Hei Ihanaiset,

odotan malttamattomana huomiseksi luvattua viileämpää säätä, tämä helle kiristää jo pahasti hermojani. Nyt on taivas pilvessä ja tuulee suloisesti mutta lämpömittari osoittaa +30 astetta, en jaksa tehdä muuta kuin valittaa.

Lappeenrannan reissu oli juuri niin mukava kuin odotinkin, teatteri esityskin ihan ok, ei tarvinnut kärsiä myötähäpeää. Se tuli taas todistettua, että vaikka kuinka olisi esiintyvä taiteilija ja ammattitanssija puherooli näyttämöllä ei välttämättä suju. Onneksi ko rooli oli pienen pieni . Pääasia retkellä oli vanhojen kamujen tapaaminen, eläkkeelle siirtymisen myötä monet ovat muuttaneen lapsuutensa maisemiin ympäri Suomea eikä heihin törmää muualla kuin näillä retkillä. Saatiin reissusta tuliaisiksi kumpikin nuhat, minulla särkee päätä jo kolmatta päivää ja kurkku on kipeä, isäntä köhii ja kummaltakin räkä valuu, kiinteysaste vaihtelee . Puuntaimien istutus on välillä vähän hankalaa, taas tarvittaisiin se kolmas käsi.

Olen taas oppinut uusia asioita luonnosta. Olen luullut, että räksyt ja muut pikkulinnut syövät rannan mustikat mutta suurin rohmu osoittautuikin sorsaksi . Hesarissa oli juttu, että sorsat syövät myös kaloja jos kiinni saavat, olin vähän että . Totta sekin joka sana, poika oli perheineen täällä mökillä useamman päivän ja kerran sorsapoikue tuli rantaheinikkoon syömään, miniä innostui, että syötetään niille pullaa. Poika yritti sanoe, että eivät ne ole pullasorsia mutta lapset halusivat syöttää ja niin pullaa viskeltiin veteen vaan ei kelvannut mokomille pulla. Lapset olivat onkineet pikkusinttejä ja poika viskeli niitä sorsille ja kelpasivat . Minä vinkkasin miniälle, että yöuinti viilentää mukavasti ennen nukkumaan menoa mutta jos kovin myöhään menee niin varoo laiturin portailla nukkuvia kaloja. Miniä oli, että ai mitä nukkuvatko kalat. Juu nukkuvat ja sikeästi nukkuvatkin, jouduin yksi yö pitkään niitä varpailla herättelemään ennenkuin väistyivät. Pikku kalat nukkuivat ylemmällä portaalla nätisti rintarinnan pyrstöt samaan suuntaan ja isommat kalat syvemmällä olevalla portaalla.

Alku kesällä ihmettelin mikä eläin oli käynyt repimässä rannalla olevaa lahoa kantoa. Myöhemmin huomasin toisen kannon juuressa olleen maa-ampiasten pesän rikotun ja sisälmyksen syödyn. Sammalta oli viskelty ylt'ympäriinsä ja ensimmäiseksi mieleeni tuli tietysti karhu , ei täällä ei ole karhuja, ahma ... ei ehkä sekään. En millään keksinyt mikä eläin voisi olla kyseessä kunnes jostain viestistä, olisikohan ollut Kipa, luin supikoirasta. No sehän se tietysti on ollut, en vaan tiennyt, että toukat ja hunaja kelpaa niillekin. Riistakamera olisi kyllä oiva väline tänne mökille.

Tänään piti olla vapaa päivä mutta eihän tuo isäntä malta huilata, minunkin täytynee mennä vähän klapeja heittelemään.

Kyllä minuakin nauratti mielikuva IL:stä vinyylihaalareissaan lumpeenkukkia korvan takana ja Viikate kädessä mutta samalla myös kauhistutti. Siinä molkahdussa oli voinut käydä todella pahasti. Toivottavasti käden haavat paranevat hyvin, tulevaisuudessa se maksullinen mies kannattaa hankkia.

Menna, on teillä ollut aikamoista menoa paikasta toiseen, tuollainen ohjelma olisi vaatinut tupla ajan, kiva oli kuitenkin menoa lukea mukavasti sohvalla istuskellen .

