Heippa,

Merelle tuo vedessä liikkuminen on kyllä tiedossa ja sillä aikanaan olen kuntouttanut polveakin. Tällä hetkellä ei onnistu iho-ongelmien vuoksi.

Muori voin vain kuvitella, kuinka kauheaa ajaa pimeässä ja vesisateessa pidempää matkaa. Onneksi selvisit ehjänä perille
Niin ja ihanaa, että sinulla on kivut helpottaneet.

Kävin aamupäivällä fysioterapeutin vastaanotolla toista kertaa. Ei ole paraneminen edistynyt yhtään (minkä tiesinkin) ja nyt on torstai aamuksi sitten taas aika olkapäähän erikoistuneen ortopedin luokse. Sain nyt kehotuksen käyttää koko ajan liikkuessani olkapäähihnaa, jossa käsi lepää ja istuessani paikoillani tyynyä käden alla, että käden oma paino ei rasittaisi olkapäätä. Tyynytä olenkin käyttänyt ahkerasti jo fyssarin ensiohjeista lähtien (puhelimitse saatuna, kun sovimme ensimmäisestä ajasta). Nyt on olkapäässä jättikokoinen kylmägeelipussi. Tätäkin olen käyttänyt, mutta en varmaan niin paljoa kuin olisi pitänyt. Useana yönäkin olen hakenut pakkasesta kylmägeelipussin. Kumpikaan ortopedeistä - ensin Mikkelissä ja sitten täällä pääkaupunkiseudulla - ei korostanut levon tärkeyttä olkapään paranemisen kanssa. Fyssari ensi tapaamisesta lähtien olen kyllä sen ymmärtänyt ja yrittänyt ulkoistaa mahdollisimman paljon hommia siipalleni. Nyt yritän vielä enemmän. Pitäisi vissiin olla henkilökohtainen avustaja, niin voisi olla käsi levossa. Tuntuu, että en paljoa enempää pysty siipalleni hommia lykkäämään Yritti kyllä lohduttaa, että varmasti pikkuhiljaa käsi paranee.... Yritän ajatella positiivisesti, mutta todella joutuu yrittämään. JJ tuossa vähän aikaa sitten kuvaili kipua aika osuvasti.

Ei millään voi tajuta, että helmikuu on näin pitkällä. Ulkona asteita meillä + 6. Ainakaan ei tarvitse liukastella.

Mukavaa viikon jatketta itse kullekin. Sateen jälkeen paistaa aina (jossain vaiheessa) aurinko

Rimpati-rei!

Kansallisen keittoviikon jatkoksi julistettiin meillä suuri digisiivousviikko. Ei lennä pöly, ei loisku vesi, mutta hiki saattaa hetkittäin tulla. Ainakin mulle, jolla lojui työpöydän kulmalla viime vuoden puolella ostettu uusi läppäri, jota en ollut edes avannut kaupasta tulon jälkeen kuin kerran.

Vanha hyvinpalvellut kone olikin siinä kunnossa, että muutamasta näppäimestä oli kirjain kulunut pois. Mutmitävälii, nehän saattoi arvata kun kaikki muut aakkoset olivat kuitenkin näkyvissä.

Eilen siis tietsikka töpseliin latautumaan, ja tänä aamuna tositoimiin! Talletin kaikki tiedostot irtokovalevylle ja siirsin ne, joita arvelen jatkossa tarvitsevani, uudelle koneelle. Sen työpöytä on nyt suorastaan silmiähivelevän siisti, kun useiden kymmenien kansioiden sijasta näkyvissä on vain puolen tusinaa. Nettisurffailuun tarvittava kirjanmerkkivalikko lyheni sekin reilusti kun tallensin vain tärkeimmät.

Palkitsin itseni ja UK:n, joka oli tuossa vähän matkan päässä tehnyt omalle läppärilleen suunnilleen samaa operaatiota, maistuvalla lounaalla keskikaupungin kiinalaisravintolassa. Seurakin oli mitä parhainta eli IL ja NM.

Kieriskelimme aterian jälkeen ratikalle ja mä aloin tutkia, mikä kaikki on virtuaalitodellisuudessa veivattu ihan uusiin asentoihin.

Läppärissä on kaikista käyttämistäni ohjelmistoista tuorein, päivitetty versio ja kuten tiedetään, nehän ovat just sillai kiusallisesti edellisversiosta poikkeavia että käyttäjäparka on vähän ällikällä ainakin päivän ellei kahta.

