Mä oon jo joulutunnelmissa. Koko päivän vaan miettinyt joululahjoja. Hah hah. Viime vuonna alotin lahjojen hankkimisen niin myöhään et meni ihan perseelleen koko homma. Jos tänä vuonna vähän paremmin! Mut niin eipä avannu miettiminen hommaa. Mun mies haluis jäätelökoneen ja se ei ikinä arvais et saa semmosen lahjaks mut en tiiä. Se on sit ainaista herkutteluu, jos semmosen hommaa tähän talouteen. Kaikki lahjakortit- sun muut ideat on jo niin käytettyjä.. Ja xbox onea mulla ei oo varaa hankkia D

Kaivoin myös mun vanhan ft4- sykemittarin esiin ja ihanaa se toimii edelleen. Vaikka mun pienissä reeneissä ei juuri kalorit kulu tai hiki lennä.... Ainakaan vielä. Ton polven takia siis.

Heipparallaa,
22-vuotias painonpudottaja täällä hei!

Olen ollut Kiloklubissa joskus tuhat vuotta sitten kun pudotin painoa yli 25 kg, mutta kummasti ne kilot vain ovat tässä muutaman vuoden sisään palanneet. Olen siis ollut koko ikäni todella ylipainoinen, ihan lapsesta asti. Noin puolisentoista vuotta sitten heräsin siihen, että olen aivan ehta tunnesyöjä, ja koska stressiä sun muuta murhetta on tässä viime vuosina riittänyt, niin onpa niitä herkkujakin sitten mätetty ihan kiitettävästi. Tätä vastaan nyt kamppaillaan. Tuolla sadankilon tavoittelijoiden puolella olen vähän höpötellyt, mutta tulin katsastamaan tämänkin ketjun! Painoa multa siis löytyy nyt 103,1 kg - viikko sitten aloin merkkailla ruokia ja silloin painoa 104,7 kg.

Ammatiltani olen vastavalmistunut sairaanhoitaja, ja vuorotyö luo ehdottomasti omanlaisiaan haasteita painonhallintaan. Heti viime viikonloppuna huomasin, että yövuorojen jälkeen alkoi ilmestyä niitä punaisia palluroita, kun pääasiassa olin syönyt varsin vihreästi ja keltaisesti. Olen tosi huono liikkumaan, varsinkin nykyään kun kärsin melkoisesta väsymyksestä. Meille muutti koiranpentu viime keväänä ja sen kanssa tulee nyt onneksi ulkoiltua.

Että tällaiset tarinat mulla.

Jasmiena Tervetuloa joukkoon!

Jasmiena Tervetuloa!

Pitää tulla tänne nyt kiroamaan että huhhuh! Kävin katsomassa perus kevyesti topattuja ulkotakkeja joita voisi ihan lenkilläkin käyttää. Eihän prismasta, anttilasta ja cittarista löytynyt kuin 100e hintaluokan takkeja Kaikki oli luhtaa tai icepeakia.

Mistähän laihduttaja löytää edullisia takkeja, kun ei ihan viitsisi laittaa noin paljo vaatteeseen joka toivottavasti on ensi talvena taas liian suuri. Kirpparit on vielä kiertämättä, mutta en hirveästi uskalla elätellä toiveita.

Jasmiena, tervetuloa! Jos olet onnistunut 25 kg jo kerran pudottamaan, niin selvästi tiedät jo yhtä ja toista painonpudotuksesta. Hyvä siitä tulee

Alienam, meinasin kyllä sanoa että kirpparilta. Mulla on varmaan 90 % vaatteista kirpparilta. Riippuu tietty paikkakunnasta kuinka hyvät mahdollisudet niistä on löytää etsimäänsä. Isommissa kaupungeissa ainakin on paljon vaihtoehtoja – ite kävin just tänään kuudella eri kirpparilla etsiskelemässä erinäisiä asioita. Päivän paras löytö oli liki täydellinen mekko 20-luku-teemabileisiin kuudella eurolla. Vähän se on iso, mutta tavallaan kuuluu sen vuosikymmenen fiilikseen. Isous häiritsee lähinnä siinä kun käsiaukot on niin isot että rintsikat näkyy (ellen jätä niitä vaan pokkana pois – tuntuu rinnatkin nykyään niin pieniltä, että ei ne nyt varmaan mitään tukea voi tarvita, joku pikku C )

