Mä puhun omista harrastuksistani lähinnä vain sellaisten ihmisten kanssa, joilla on sama ajatusmaailma asian suhteen. Mun saliharrastuksen aloitukseen vaikutti ehkä eniten se, kuinka selkä alkoi ilmoitella itsestään, kun joudun kantamaan ja olemaan vaikeissa työasennoissa. Nyt kroppa voi todella paljon paremmin enkä mä halua olla niitä ihmisiä, ketkä ei pysty tätä nykyistä työtä tekeen enää 40-vuotiaana, koska selkä meni. Mä olen saanut kotona tosi paljon tukea ja saan tukea myös omilta vanhemmiltani. Ja joo, valitanhan mä välillä, kuinka reidet on isot ja olkapäät saisi olla isommat, mutta ne on kuitenkin aika pieniä juttuja tässä koko hommassa. Mä haluan olla terve ja jos siinä ohessa näytän myös terveemmältä niin enempää en voi toivoa.

Ehkä se on tuo ulkoinen muutos, mikä sitten aiheuttaa noita reaktioita. Toisia ihastuttaa ja toisia vihastuttaa. Mä kun vaan en ymmärrä, miksi tämä harrastus aiheuttaa joillekin mielipahaa, koska mulle on ainakin ihan sama mitä joku muu harrastaa enkä saa siitä mitään paineita.

Mä olen näissä mitä muut ajattelee -keskusteluissa sillä tavalla onnellisessa asemassa, että mua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat, jos ne mielikuvat ihmisistä rakennetaan jonkun leuanvetotuloksen tai perseen koon perusteella.

Toinen hyvä asia on se, että olen saanut touhuta salimaailmassa mukana ihan tuolta 80-luvun alkuvuosista asti, joten olen aika ulkona siitä, että onko joku salitreeni trendikästä vai ei, koska se on ollut arkipäivää yli kolmekymmentä vuotta, vaikka en olekaan koko tuota aikaa treenannut nykyisellä tavalla. Lisäksi onnekseni esimerkiksi ammatinvalinta vaikuttaa paljon siihen, että hyvä kunto on ollut aina sillä tavalla itsestäänselvyys, että jo pelkkä duunikin vaatii sitä ja vuosittaiset kuntotestit ja lääkärintarkastukset tulee läpäistä, jotta saisin tehdä työtäni. Töiden ja treenikuvioiden myötä taas oma tuttavapiiri on muotoutunut sellaiseksi, etten mä suoraan sanoen edes tiedä onko mulla lähipiirissä ketään, kuka ei treenaisi, poislukien muutamat pahasti sairaat ihmiset, jotka hekin harrastavat liikuntaa sen verran kuin terveys sallii. Noin muilta osin tuttavapiiri ja esimerkiksi työkaverit ovat kaikki tosi aktiivisia ihmisiä, enkä mä muista kuulleeni ikinä minkäänlaista muiden lajien tai harrastusten dissailua, vaikka esim. kestävyysurheilijat eivät teekään saman tyyppistä treeniä kuin kamppailu-urheilua tai -lajeja harrastavat tai bodarit.

Mulla on rintalihakset parin päivän takaisesta rintatreenistä niin jumissa, että olen koittanut kikkailla jos jonkinmoista, että saisin ne tuosta aukeamaan. Pitää varmaan jommata joku golfpallo, millä rintalihasten liitoskohtia voisi paremmin rullailla.

Tuskin kuntoiluharjoitusta tarvitsee kenellekään selitellä, ellei nyt itselleen. Kai aikaisin on hyvä aloittaa, 3 vuotiaana mua sanottiin Helsteeniksi, kun juoksin aikuisten ihmetykseksi varsin hyvää vauhtia.... 11 vuotiaana voitin Uudenmaan piirin mestaruuden voimistelussa, 15-vuotiaana loukkaannuin, ja keskityin pian muuhun, sama kuvio on jatkunut, olen altis onnettomuuksille, viimeinen liikenneonnettomuus 6 vuotta sitten, vähitellen sitä huomaa, että sitä muuta on tarkoitus tehdä, kuntoilua unohtamatta. En sanoisi latteutta terve sielu terveessä ruumissa, vaan vahvatahtoinen mieli hyvässä kunnossa olevissa raameissa. On totta, että palstoilla näkee nykyään jo kirjoituksia, että kuntoilu olisi itsekästä, omahyväistä, ellei tarpeetontakin, ja lopulta enemmän vaivoja aiheuttavaa kuin hyödyllistä. Sellaisia jaarituksia en lähde yksityiskohtaisesti puimaan, kun riittää ajatella, onko tämä turhaa, vai tarpeellista? Moni asia voi tässä ajatustavassa jäädä taa, mutta fyysisestä kunnosta huolehtiminen mulla, ainakin jossain muodossa säilyy.....Tänään tein harjoituksia vanhaan malliin, kun reidet, ja vähän pakaratkin on jonkunverran kipeät, huomaa kävellessä,tämänkin päiväinen puolen tunnin tauoton harjoitus tuntuu vähän väsyttävän, ja loppuilta taitaa mennä katsoessa kun jalkapallo määrätietoisesti matkaa pelaajalta toiselle. Juon epäterveellistä zero colaa , jotain hyödyllistä lukeakseni samalla kun katson pelejä , ettei ilta aivan menisi mustavalkoisille harakoille.

tiistaina, 24. kesäkuuta 2014 klo 12:39 Thema kirjoitti::

Mä kun vaan en ymmärrä, miksi tämä harrastus aiheuttaa joillekin mielipahaa, koska mulle on ainakin ihan sama mitä joku muu harrastaa enkä saa siitä mitään paineita.