Vielä olisi jäljellä kännykän siivous. Siellä on kuvia joilla epäilen olevan suorastaan museaalista arvoa, monen vuoden takaisia kun ovat.

Yks hyvä puoli tässä hommassa on. Kotona ei kerkiä nyt syömään. Saati että ruokaa laittais.

Voikaapa hyvin!

Hih,

kaikkea sitä löytääkin vanhan läppärinsä kidasta. Laulava sukulaiseni lähetti mulle takavuosina tämän ja kehotti koettamaan joko kuorossa tai karaokessa. Kas kun on päässyt unohtumaan! Jaanpa kuitenkin tämän tiistai-illan kevennyksen:

Ihan varma lupaus
(sävel Saku Sammakko)

Syö en enää suklaata
a-haa, a-haa,
sohvalla en aio maata,
haa, a-haa.
Kuntoilun nyt aloitan.
Mielihalut kaikki voitan.
Haa, a-haa, ahaa!

Joka päivä tunnin jumppaan,
a-haa, ahaa!
Hauikseni reiluks pumppaan -haa!
Etsin uuden sävelen.
Töihin vaikka kävelen.
A-haa, a-haa, a-haa!

Miten paljon lyödään vetoo
haa, a-haa,
rasvan maku nyt jo etoo,
haa, a-haa!
Vaikka kuinka napsuu kieli
viiniä ei tee ees mieli.
A-haa, a-haa, a-haa!

Kaiken tämän lupaan vannon
haa, a-haa,
kautta kotipihan kannon,
haa, a-haa.
Kunhan läskit otan pois
uusi elo alkaa vois.
A-haa, a-haa, a-haa!

Tiinuliinu, tämä lauletaan sitten seuraavassa Iloklubin tapaamisessa. Milloinkas se pidettäisiin? Minä olen pääsiäisen jälkeen taas maisemissa. Mitä mieltä olette, mimmit?

Olen miettinyt samaa. Alkaa olla ikävä teitä kaikkia!

Joskus toukokuussa... Minä olen pääsiäisen jälkeen Japanissa, jos ei tuo virustauti lyö kapuloita rattaisiin.

Ja kääk! Nyt sitten iski jonkinlainen flunssa. Ei olis pitänyt kehua... Ei nimittäin ole vuosiin ollut kunnon flunssaa. Toivottavasti tästäkään ei kehity mitään nuhaa kummempaa. Viime yö oli surkea, paras asento olisi ollut nukkua istualtaan, mutta eihän siitä mitään tullut.
Ja aamupäivällä oli kampaajalle aika. Mietin jo, että pitäiskö perua. En perunut, mutta istuin kasvosuoja naamalla niin kauan kunnes kampaajani sanoi, että nyt se suoja pois , muuten jää korvallisilta väri vajaaksi. Käsidesiäkin käytin, enkä koskenut mihinkään, en edes lehtiin. Puhumattakaan, että olisin halannut lähtiessä kampaajani kuten tavallisesti Hän yritti sanoa, että itselläänkin on jo muutaman päivän tehnyt flunssa tuloaan. Uskoiskohan...

Huomen illalla pitäisi junailla Helsinkiin ja la aamuna olisi lento Lontooseen. Olen varustautunut lääkkeillä ja kasvosuojillakin, jos alkaa yskä tulla päälle. Kuumetta minulla ei ole kuten ei yleensäkään, joten kai sitä sitten mennään. Miksi aina pitää sattua jotain juuri ennen reissua? No mieheltä tän flunssan varmaan sain, hän on niistänyt kohta viikon. Viime yönä sitte sanoi, että pitäisiköhän hänen mennä nukkumaan eri huoneeseen Sanoin, että mitä se nyt enää kannattaa kun mulla on jo flunssa :/

Taidan ottaa pikku päikkärit kunhan olen juonut ensin kuuman mustaherukkamehun. Laittaisko valkosipulia sukkiin?

Mukavaa ja aurinkoista päivää kaikille.

Voi Kivikasa toivottavasti tauti ei pahemmaksi tule.

Meilläkin diabeetikko köhii, Huoh toivottavasti ei tarkoita sitä että kaikki köhivät ensi viikon lomalla.

Olisi kyllä kiva nähdä.