Suupaltti, meillä ainakin supi käy penkomassa kaikki paikat. Naapurin kivikossa pesivät.
Kaivinkone oli just säikyttänyt kaksi pentua ilman emoa meidän pihaan.
Joku vuosi kun syyspimeällä tulin mökille, niin supi oli syömässä aronian marjoja pensaasta.

Täällä on kovia tuulenpuuskia ja saatiin sadettakin hiukan. Kaikkein mukavinta että viilensi ilman 25 asteeseen.

Pistävä kipu taas kurkussa, monta viikkoa jo vaivannut. Välillä häipyy ja välillä palaa. Ja tää kuumuus sais kyllä helpottaa. Sisälläkin ollaan kuin saunassa. Ja saunaanhan ei olla päästy koko kesänä, kun lämpiää koko mökki entisestään.

Hyviä vointeja kaikille.

Suupaltti, ihan näin mielessäni ne kalaset torkkumassa laiturin rappusilla! Sinä kirjoitat elävästi luonnosta ja ilmiöistä,kiitos!
Ja Menna, syntyperäisenä kotkalaisena vaelsin kanssasi Sapokassa ja Langinkoskella!

Kävin tänään fysioterapeutilla, joka ihmetteli, miten hyvin käsivarren haava on parantumassa, ei mitään tulehdusta. Mustelma on iso ja joku lihas käsivarressa, toinen lapaluiden välissä ja oikeanpuoleinen niska ovat vähän venähtäneet rytäkässä, mutta niitäkin hellästi hierottiin.

Eilen pesin viimeisen maton tältä kesältä. Painepesurilla ja vasemmalla kädellä, puhdasta tuli. Pääosin olen kyllä laiskotellut lukien. Hyvä kirja voittaa mennen tullen kaiken muun touhuamisen!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Vettä sataa - ihanaa! Veneen perälippuakaan en ole nähnyt noin suorassa koko kesänä - navakka länsituuli on tehnyt siitä juuri sellaisen kuin Suomen lippu esiintyy lasten piirroksissa.

Läppäritelevisio suoltaa jotain urheilukilpailua jostain ja mä käyn WhatsApp/FB-keskustelua teinineitosen, hänen äitinsä ja Suomen-matkaa suunnittelevan Amerikan-grannyn kanssa.

Kodinraivausurakkaa ei ole vielä tehty loppuun, mutta katsoimme ansainneemme pari vapaapäivää, joten lähdimme eilen merelle. Ja kuulkaa niin edistynyttä on toi moderni tietotekniikka, että jokin Facebookin liitännäisohjelma toivotti minut eilen tervetulleeksi Jyväskylään, vaikka olin juuri astunut erään espoolaisen pikkusaaren venelaiturille. En kuitenkaan innostunut sovelluksen ehdottelemista nähtävyyksistä, vaan olen tämän päivää vain laiskotellut, lueskellut ja ihaillut merta sekä ulkoa että sisältä (vesi on nyt noin 18-asteista, eli melkoinen ero kahden viikon takaiseen +24 C).

Sateen ropinassa on kiva kallistua syksyyn. Kalenteri alkaa näyttää turvallisen täydeltä: on kuoroharkkaa, kävelyfestivaalia ja ennen elokuun loppua muutaman päivän matkakin. Työhommiakin olen sinne sekaan sullonut, ja merkintöjen kirjon täydentävät isoäiti-iltapäivät. Marraskuuksi on varattu kunnonkohotusmatka paikkakunnalle, jossa jalkakäytävät eivät ole jäisiä (vaikka mistäpä tätä ilmastonmuutoksen kehitystä tietää).

Mikähän siinä on, että tykkään syksystä? Se taitaa edelleen tuoksua uusilta koulukirjoilta, puustapudonneilta omenilta ja isossa padassa kiehuvilta sekasieniltä? Mulle syksy kuulostaa niiltä parilta vanhalta iskelmältä jotka ylistävät syksyn ihanuutta ja joita en ole vielä opetellut soittamaan vaikka keyboard on seisonut olohuoneen nurkassa jo jonkin aikaa.

Oisko tämä syksy vihdoin soittoharjoittelun aikaa? Vai panostanko pelkkään vesijuoksuun?

Mitäs te muut meinaatte syksyn tullen puuhata?

Viikonloppuja!