Olin nyt sitten lääkärissä matalista paineistani. Lääkärin mielestä ne eivät suorastaan hälyttävän matalat olleet (aamujen keskiarvo 94/60, iltojen 100/65) ja se piti mahdollisena, että matalat paineet liittyy siihen kun kroppa totuttelee muuttuneeseen painoon (montakohan kuukautta se totuttelu aikoo jatkua? Kiinnitin ongelmaan huomiota ekan kerran ehkä toukokuussa). Kuukaudessa kertynyttä viiden kilon turvotusta se ei pitänyt mitenkään kummallisena Noin yleisesti jos on ylipainoinen, lääkärit voi kuitata kaikki ongelmat sillä – jos taas on laihduttanut, lääkäri voi nimetä sen syyksi kaikelle. Katsoi se kuitenkin tarpeelliseksi lähettää verikokeisiin ja ekg-mittaukseen. Labrat ens viikolla, tulokset ja soittoaika kahden viikon päästä.

Kivahan se tietty on, jos ei oo mitään sairauksia taustalla, mut haluisin olon joka tuntuu vähemmän jyrän alle jääneeltä Noh, otsanahkaa rypistämällä eteenpäin!

Huh, nyt on pahin koulurypistys takana ja sen huomaa. Ainakin psyykkisesti tuntuu että painoa olisi tippunut vaikka kuinka. Syömisiinkin on jaksanut keskittyä paremmin. Sunnuntaina olisi taas sitten aika katsoa näkyykö muutos painossakin .

Pieni karhu, minulla on verenpaineet suunnilleen samaa luokkaa kuin sinullakin, olleet koko iän. Itselläni ei juuri tule huimausta paitsi jos nousen turhan nopeasti makuulta ylös. Lisäksi saunassa on aina oltava ei-alkoholillista juotavaa, ettei mene taju . Toivottavasti tuo helpottaa, huimaus on ihan hanurista. Ja turvotuskin.

Kirppareita on tullut koluttua täälläkin, hyviä vaatteita ja halvalla. Housuja tosin en löydä sieltä ikinä, mutta paitoja ja hameita kyllä. Ja alienam, on siellä niitä takkejakin ihan reilusti!

Tervetuloa Jasmiena! Sinulla onkin varmasti jo painonpudotuksen perusteet hallussa kun aiemminkin olet onnistunut. Ja yövuorot ovat kyllä hankalia, itsekin sairaanhoitaja olen. Minulla se unenpuute aiheuttaa näläntunteen, joka ei mene syömällä ohi. Itse yritän syödä reilusti suht terveellistä ruokaa ja olla murehtimatta mahdollista painonnousua, kyllä se siitä tipahtaa takaisin. Mielihalut ovat se hankalin juttu, itse en koskaan osta herkkuja yövuoroihin vaan yritän pysyä järkevällä linjalla. Liikuntakin jää minulla yövuorojen ajaksi, olo on niin jaksamaton.

Minä palkitsen itseäni esim. ostamalla lehtiä tai jotakin terveellisempää herkkua (esim. eksoottisempia hedelmiä). Myös kaikki ihonhoitojutut ovat minusta kivoja. Urheiluvaatteitakin on tullut ostettua riittävästi... Minustakin se on tärkeää oppia palkitsemaan itseään muullakin kuin ruualla. Toisaalta kotona sitten palkitsen itseäni katsomalla hyviä sarjoja/leffoja, neulomalla, laittamalla hyvää ruokaa, lakkailemalla kynsiä...

Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista

torstaina, 12. marraskuuta 2015 klo 23:10 Stam1na kirjoitti::


Tervetuloa Jasmiena! Sinulla onkin varmasti jo painonpudotuksen perusteet hallussa kun aiemminkin olet onnistunut. Ja yövuorot ovat kyllä hankalia, itsekin sairaanhoitaja olen. Minulla se unenpuute aiheuttaa näläntunteen, joka ei mene syömällä ohi. Itse yritän syödä reilusti suht terveellistä ruokaa ja olla murehtimatta mahdollista painonnousua, kyllä se siitä tipahtaa takaisin. Mielihalut ovat se hankalin juttu, itse en koskaan osta herkkuja yövuoroihin vaan yritän pysyä järkevällä linjalla. Liikuntakin jää minulla yövuorojen ajaksi, olo on niin jaksamaton.

