Mekin lähdettiin mökille muutamaksi tunniksi. Sisällä vähän kylmä, mutta ulkona tarkenee.
Haravoin vähän pihaa. Laitettiin ruokaa ja kohta kait ajellaan takaisin kotio.
Jos en sitten onnistu menemään takaisin ulos?

Olen nyt isännän seurana karanteenissa, on siis yli 70 v. Nyt oikas ruokalevolle sohvalle. Peittelin ohuella viltillä. Täytyy pitää huoli vanhemmasta

Toivottavasti IL pääsee kunnialla kotiin!

Hyvät voinnit kaikille!

Itse asiassa en ollenkaan paheksunut huithapelia kevättä. On hänen hommansa olla huithapeli.
Ärsytti se, että hän on se kaiken sankari.
Huithapeleille on paikkansa. Mutta ei niillä kyllä sähköjä omakotitaloon saa. Sen takia en sankaroisi tätä sinänsä oivallisen tärkeää porukkaa.
Vuodenajat lisäksi eivät ole vain haihsttelijoita, vaan luovat vuoden kierron.
No, se nyt vaan ei iskenyt minuun, eikä se ole vaarallista.
.

Saman itse kokisin: Tämä ei siis ole runo, vaan se miten itse koen.

Kaiken kamaluuden ja vaivan keskellä tuli kevät, joka antoi toivoa, että valo lisääntyy ja tämä ponnistelu on joskus ohi. Kaikki tämä.

Meillä on sitten etäkoulu joka oikeammin on kotikoulu. Opettaja on yhteydessä Wilman kautta ja yhden tarvittaessa whatsappin. Sekin tosin vanhempien puhelimen kautta kun on liian nuori ko palvelimeen.

Se vähäkin vapaaaika menee nyt kouluhommia vaatiessa kun on eskarilainen, eka, kolmas ja neljäsluokkalaiset kotona.
Aika ei tule pitkäksi mutta hulluus voi iskeä.

Tänään kävin kampaajalla. Tosin muistin sen olevan vasta huomenna mutta onneksi vilkasin allakkaan.
Kampaaja pesi hiuksiani ja sanoi voi kauheeta miten jumissa pääsi on. Näemmä siis myös ulkoisesti tuntuu.

Kävelin sitten naapuriovesta sisään ja sain hieronta ajan huomiselle.
Siinä menee sitten neitsyys siinäkin asiassa. En meinaan koskaan ole käynyt.

Mies saa sitten hoitaa huomisenkin kotikoulun. No enköhän minäkin ehdi. Toisaalta mies niitä hommia tehnyt ihan palkkansa eteen, joten sujuu paremmin hältä.

Japena

toivotaan ettei hulluus iske Sori kun nauratti, vaikka ymmärränkin asian.

Tsemppiä teille

Hupsista keikkaa, kun oli tullut niin paljon luettavaa! Kahlasin uskollisesti kaikki kirjoitukset läpi ja onneksi kaikilla on pääasiassa kaikki hyvin. Niin on meilläkin.

Tänään tuli sähköpostia matkatoimistosta, että Albanian-matkaa ollaan siirtämässä loka-marraskuulle, mikäli se kaikille ilmoittautuneille sopii. Meille se ainakin sopii, vaikkakin se todennäköisesti sattuu sitten samaan aikaan teatteriklubin Prahan-matkan kanssa, mikä ei ole kivaa. Olemme kuitenkin käyneet Prahassa, meirämmiäs useammankin kerran, joten Albania kiinnostaa enemmän.

Sehän on selvää, että tilannetta käytetään hyväksi nostamalla tuotteiden hintaa, oli kyse sitten lentomatkasta tai käsidesistä! Onneksi ihmiset ovat kuitenkin valmiita auttamaan toisiaan ilman maksuakin. Hyvä, että IL ynnä Naapurinmies kuitenkin saivat lennot kotiin ja sitten vain kahden viikon karanteeniin. Vanhemman veljeni leski palasi seuralaisensa kanssa Floridasta perjantaina. Heillä kävi hyvä tuuri, kun Trumpin käskemä lentokielto astui voimaan perjantain vastaisena yönä puolenyön aikaan ja heidän koneensa lähti klo 22.35! Hekin ovat nyt sitten karanteenissa, mitä nyt ulkoilevat koiran kanssa kaukana muista ihmisistä. Lapset olivat täyttäneet heille valmiiksi jääkaapinkin, joten he pääsivät mukavasti asettumaan karanteeniin.