PS. Kiva kun IL:n käsi paranee - paranispa Karmalen kurkkukin. Mennan matkakertomus oli melkein kuin olis mennyt itse, vaikka en Kotkasta tunnekaan kuin Sapokanlahden satama-alueen ja Vellamon. Ja hyvä kun kävin uimassa ennen Suupaltin päivityksen lukemista, ehkä mä en olis sen jälkeen mereen mennytkään täkäläisiltä laiturin rappusilta. Mikään ei kai takaa, etteivätkö kalat helteen raukaisemina kävisi välillä pikku päikkäreille?

Tervehdys

Kiitos kirjoituksistanne. Menna, sinulla on elävä ja seikkaperäinen kirjoitus Haminan/Kotkan reissultanne. Suupaltti, kuten IL tuossa jo aiemmin mainitsi jotain saman suuntaista, niin sinulla on todella lahja kirjoittaa luonnosta ja luontokappaleista. Tuo kalojen nukkuminen laiturin askelmilla oli aivan uusi juttu . Muuten, yksinkertaiset riistakamerat eivät ole hirveän kalliita. Me hommasimme sellaisen joitakin vuosia sitten. Siihen menee kerrallaan 24 patteria ja kestävät kyllä yllättävän kauan. Sisällä on muistikortti, joka sitten irrotetaan ja tutkitaan erikseen läppärillä. Sellaiset kamerat, jotka lähettävät suoraan kuvaa läppäriin, ovat sitten jo aivan eri hintaluokkaa. Meillähän on valvontakamera, joka lähettää kuvia suoraan sähköpostiin.

Inhoan supeja. Ne ovat röyhkeitä ja käyvät täälläkin (ei pelkästään meillä) ihan pihoilla kakkimassa. Levittävät tauteja ja syövät kaiken mahdollisen. Minähän yritän kasvattaa laatikkoperunoita (ihan vaan muutaman). Yhtenä vuonna laitoin sitten pienen (ihan oikean) perunamaan ja mokomat supikoirat kävivät joka yö kaivamassa juuri kasvaneita perunoita mullan päälle. Eivät kyllä kuulu Suomen luontoon, kuten ei myöskään villiminkit, joita niitäkin täällä on.

Hyviä uutisia IL, että haava on lähtenyt paranemaan niin hyvin.

Karmale, täällä oli vielä eilenkin 30 astetta. Täksi päiväksi luvattu enää vain 25. Tuuli on kovaa ja kasvillisuus kuolee. Kaikkea ei voi eikä ehdi kastella.

Sain ostettua ämpärillisen mustikoita. Laitoin niitä toissapäivänä pakkaseen, mutta jätin sentään jääkaappiin sen verran, että saan tänään tehtyä kesän ensimmäisen ja ainoan mustikkapiirakan.

Muorille (ja tietysti muillekin ) mukavaa kesän jatkoa.

Tiinuliinu, minä kyllä tykkään syksystä. Olemme mielestäni joskus aikanaan täällä keskustelleet vuodenajoista. Syksyisen metsän tuoksu saa jotenkin mielen rahoittumaan. Ehkä siinä on osittain kyse siitä, että tulee mieleen sieniretket äitini kanssa. Ja normisyksyinä minähän viihdyn sienimetsissä ja poimin puolukoita. Tämä vuosi taitaa olla erilainen. Ei ole sateita oikeastaan luvassa reiluun viikkoon juuri lainkaan. Ehkä huomenillalla muutama milli. Onneksi ensi viikoksi sentään luvassa lämpötiloja 20 molemmin puolin. Tuo helle on tosiaan vienyt mehut ihan totaalisesti.

Eilen korjasin talteen ensimmäisen kesäkurpitsani ennen kuin pupujussi ehtisi sen popsia. Yksi niistä pitää piilopaikkanaan puun ja pensaan juurakkoa, jonka luona minulla kasvaa kahdessa isossa laatikossa kesäkurpitsaa. Ihmeen kesyjä ne ovat. Ja niitä on täällä paljon. Joka päivä näen - kerran olivat kaksi kimpassa. Onneksi eivät ole vielä syöneet kukkiani.

Eilen tuli tytär ja vävykokelas, tänään sitten kummityttö. Otin juuri taimenfileitä pakkasesta. Eilen illalla herkuttelimme muikuilla.

