keskiviikkona, 18. kesäkuuta 2014 klo 15:00 mar-ka kirjoitti::
vieras, mistäs sen sitten tietää, onko kyse pelkästä lihaskunnon ja voimatasojen noususta vai myös lihasmassan kasvusta? Ainoastaan mittauksillako? Vai liittyykö tähän esim. lihasten ympärysmitan kasvu?

Mä en nyt tajua kysymystä? Kun lihas kasvaa, niin lihas kasvaa. Kyllähän sen peilistä ja puntarilta huomaa, mutta jos haluaa tarkempaa seurantaa, niin rasvapihdit ja mittanauha ovat ihan kelvollisia apuvälineitä. Mutta noin yleisesti ottaen kyllähän sen puntarista ja peilikuvasta ja omista vaatteista huomaa, tuleeko massaa vai ei ja mitä se kertynyt massa on, eli onko se lihasta vai läskiä.

Lihaksen kasvu edellyttää toki oikeanlaista ärsykettä, eli jostain mansikan poiminnasta tullut selkäjumitus ei saa latseja levenemään.

Juu, mutta mä ku en tajua, että miten sitä ei voi huomata, kun kasvaa? Kyllähän senkin huomaa, jos lihoo. Lihas kasvaa ihan samalla tavalla kuin läskikin kertyy, mutta erottaahan sen puntarilta, silmämääräisesti ja nipistämällä, että kumpaa se kertynyt massa on, ja jos treeni on lihaskasvua tukevaa, niin kyllä sillä tulostakin tulee, tai jos ei tule, niin joku asia on mennyt mönkään.

Varsin usein tapahtuu, ainakin mulla, että ei kasva pelkästään lihakset, vaan mukaan tulee myös rasvapainoa. Nyt kun on ollut juhannustauko, kehitys painossa positiivisempi. Ehkä kyse on vain kuntoilun tuomasta terveestä ruokahalusta, jos sellaista nyt kiloklubissa uskaltaa käyttää. Itse käytän mittapuuna myös olemusta, en vain puntaria, tai mittanauhaa, ehkä peilikin kertoo siiitä paljon, minkälainen habitus on. Siihen liittyy myös tietty kainostelemattomuus, ei mieti, mitä toi miettii, onko se vahva vai läski, ei mieti itse, niin ei mieti muut.

Uutta ja vanhaa, uutena 3 liikkeen kuntopiiriä, se vasta entisten harjoittelutapojen jälkeen, jotka koostuivat 30 ja 20 kilon pystypunnerruksista, ja vapaista 14 kilon hauiskäännöistä, tein ne hammereina, vaihdellen 20 sarjoista alaspäin. 30 kilon pystypunnerrus tuli tehtyä vain kertasuorituksina, tein useampaan otteeseen, mutta voimia ei nyt aamulla tuntunut olevan useampaan peräkkäiseen nostoon. 20 kiloa nousi ilosemmin,välillä vapaan käden hauiskääntöjä, 14 kiloa vähän kevyt, mutten jaksanut korjata asiaa. Mutta koetin sitten kuntopiiriä, josta mulla kyllä kokemuksia vuosien takaa koulun liikunnnasta ja voimistelusaleilta. Jalat vain sängyn alle, ja kädet niskan taakse ja vetoja ylös. Tein jonkunaikaa, mutta en pyrkinyt tekemään mahdollisimman nopeasti kuitenkaan, sitten vatsalleen ja punnerruksiin , sitten selälleen hilaamaan jalkoja yhtäaikaa ylös ja laskemaan hitaasti alas. Kun tää viimeinen myös jooga liike, tuli rentouduttua jälkeen. Pyrin jatkamaan taas pystypunnerruksista, mutta tuntui laiskottavan, rentoutuminen oli ollut liian makea kuntopiiriharjoittelun jälkeen. Täytyy katsoa, miten näitä vois paremmin yhteen sovittaa. Tuohon kuntopiirin ensimmäiseen osioon voisi ottaamyös 10 kilon limpun niskan alle, kuten olen myös nähnyt tehtävän, sais tehokkaammaksi. Ainakin nytkin tuli vähän uutta, vatsalihakset ja reidet saivat vähän buustia, katsotaan jääkö pysyväksi.