Kipa, sympatiat sinulle teinimäisesti käyttäytyvän isäsi kanssa! Totutuista tavoista on vaikea päästä eroon, joten jos on käynyt kaupassa päivittäin, niin onhan sinne päästävä poikkeusoloissakin. Onneksi läheltä löytyy avuliaita lapsenlapsia.

Pikseli, pyydän anteeksi, mutten voinut olla nauramatta kälykoettelemuksillesi

Mitä tulee mökille menoon, niin olen ymmärtänyt kielteisen suhtautumisen johtuvan siitä, että mikäli kaikki mökin omistavat lähtevät mökeilleen pienille paikkakunnille, niin jo muutamakin sairastunut vaikuttaa suuresti paikkakunnan terveyspalveluihin sekä taloudellisesti että käytännössä. Moni luonnollisesti ajattelee olevansa siellä paremmassa turvassa tartunnalta, mutta miten asiat ovat sitten, jos sattuu sairastumaan, se onkin sitten toinen juttu.

Peruimme meirämmiähen kanssa kyläreissun kälyni luokse Järvenpäähän. Olimme jo aiemmin päättäneet lähteä autolla junan sijaan, mutta kun nyt tuo viranomaisten "vakava suositus" astui voimaan ja kun kälyni on viikon sisään mm. käynyt useamman kerran elokuvissa, niin päätin olla kaivamatta verta nenästäni! Hän kyllä hieman ihmetteli, mutta olihan se pakko hyväksyä. Hän ei katso itse olevansa vaaravyöhykkeessä, kun täyttää 70 vuotta vasta elokuussa Kerroin hänelle saaneeni juuri Finnkinolta ilmoituksen, että kaikki elokuvateatterit suljetaan ja olin kuulevinani hänen äänestään "lievää harmitusta".

Meillä on meirämmiähen kanssa ainakin viikoksi ruokaa, joten ei ole tarvetta käydä kaupassa vähään aikaan, mutta aiomme kyllä sitten tarpeen mukaan käydä, sikäli kun meillä ei ole mitään flunssamaisia oireita. Kaupoissa tuskin mitään tungosta on ja ainahan sitä voi mennä sellaiseen aikaan, jolloin siellä yleensä on hiljaista sekä pysytellä kaukana ihmisistä. Uskon meidän olevan suhteellisen turvassa, kun meillä ei ole mitään perussairauksia, mutta emme tietenkään aio mennä hurvittelemaan

Maanantaina olimme vielä salilla, mutta tänään emme ryhmäjumppaan lähteneet, vaikkakin ryhmät on rajattu 10 henkeen ja ne vedetän suuremmassa salissa, jossa pystyy olemaan kaukana toisista. Toinen syy poisjääntiin oli se, kun tänään olisi sijaistanut sellainen, joka edellisellä kerralla näytti unohtaneen, että me olemme vanhoja. Hyvä kun ei henki mennyt siinä vauhdissa Fressin toimitusjohtaja lähetti kaikille kanta-asiakkaille sähköpostia, jossa hän ensin kertoi, mitä kaikkia he tekevät asiakkaiden turvallisuuden takaamiseksi (mm. huolelliset desifioinnit, käsidesiä asiakkaiden käyttöön, maksutonta nettiohjausta) ja sitten hän toivoi, jos suinkin mahdollista, etteivät kanta-asiakkaat laittaisi asiakkuuttaan tauolle, kun se tarkoittaisi laajoja henkilökunnan lomauttamisia ja jopa irtisanomisia. No, eipä tuo meidän talouttamme kaada. Laitoinhan minä meirämmiähen tauolle silloin lonkkaremontin ajaksi, mutta maksoin itse normaalisti, vaikken kertaakaa myötätunnosta (lue: laiskuuttani!) salilla käynyt.

Sain silmälääkäriltä silmänpohjakuvauksen ja näkökenttätutkimuksen tulokset ja kaikki on kunnossa. Mitään viitteitä glaukoomaan ei ole, mutta koska silmänpaineet ovat hieman koholla, hän suositteli taas siirtymistä vuoden välein tapahtuvaan tarkastukseen. Kyllähän se minulle sopii, sillä mitäpä sitä ei tekisi näkökykynsä säilyttämiseksi.