Mukavaa kesän ja viikonlopun jatkoa

Jos joku teistä tykkää Abban musiikista, niin suosittelen kakkososaa Mamma Miasta! Kävimme Tiinuliinun kanssa sen tänään katsomassa ja hytkyimme penkeissä musiikin tahtiin. Sehän on vähän kuin oopperaa siinä mielessä, että tenhoavat laulut, juonta ei nimeksikään. Vaan aaaah, Pierce Brosnan on aina ollut heikkouteni ja hänen charmikasta olemustaan sain tillitellä ihastuksissani.

Leffa kesti 2,5 tuntia ja heti, kun valot syttyivät, ryntäsin salista pois ja hissillä yläkertaan - vessaan. Tiinuliinu tuli perässä ja naureskeli arvanneensa, mihin minä vauhdilla lähdin.

Kulttuuriakin iltaamme sisältyi. Kävelimme katsomaan vanhan linja-autoaseman kentälle ilmestyneitä kukkuloita ja outoja pyöreitä kohoumia. Lapset juoksentelivat rakenteiden päällä. Siellä alapuolella valmistellaan Amos Andersenin museota, mielenkiintoista!

Ja mikä hilpeintä, elokuvasta jäi päähän soimaan sekä musiikki (olen tässä laulanut I have a dream - täytynee kaivaa sanat, ne ovat jossakin kuorokansiossani. Koko biisiä en muista ulkoa) että muutamat vuorosanat.

Ajattelin jatkossa käyttää mm. tätä "Hiilarit ovat sielunkumppaneitani".

Niin kai nytkin, tai ainakin illan mittaan. Pistin juuri piirakan uuniin.

PS. Elokuva oli siis tosiaan kakkososa, mutta mielestäni se toimii vaikkei olisi ykköstä nähnytkään. Minä kyllä väitin IL:lle nähneeni siitä teatterisovituksen. (olin siis nähnyt sen ykkösosan). Fiksuna naisena hän antoi mun ennen elokuvaa kehuskella elämykselläni eikä oikaissut. Pikkuhiljaa, teatterin pehmustetulla penkillä, aloin oivaltaa että tämähän on ihan eri tarina...

Jutun opetus: kannattaa lukea leffajulisteesta ja -lipustakin se pienemmällä fontilla painettu teksti. Siinä luki ihan selvästi: Here we come again!

Tuo Mamma Mia pitää käydä katsomassa, jahka nyt saan aikaiseksi.

Olin viikonlopun ystävättäreni luona. Oli kiva rentouttava viikonloppu. Kävimme hänen reilu vuosi sitten yllättäen kuolleen miehen haudalla ja kyynelsilmin muistelemme menneitä.
Ystävättärelle on ihana 3kk vanha labbiksen pentu. Ihana vipeltäjä, hampaat koko ajan kiinni jossain.

Koulutielle laitettu viisi mukeloa. Tosin ensimmäinen lähti ihan hiljakseen klo 5.15 skootterillaan kuudeksi työharjoitteluun.
Oma kello soi 6.15 jolloin menin herättämään seuraavan lähtijän, siitä puolen tunnin välein vielä kolme muutakin.
Mies vei pikkutytön eskariin. Koulukyydeissä epäselvyyksiä, joten oli ollut aika monta kiukkuista vanhempaa koulunpihalla. Kukaan ei myöskään ollut vastassa bussilla tulijoita. Opettajat tulleet pihalle viisi minuuttia yli annetun ajan.

Nautin kyllä kun arki alkaa, ei tarvitse enää toimia kokopäiväisenä ohjelmamestarina ja välienselvittäjänä.

Mukavaa tuulista elokuuta kaikille! Joko tuli entinen ketju loppuun kulutettua, koska näkyy tämä olevan uusiketju?

Näkyy olevan vielä tuttuja kirjoittajia joukossa, hyvä niin. En siis tunne itseäni kovinkaan vieraaksi. vaikka olen lusmuillut teillä tietämättömillä poissa KK:sta

Mitään erikoista ei tänne kuulu. +1,6kg tullut vuoden takaiseen painooni.

Maksoin taas vuodeksi jäsenyyden vuodeksi eteenpäin.

Porskutetaan!!!