Mä lueskelin aamulla Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin ja jäin tuijottamaan ihan hämilläni tuota ostosvalikoimaa. Ihan kauhea kasa paskaa.

Tuossa on suunnilleen vain kotimaiset kasvikset niitä, mitä kuuluu mun normaaliin ostoskoriini ja mietin, että eipä kyllä ole ihme, jos ruoan hinnasta valitetaan, jos rahat hassataan johonkin eineksiin, limsoihin ja kevytjuustoihin. En mä sitä kiistä, etteikö ruoka (niin kuin melkein kaikki muukin...) olisi Suomessa kallista, mutta kyllä puhtaammin ja kauden tuotteiden syöminen tuntuu silti olevan tosi paljon edullisempaa verrattuna tuollaisiin valintoihin. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä joskus jotain hintavertailuja sellaisesta oman tyyppisestä ostoskäyttäytymisestä, mutta valitettavasti nuo vertailuissa mukana olevat esimerkkiostoskorit ovat aina tuollaisia, että ne koostetaan margariineista, maksalaatikoista, maustetuista jogurteista ja jostain säilykekääretortuista.

Tänään olisi ohjelmassa juoksua, mutta sadetutka näyttää, että koko päivän ja illan sataa vettä aikalailla tauotta, joten taidan ihan suosiolla tehdä juoksuni työpaikan juoksumatolla. Viistoista kilsaa rapakossa tarpomista ei nappaa niin paljoa.

Mun opiskelijanbudjetti oli 15 euroa juhannukselle, tänä juhlana tavataan syödä myös epäterveellisesti. Vaikka jussien edullisuuteen, ja koko viikon edullisuuteen vaikutti pari kiloinen paistamaton kinkunmötiskä, jonka kaivoin pakkasesta. Itse en zero-colaa pidä tarpeettomana, siinä on sopivasti kofeiinia, jotta pysyy lukuvaihde päällä, mulla oli 200 sivun tingit jusseinakin päällä, mutta silti juhlimiseks meni, vaikkei kauppakorista keskiolutta löytynytkään, hyvää viiniä löytyi pullo kirjakaapin päältä, siitä ei seuraava päivä kärsinyt, nukuinkin ilman unilääkettä. Pakkkoko sitä on juhannuksena vetää uusin Kauneus ja Terveys-lehti tolppaan, jos makkaraa harvoin syö, niin juhannus on se hetki. Itse pienine budjetteineni en kuitenkaan isosta ostoskärrystä unelmoi, kun yksin elelee, kaikkia tuotemerkkejä ei tarvitse ottaa, kuten juustoa ja silliä, jompi kumpi sopii leivän päälle, ajattelin, että silli olisi juhannuspäivänä sopivampi.

Morjes! Maasta se pienikin ponnistaa vai mitenkä se oli . Ei mitään kävin salilla. Tänään oli kova treeni, eli tein treenin voima painotteisesti. Tänän tein liikkeet maksimi painoilla. Parissa liikkeessä pystyin jopa tekemään isommalla painolla mitä aikaisemmin. Nyt on kyllä treenit kulkeneet hyvin. Asiaan vaikuttaa paljon ehkä se, että olen opetellut syömään jotain ennen treeniä. Syön ennen treeniä hedelmä mysliä, banaanin ja yhden annoksen proteiinijuomaa. Olen ollut tähän asti vähän huno juuri ruokailun kanssa. Mulla saattaa mennä helposti silleen, että syön eka kerran kunnon ruokaa vasta joskus illalla. Nyt olen pakottanut itseni syömään jotain ennen treeniä ja se on kyllä kannattanut huomaa selvästi, että jaksaa tehdä treenin paljon paremmin kun on syönyt jotain. Minä olen sellainen yö syöjä eli silloin tulee syötyä vasta kunnolla ruokaa ja se ei ole oikein hyvä juttu. Vielä olisi yksi kova treeni edessä sen jälkeen pitää ottaa ainakin pari treeniä vähän kevyemmin.