No, tässäpä tärkeimmät tällä kertaa. Sinnitelkää terveinä

Hei
Tuossa mökille siirtymisessä on useampi puoli. Meillä on pieni terveyskeskus ja epidemiatilanteessa sen kapasitetti ei riitä. Toiseksi meillä ei ole ollut koronaa ja toivomme, ettei kukaan mökilleen muuttava toisi sitä Etelä-Suomesta tai kaupungeista. Myöskään pienten keskussairaaloiden kapasiteetti ei riitä, jos pitää hoitaa ylimääräisiä potilaita.

Toinen puoli on sitten siinä, että jos täältä lähtöisin olevat ihmiset tulevat mökeilleen, niin silloin he voivat hoitaa iälläiden vanhempien ja sukulaisten kauppa- ja apteekkiasiat.

Minulla on muuten mielenterveyskuntoutuja poika, jolle ei mene perille, että jos hän haluaa tulla meillä käymään, niin hänenkin pitäisi pysyä karanteenissa, ettei toisi meille tautia. Hänellä yksin asuvalla nuorella miehellä ei ole muista sosiaalisia kontakteja kuin käydä lähellä olevalla ABC:llä vaikka kaksi kertaa päivässä. Tuntuu, että nuo ostoksilla käynnit vaan lisääntyy. Ollaan laitettu hänelle rahaa, että ostaisi kerralla enemmän ruokaa ja tupakkaa. Ei auta. Varmaan sama voi olla dementikoilla ja niillä, joilla muisti alkaa huonontua.

torstaina, 19. maaliskuuta 2020 klo 01:51 melluh kirjoitti::
Hei
Tuossa mökille siirtymisessä on useampi puoli. Meillä on pieni terveyskeskus ja epidemiatilanteessa sen kapasitetti ei riitä. Toiseksi meillä ei ole ollut koronaa ja toivomme, ettei kukaan mökilleen muuttava toisi sitä Etelä-Suomesta tai kaupungeista.

Tätä minäkin omassa kirjoituksessani tarkoitin ja nythän tästä oli jo puhetta aamupäivällä hallituksen tiedoitustilaisuudessakin. Valitettavasti ihmisillä on taipumusta ajatella asioita vain omasta näkökulmastaan eikä se välttämättä aina ole yleisen edun mukaista.

Muistin juuri Suupaltin kirjoituksen käsipyyhkeistä. Meillä on omat vessat ja niin muodoin myös omat käsipyyhkeetkin. Tosin edellisessä asunnossamme oli vain yksi kylpyhuone, mutta silloinkin meillä oli omat käsipyyhkeet. Olen koko ikäni ollut pyyhefriikki, sillä yksin asuessani kylpyhuoneessani roikkui peräti kuusi (6) pyyhettä: käsipyyhe, kasvopyyhe, kylpypyyhe, alapesupyyhe (en koskaan kuivaa alapäätäni kylpypyyhkeeseen ), jalanaluspyyhe sekä vieraspyyhe. Ystäväni joskus sitä ihmettelivät, mutta oppi on luonnollisesti tullut äitini kautta ja istuu sitkeässä!

Koshkoi mainitsi fb:ssa, että hän on suunnitellut laittaa nenän ja suun suojaksi silkkihuivin, jonka heittää sitten heti pyykkiin. Mielestäni se on loistoidea. Se ei varmaan ole ainakaan sen huonompi kuin sellainen sairaalassa käytettävä ja huomattavasti nätimpi. Minulla on laatikollinen silkkihuiveja, joten niitä riittää useampaankin kauppareissuun, sitten kun sinne lopulta täytyy lähteä. Tulemme kyllä toimeen aika pitkään, mutta lopultahan se kuitenkin on edessä, ellemme sitten ala tilata netistä. S-ryhmä lähetti tänään sähköpostia, että he ovat varanneet IKÄIHMISILLE päivän ensimmäisen tunnin, joka muutoinkin on kaikkein hiljaisinta aikaa, joten sitten kun on pakko lähteä kauppaan, niin ei muuta kuin kello soimaan puoli seitsemältä, silkkihuivi naamalle ja menoksi

Tämä ikäihminen toivottaa teille muille vastaaville rattoisaa loppuviikkoa ja viikonloppua

Minä käyn kaupassa täällä kotona, jos mökillä jotain tarvii. Mökiltä kuitenkin 9 kilsaa kaupalle.
En usko että ollaan riski, vaikka paikkakunnalle mennäänkin. Ketään ei juurikaan nähdä edes päivän aikana. Kotoa matkaa metsäistä tietä pitkin n. 30 kilsaa. Ei tarvii poiketa missään matkalla.