Joo, itsekin oikeastaan yllätyin, miten pallot tulivat jo ekana merkkauspäivänä melkeinpä itsestään keltaisiksi ja vihreiksi. Silloin kun aloitin muutama vuosi sitten Kiloklubissa, oli se kyllä aikamoista kamppailua. Eli selvästi niiltä ajoilta on jotain jäänyt päähän. Suurin haaste mulle tosiaan on se herkuttelu ja toisaalta myös se annoskokojen hahmottaminen, esimerkiksi paljonko on kohtuullista syödä leipää kerralla. (nimim. Leipähamsteri, köhköh)

Mullakaan ei ole tapana ottaa herkkuja yövuoroon, se on sitten vaikeampaa jos toinenkin yökkö tuo ja laittaa oikein esille, että syö sinäkin. Ja ihan samalla lailla mullakin se unenpuute tuo sen näläntunteen, ja se on kyllä kettumaista, kun siihen ei oikein keinoa ole.

Pitäisi yrittää keksiä itselleen vaihtoehtoisia palkitsemiskeinoja. Joku tuolla sanoikin, että niitä keksii kun alkaa miettiä, ja niinhän se varmasti onkin. Sellainen arjen keskellä palkitseminen onnistuu kyllä, mutta sitten on ne sellaiset ns. äkkitilanteet. Tällä erää herkkujen suhteen on pysytty kohtuudessa, mutta vähän ahdistaa jo etukäteen ajatus jostain rankasta työvuorosta/riidasta/huonosta uutisesta tms. stressaavasta, joka mulla yleensä laukaisee sen pakkosaadahetijotainhyväänythetipakko -tunteen. Näihin kun keksisi jonkun muun lohduttajan kuin sen suklaan.

Mulla kun tuon vatsan hoito-ohjelman takia on sokeri täysin pannassa ja pysyn ohjelmassa, niin makean himoa ei oikeastaan ole ollenkaan. Rusinat (ja muut kuivatut hedelmät) käy sillon ihan herkusta ja oikein super herkkua on raakasuklaa.

Minä oon niin väsynyt koko ajan, että minun yksi lemppari palkinnoista on pienet torkut. Lisäksi kun olen vähentänyt kahvin juontia reippaasti, niin kahvikin käy palkinnosta. Jos on oikein kiire, niin minä palkitsen itseni 5 minuutin hiljentymisharjoituksella. Samoin kiireen keskellä palkinnoksi käy tietokoneilu. Siis se, että tulen hetkeksi notkumaan tänne klubille, facebookiin ja (hää)blogimaailmaan.

Stressiä aiheuttavista tilanteista minä selviä parhaiten hiljentymällä. Kun sitä on tehnyt kauan, niin siinä kehittyy niin hyväksi, että voi hiljentyä missä vain. Suosittelen lämpimästi.

Motivaatio nollassa ja vitutuskäyrä huipussaan. Tuntuu melkein joka toinen kuukausi nämä menkkamaailmanloput olevan jostain niin syvältä... Tietää, että parin päivän päästä helpottaa, mutta ei se yhtään auta siihen kauheaan sokerin ja rasvan himoon.

Liikuntapäiviä onkin tälle viikolle kertynyt peräti 1 (käytiin siskon kanssa taas lenkillä, tuli käveltyä 1,5h) ja karkkipäiviä ihan liikaa. Jumppailu ei voisi vähempää kiinnostaa ja lenkille ei varmaan tällä viikolla enää päästä kun pikkuneiti flunssassa Mies lähtee huomenna aamusta töihin ja iltapäivästä treeneihin. Olen siis kipeän tytön kanssa kaksin.
Tässäkin kahden minuutin välein pompin tuonne makkariin peittelemään kun ei raukka tahdo nukkua. Ja yöllä ei nukuta kun pienellä on paha olla. Ja aamulla ennen kasia ylös. Väsyttää!

Täältä siis häntä koipien välissä matelen takaisin kiloklubeiluun varastamaan teiltä vähän motivaatiota
Keskiviikkona unohdin vaakailla ja painosta ei tietoakaan. Ehkä hyvä niin Noo.... jospa tämä viikonlopun aikana helpottaisi ja loppuisi se sohvan nurkassa itkeminen, koska meni sukkalangat solmuun