Kappas,

edellisellä sivulla on näköjään herätetty ajatus kevätlounaasta. Ihan mukava ajatus, mutta ottaisiko joku muu sen järjestääkseen? Mä olen organisoinut jo aika monta kertaa…

Osallistun toki, jos en osu olemaan matkoilla. Huhtikuu ollaan UK:n kanssa Costa del Solilla ja toukokuuhun on merkitty pari lyhyempää lähialuereissua.

Poteville paranemista – ilmeisesti flunssakausi on nyt alkanut!

Mä en (ainakaan toistaiseksi) ole sairastunut muuhun kuin matkakuumeeseen ja teatterikärpäsen puremaan. IL:n suosituksesta käytiin viikko sitten katsomassa Helsingin Kaupunginteatterin Vihainen leski, jossa pääroolissa loisti Riitta Havukainen.

Justiinsa kun köröteltiin ratikalla kotia kohti, kännyyn pärähti tieto ex-työkaverin näytelmälöydöstä: Keski-Uudenmaan Teatterin komedia Aktiivimalli, Harmaat pantterit 4. Kyseessä siis jonkinlainen jatkosarja, edelliset osat esitetty edellisvuosina ja teemana mikäpä muukaan kuin eläkeläiselämä ja vanhustenhoito. Ja mukana mm. Leena Uotila. No eilen käytiinkin sitten Keravalla nauramassa.

Tänään on ulkoiltu eli kävelty kotoa kaupungin keskustaan; se on semmoinen viiden kilometrin taival. Jotta muka olisi ollut jotain asiaakin, mentiin ulkoiluttamaan museokortteja eli katsottiin kolme näyttelykokonaisuutta (osuivat kyllä olemaan saman katon alla).

Kävellessä kadonneet kalorit kyllä tulivat takaisin korkojen kanssa, sillä lähikaupan laskiaispullat osuivat olemaan tarjouksessa.

Lupsakkaa laskiaissunnuntaita teillekin! Tiistainakaan ei taida päästä pulkkamäkeen?

Hepskukkuu klubinaiset!

Helmikuukin on viikkoa vaille valmis. Suupaltin tavoin ihmettelen päivien nopeaa kulumista. Alkuvuosi on kulunut suurin piirtein ei mitään tehden, mitä nyt on kuntosalilla käyty ja tammikuussa ei oikein käytykään! En näköjään ole edes tänne saanut kirjoitetuksi sitten tammikuun 26. päivän, vaan mitäs kirjoitat, kun ei mitään tapahdu. Sitä vastoin teiltä oli tullut sen jälkeen todella paljon kirjoituksia ja ihan meinasin uuvahtaa niitä lukiessani, vaikka mielenkiintoisia olivatkin.

Minäkin olisin jo innokas tapaamiseen. Toukokuussa on 8.5. liput Hitleriin ja Blondiin ja 19.-26.5. olemme Albaniassa, joten toukokuulle en hirveästi välittäisi lisäohjelmaa, mutta ainahan voi tiukan paikan tullen yrittää sovitella.

Olimme viikko sitten katsomassa Carmenin Tampere-talossa. Ohjaus oli hieman varovainen ja tanssit vähän päälleliimattuja, mutta kuoro liikkui ja lauloi mallikkaasti. Pääosan lauloi Niina Keitel, joka oli minulle ennestään täysin tuntematon. Äänellisesti hän oli ok, mutta näytellä hän ei osannut eikä hänessä ollut rippustakaan viettelevyyttä tai seksikkyyttä! Jos olisin mies, niin en varmallakaan olisi häneen langennut. Puvustus oli muuten hyvä, mutta Carmenin kolttu oli ruma eikä senkään avulla Carmeniin tullut yhtään carmenmaisuutta. Leveällä rimssuhameella olisi sentään voinut vähän koketeerata!

Don Joséna lauloi Arturo Chacón-Cruz, joka niin ikään oli minulle uusi tuttavuus. Äänestä pidin, mutta ei hänkään oikein osannut näytellä. Tosin loppua kohden hän kyllä paransi.

