois 45! Ei ehkä ihan pidä paikkaansa Noilta palstoilta saa kyllä aina hyvät naurut.