Vähän oudoltahan tuo kuulostaa, varsinkin kun työpaikoilla nykyään hyvinkin paljon arvostetaan terveyttä ja ollaan urheiluhenkisiä. Mutta onhan niitä toisenlaisiakin työpaikkoja vielä. Toivotaan, että tuttavasi vähitellen tottuvat harrastuksiisi

Mä kyllä odotan vielä näkeväni sen päivän, kun yrityksen ja julkinenkin puoli alkaa laajemmin kannustaa ihmisiä liikkumaan (siis liikkumaan, ei urheilemaan) ja torjua liikkumattomuutta nykyistä tomerammin. Puhun nyt siis liikkumisesta, en urheilusta tai edes kuntoilusta, ja liikkumattomuuden torjunnasta, en kuntoiluun kannustamisesta. Liikkumattomuus on sitä, että istutaan työpäivän ajan aloillaan, käydään kävellen ehkä lähimmässä vessassa tai lounaalla, mennään hissillä kerrosvälit ja järjestetään palavereja ja keskustelutilaisuuksia neuvotteluhuoneessa istuen, vaikka samat keskustelut voisi käydä myös pienen kävelylenkin aikana. Ja ihan turha nillittää, että ei ole mahdollista mennä suihkuun kesken työpäivän, koska kyse on kilometrin pienestä jaloittelusta eikä lenkistä.

Erikseen sitten on vielä ihan kuntoiluun kannustaminen. Minusta Pekkaniskan kuntoilukannustimet ja -bonukset ovat ihan mahtava systeemi ja näen tuollaiset yhteislenkit paitsi fyysistä kuntoa, niin myös työpaikan ilmapiiriä parantavana asiana. Tietenkin aina joku kitisevä nillittäjä sanoo näistäkin, että ketään ei tule rankaista siitä, jos vuoden aikana tulee sairauslomapäiviä, mutta eihän kyse ole siitä, että sairastavilta tai tupakoitsijoilta otettaisi mitään pois, saman normaalin palkkansahan ne saavat, vaan kyse on siitä, että bonuksia suunnataan terveyttä ja hyvinvointia tukevaan suuntaan.

Pekkaniska on uranuurtajia, mutta ei suinkaa ainoa firma, joka maksaa bonuksia, vaikka kyllähän noi tuon firman maksamat liikuntapalkkiot ovat varmasti parhaasta päästä. Valtion puolella sit taas on vähän eri tyyppisiä kannustimia, kun monissa paikoissa saa käyttää työajasta esimerkiksi kaksi tuntia per viikko liikuntaan työtehtävien sen salliessa. Kaikki nämä panostukset kuntoliikuntaan tulevat myöhemmin takaisin vähentyneiden sairaslomapäivien, tuottavuuden parantumisen, terveydenhuoltokulujen vähentymisen ja ennenaikaisten eläkkeiden vähentymisen muodossa ja suuri vaikutus hyvinvointiin olisi jo sillä, että saataisiin se aiemmin mainitsemani liikkumattomuus vähentymään.

No jaa, ei tuo meillä kyllä työn luonteeseen sovi, että keskusteluja käydään kävelylenkeillä tai TyKy-päivinä kuntoillessa. Tosin ylin pomo joskus sitäkin yrittää
Mutta muutenhan tuo liikkumisen ja jopa saliharjoittelun aloittaminen on ollut hyvin paljon mulla työpaikan ilmapiirin ansiota, kun kuntosaleja ja muita liikuntamahdollisuuksia esitellään pakollisina TyKy-päivinä, seteleitä jaetaan käyttöön, työpaikka kustantaa osallistumiset esim. City-runiin ym. Esim. spinningiin hurahdin juuri jollain esittelykäynnillä.
Saattaa olla, että omassa työpaikassani suhtautuminen liikuntaan on kannustavampaa kuin jossain muualla, mutta kyllä mä vastaavanlaisia juttuja olen aika paljon kuullut

Ei muakaan suuresti kiinnosta, mitä mieltä muut on mun harrastuksista tai mun asioista ylipäätään, mutta yritän kuitenkin pitää keskustelut sellaisina, että puheenaihe kiinnostaisi välillä muitakin kuin vain itseäni.

Eikös jossain koulussa otettu hiljattain käyttöön tavallisten tuolien tilalle jumppapallot oppilaille istuimiksi? Näin muistelen lukeneeni. Olivat muistaakseni vielä olleet tosi tyytyväisiä kokeiluun. Onhan siinä jotain vääristynyttä, että lapset passivoidaan istumaan koulupäivien ajaksi ja sitten aikuisina työeämässä ne pitäisi saada taas liikkeelle sieltä tuoleista...

Jonkin verran noita jumppapalloja ja korkeita seisomatyöskentelyn mahdollistavia pöytiä on kouluissa käytössä, onneksi. Mulla on itselläkin iso jumppapallo työtuolin korvikkeena ja voisin ajatella vaihtavani sen oikeastaan vain satulatuoliin.

Meillä ei juurikaan ole tuollaista tykytoimintaa, vaikka pitäisi ja se olisi erittäin tärkeää. Voisin avautua tästä aiheesta enemmänkin, mutta taidan jättää väliin. Ainoa mitä sanon, että sillä liikunnalla voidaan ennaltaehkäistä vammoja ja sairauksia ja sen pitäisi olla riittävä syy liikunnan tukemiseen.