Ape46, mulla ei ikinä jää syömättä vahingossa! Tykkään syödä! Juhannuksena ruokailurytmit muuttui ja sekös sitten tuntui kropassakin. Harvoin ja liikaa syöminen aiheuttaa kammottavan olon. Mulle sopii tämä viisi kertaa päivässä syöminen.

Mä olen ihan ihmeissäni, kun olen saanut useammaltakin ihmiseltä kuulla, kuinka olen pienentynyt. Mitat ei ole oikeastaan muuttuneet ollenkaan, paino on noussut pari kiloa. Ehkä sitä rasvaa on sitten lähtenyt ja lihasta tullut, kun en muutakaan ratkaisua tähän keksi.

Kuinka teidän tutut on suhtautuneet saliharrastukseen? Omasta mielestäni jokainen saa harrastaa sellaista liikuntaa, mikä tuntuu hyvältä. Jostain syystä kuitenkin salilla treenaaminen on joidenkin ihmisten mielestä paheksuttavaa, koska siinä ulkonäkö on niin keskeisessä asemassa ja fitness-ilmiö aiheuttaa hirveitä paineita.

tiistaina, 24. kesäkuuta 2014 klo 08:56 Thema kirjoitti::


Kuinka teidän tutut on suhtautuneet saliharrastukseen? Omasta mielestäni jokainen saa harrastaa sellaista liikuntaa, mikä tuntuu hyvältä. Jostain syystä kuitenkin salilla treenaaminen on joidenkin ihmisten mielestä paheksuttavaa, koska siinä ulkonäkö on niin keskeisessä asemassa ja fitness-ilmiö aiheuttaa hirveitä paineita.

Ei mun tuttavat paheksu oikein mitään mun tekemisiäni, ainakaan mulle mutta kyllähän fyysisen kunnon huolehtimisesta voi saada helpostikin itsekeskeistä suorittamista ja omaan napaan tuijottamista. Sehän riippuu ihan omasta asenteesta.
Kannattaa välillä tarkistaa, huomaako enää ympärillään mitään muuta
Mulla ainakin elämä muuttuisi aika tarkoituksettomaksi, jos keskittyisin vain omaan fysiikkaani.

Multakaan ei syöminen todellakaan unohdu ja jää vahingossa väliin! Tänä aamuna poikkeuksellisesti poistuin kotoa ennen aamupalan syömistä, sitä en normaalisti tee, koska aamupala on mulle melkein pyhä asia. Kävin aamulla kehonkoostumusmittauksessa. Kolmen kuukauden takaisesta mittauksesta olen onnistunut vähentämään rasvamassaa ja pitämään lihasmassan ennallaan (tai no, laitteen mukaan lisäämään sitä 0,1 kg, mutta eiköhän tuo mene mittausepävarmuuden piikkiin). Tämän viikon jälkeen on dieettiprojekti paketissa ja sitten alankin taas SYÖDÄ, syödä paljon.

Osa tutuista suhtautuu mun saliharrastukseen kannustavasti ja jaksaa kuunnella mun innostushöpötyksiä, mutta osalle en treenaamisesta kauheasti puhu. Esimerkiksi vanhemmat kyllä ovat ihan suopeita tätä harrastusta kohtaan, mutta jos sanoisin, että ehkä haluaisin joskus kilpailla jossakin fitness-lajissa, heillä ei välttämättä ymmärrystä riittäisi. Jos harrastaisin vielä ratsastusta ja haluaisin siinä kilpailla, se olisi ihan eri asia. Äidille en uskalla hehkuttaa mistään hyvin sujuneista treeneistä tai sarjapainoennätyksistä, koska sieltä tulee vain kauhistunutta kommenttia, että "et saa tehdä tuollaisilla painoilla, rikot itsesi".