Meillä oli live-video kalligrafiassa. Tosin mulle ei open ääni kuulunut ensin, mutta katsoin viden uudelleen niin sitten jo kuului äänikin.
Copperlaten pienet kirjaimet tehtiin. Kallistus 55 astetta ei ihan onnistunut vaikka viivoitus olikin.

Ensviikolla lupas pitää jostain muista kirjaimista. Hyvä että pitää meidät kiinni harrastuksessa, vaikka paikalla ei voida olla.

Hyviä vointeja kaikille

Moi mimmit ja terveiset mökiltä! Olo on helpottunut ja kunhan vähän kerään voimia, alan selvittää raha-asioita Norwegianin kanssa.

Eilen aamulla aloimme pakata matkalaukkuja autoon. Mutta mitä ihmettä - takaluukku ei aukene. Ei millään, kaikki kokeiltiin. Ei sitten muuta kuin tungettiin kaksi isoa matkalaukkua, kaksi lentolaukkua, kaksi isoa jätepussia roskia ja yksi kassi pulloja takapenkille. Auto huutaa, että takaluukku on auki. Käskin Pablon olla hiljaa ja ajoin vaan. Päästiin autosäilytykseen ja sieltä luvattiin tutkia asia. Myöhemmin selvisi, että tarvitaan mekaanikkoa purkamaan joku sähkökomplikaatio, kunhan koronavirustilanne raukeaa. Auto nököttää nyt muiden seassa lukitsemattomana, ovet eivät mene lukkoon, kun auton mielestä se kontti on auki.

Alicanten kentällä oli maailmanlopun meininki. Automaateilla ei saanut ilmoittautua, piti jonottaa. Poliisit komensivat meillekin Naapurinmiehen kanssa kahden metrin välin, kun jonotettiin chekkaukseen. Turvatarkastuksessa järjettömät jonot, kaikki tarkistettiin moneen kertaan. Naapurinmiehen lentolaukku tutkittiin tarkoin sekä käsin että jollain laitteella. Emme olleet ehtineet syödä aamiaista ja kentällä mikään paikka ei ollut auki. Kuulimme, että lennollakaan ei hygianiasyistä tarjota mitään. Sitten näin yhden sämpyläkioskin avautuvat, Mies ryntäsi jonoon, joka hetkessä venyi parisataametriseksi. Saatiin sämpylät ja kahvimuki, tilanne pelastettu.

Juttelimme muiden matkustajien kanssa, jotkut olivat saaneet lennon Tukholmaan ja joutuivat yöpymään siellä, jotkut olivat löytäneet muita reittejä. Me lensimme Gatwickiin, jossa kaikki liikkeet olivat auki ja ihan erilainen tunnelma. Soitin tyttärelle ja kysyin, mikä Englannin virustilanne on, kun kaikki näyttää tavalliselta. No on niitä sairastuneita sielläkin. Minulla on loungekortti, joten menimme sinne syömään ja viettämään aikaa, jota oli kuutisen tuntia. Yritimme pysytellä kaukana muista ihmisistä.

Kun boardasimme Suomen koneeseen, seurasimme sydäntäsärkevää tilannetta. Suomalainen mies päästettiin portista, mutta hänen erimaalainen (Intia tms.) avovaimonsa joutui jäämään kentälle. Suomessa alkaisi keskiyöltä rajojen sulkeminen. Odotimme koneessa, kun kuulutettiin, että ruumasta joudutaan etsimään yhden kentälle jääneen matkustajan laukku, puolen tunnin päästä se oli löytynyt, mutta sitten meni vielä aikaa, kun laukut lastattiin takaisin.

Suomessa passit tarkastettiin kahdessa eri vaiheessa, mutta kukaan ei missään kertonut karanteenista. Luin tänään, että Finea ei ole saanut THL:ltä mitään ohjeita asiasta. No me olimme sopineet, että tytär kävi kaupassa ja päivällä poimimme tavarat hänen autostaan ja ajoimme mökille. Täällä ollaan nyt ja jännitetään, pysytäänkö terveinä vai ehtikö virus löytää meidän lentokentiltä.