Kiva kuulla sinusta Islawisla, sinä olet varmaankin seikkaillut koko kesän sillä ihanalla sinisellä lullallasi!
Minä taasen olin tänään seikkailemassa Tiinuliinun ja Ukkokullan purjeveneellä Motskun ja Pikselin kanssa. Poskia kuumottaa vieläkin niin auringonsäteet kuin repäisevän hauskat jutut. Me tytöt vaan nautittiin, kun Ukkokulta hoiti kapteenin hommat ja Tiinuliinu availi skumppaa ja tarjoili pikkupurtavia. Sain minä sentään sulkea ison purjeen suojavetoketjun ja ottaa lipun pois perästä!
Ajoimme moottorilla vajaat kaksi tuntia Suvisaaristoon Ukkokullan entisen työpaikan saareen, jossa nautittiin lounas seisovasta pöydästä. Sitten mentiin suihkutilojen terassille, kun olin tuonut kassillisen mustia vaatteitani Motskulle sovitettavaksi. Tässä vaiheessa Ukkokulta pakeni tuttujen luo laituripalaveriin. Motsku osallistuu tyttärensä promootioon, eikä rouvalla ole mustia vaaatteita. Ohi kulkevia rouvia nauratti, kun Motsku keikisteli täysmustissa ja me toimimme hänen peilinään. Raati arvioi sopivimman yhdistelmän juhlaan. Motskuhan on puoli metriä pidempi kuin minä, mutta niinpä minun lähes pitkä hameeni toimi hyvin kuin myös väljä jakku. Juhlapuseron kanssa Motskulla oli hieman vaikeuksia, mutta minä toimin "kaasona" ja siinä meillä oli hieno rouva valmiina arvokkaaseen juhlaan.

Haettiin Ukkokulta ja lähdettiin kiertämään saarta. Pysähdyimme pelaamaan frisbeegolfia, joka ehkä vaatii meiltä kaikilta lisäharjoittelua. Pikseli heitti päin Tiinuliinua, joka puolestaan heitteli kuusikkoon. Minä sain ketjut kerran kolisemaan, Ukkokulta sai koriinkin. Motsku ei saanut lähellekään ja lähti muka kuvaamaan rantaan. Huono häviäjä.

Sen jälkeen kun olimme juoneet veneessä kahvit ja herkutelleet toscapiiraalla ja käyneet moneen kertaan vessassa, olimme valmiit paluumatkalle. Vihdoin päästiin nostamaan purjeet! Motsku oli elämänsä ensimmälistä kertaa purjeveneessä ja hänen ilmeensä oli sanoin kuvaamattoman onnellinen, kun hän ihmetteli ja katseli kaikkea. Ja oppi, että merikartan valkoinen osa ei ole jäätikköä eikä ruskea Saharan autiomaa. Meistä pikkuisin, Pikseli, kumartui varmuuden vuoksi aina kippuraan, kun isopurje heilahteli puolelta toiselle. Tiinuliinu tarjoili taas kuohuviiniä, hänen leipomaansa fetapiirakkaa ei kukaan jaksanut, mutta otimme sitä itse kukin laukkuihimme "matkaevääksi". Sää oli mitä suotuisin purjehtimiselle, vauhdikkaasti etenimme parhaimmillaan 5.5 solmun nopeudella!

Jutut alkoivat olla niin täynnä erilaisia assosiaatioita, että meillä oli nauruhermot koetuksella. Jossain vaiheessa Ukkokulta ihmetteli, kun ei saanut etupurjetta liikkumaan mihinkään. Todettiin, että Pikseli istui tanakasti fallin päällä (=naru). Muutama moottorivene ohitteli meitä vauhdilla, mutta purjeilla ajaessa isotkaan laineet eivät paljon pelottaneet. Lähestyessämme Helsinkiä komeita surffarimiehiä suhahteli siellä täällä ja kaikille vilkutettiin (kaikki myös vastasivat).

Näimme jännittäviä foiling boatseja (?meniköhän oikein?), joissa pieni yhdenhengen vene kulkee parikymmentä senttiä veden päällä ja pohjasta menee kaksi tankoa/putkea tai mitä lienee mereen. En ollut ikinä tällaista nähnyt ja ne veneet olivat jokseenkin aavemaisen näköisiä. Ne olivat kuin suuria perhosia.

Taas yksi ihana päivä muistojen joukkoon! Kiitos Tiinuliinu ja Ukkokulta!