Tommi Hakala oli Escamillo ja Marjukka Tepponen lauloi Michaelan juuri niin ihanasti kuin hän aina laulaa. Rosvoina olivat Kevin Greenlaw ja Heikki Hattunen, josta juuri olin lukenut artikkelin lehdestä. Hän on toiminut Tampereen ortodoksisen seurakunnan kanttorina, josta hän Jaakko Ryhäsen koulimana hyppäsi oopperaan. Molemmat esiintyivät rennon lupsakkaasti ja Hattunen heitti jopa parit kärrynpyörät

Lopussa Don José ei perinteisesti puukota Carmenia hengiltä, vaan se esitetään kuvainnollisesti tai ainakin sellaiseksi sen itse ajattelin, mikä tavallaan on ymmärrettävää, kun monenlaista väkivaltaa tuutataan meidän silmillemme ihan oikeassakin elämässä, mutta vaikka lopusta olisi ollut mahdollisuus tehdä vahvan dramaattinen, niin ei sekään oikein onnistunut.

Kokonaisuutena voisin sanoa, etten minä suoranaisesti ollut pettynyt, mutta vaisu vaikutelma esityksestä jäi. Hannu-Ilari Lampila kirjoitti Hesarin kritiikissään, että Marco Bjurström oli saanut aikaiseksi pikemminkin musikaalin kuin oopperan ja olen kyllä Lampilan kanssa samaa mieltä. Antaisin kouluarvosanan 8 - 8½, mikä on omien koulukokemusteni perusteella hyvä numero!

Tuo Likka47:n mainitsema 8:16 pätkädieetti kuulosti niin kiinnostavalta, että googlasin sen ja löysin useampiakin aika perusteellisia selostuksia. Siis perusidea on se, että syödään 8 tuntia ja paastotaan 16 tuntia. Itse saa päättää, mihin väliin paaston lykkää ja mitä syöntituntien aikana syödään. Kuulostaa helpolta, vai mitä? Ja varmaan toimiikin, kyllähän joku laihtui 5:2 pätkikselläkin, niin miksei tälläkin. Minä en viiskakkosella juuri laihtunut, mutta vatsan toiminta kylläkin hidastui entisestään.

No, jos ajattelen itseäni, niin minähän käyn nukkumaan klo 01 ja herään klo 9-10. Kun helpointa on sijoittaa pääosa paastosta yöaikaan, niin omalla aikataulullani saisin siis syödä klo 10-18. Muuten hyvä, mutta taatusti kiemurtelen nälän kourissa vähän ennen puoltayötä eikä nälkäisenä pysty nukkumaan! Ok, rukataan vähän. Jos lopettaisin syömisen vaikkapa klo 21, silloin ei olisi yöllä nälkä, mutta, herranjestas, saisin aamukahvin vasta klo 13 Omasta mielestäni olen kyllä hyvinkin voimakastahtoinen, mutta aamukahvi klo 13 ylittää kyllä minunkin voimavarani. Kuulemma kahvia tai teetä saa juoda paastonkin aikana, mutta pelkän kahvin juominen ei houkuta ja teetä en taas pysty juomaan ilman sokeria.

Melkein kuulen jonkun sanovan "seli, seli", mutta luulen kaikesta huolimatta minulle sopivan kaikista parhaiten tähän astikin noudattamani "syö hiukan vähemmän"-dieetti, kun sillä olen saanut tuloksiakin aikaan eikä aineenvaihduntani ole kärsinyt. Ainoa mitä pitäisi vielä opetella, on veden juominen, sillä juon yhä edelleen liian vähän!

Kivikasa, me otimme meirämmiähen kanssa pneumokokkirokotuksen pari vuotta sitten influenssarokotuksen yhteydessä. Saimme sen maksutta. Olin kysellyt sitä jo aikaisemmin omalta lääkäriltäni, mutta hän suositteli sitä vasta 7-kymppisille. No, en vielä ollut niin vanha, kun rokotuksen otin, mutta tuskin siitä haittaakaan on ollut. Sehän vaikuttaa keuhkokuumeeseen sekä pneumokokin aiheuttamiin aivokalvontulehduksiin ja verenmyrkytyksiin, jotka ovat jokseenkin harvinaisia. Toisaalta, luin THL:n sivulta, että rokote ehkäiseen vain 5 prosenttia keuhkokuumeista, sillä sitä aiheuttavat myös muut virukset ja bakteerit, joten en ihan varma sen tarpeellisuudesta loppujen lopuksi ole.

EIköhän tämä nyt ollut tässä tällä kertaa. Mukavaa "talven" jatkoa kaikille sekä paranemista poteville