IL ja muutkin,

luulen että olen lupautunut tilaamaan paikan kun vain tietäisin minkä paikan? Kelpaako teille se Belge jossa joskus oltiin - stadin sydämestä voi olla vähän vaikea löytää kabinetteja joista ei tarvitsisi maksaa erikseen vuokraa.

Otan mielihyvin paikkaehdotuksia vastaan. Ja tietysti olisi myös mukava tietää, ketkä aikovat tulla.

Mun kalenterissani päiväksi on kyllä merkitty keskiviikko 17.10. kun jollakin oli jotain siksi alunperin ehdotetuksi perjantaiksi. Vai olenko mä erehtynyt?

Aika kai olisi jotain klo 12 tai 12.30 ja siitä sitten niin pitkään kuin juttua piisaa ja jaksettan istuskella.

Belge oli hauska paikka ja saatiin metelöidä rauhassa ja pitkään. 17.10. Sopii minulle oikeastaan paremminkin kuin perjantai, koska silloin on konsertti. Joutuisin lopettamaan lounaan osaltani jo ilta kuudelta!

Kiitos myötäelämisestä.

Mies pääsi kotiin perjantaina. Paraneminen on selkeästi edistynyt, köhii jo paljon vähemmän kuin minä.

Minullekin näyttää tuo 17.10 sopivan jos minä uskaltaudun

Hei huomenta,

ehkä mä olen linkittänyt tämän kirjoituksen ennenkin (kun fanitan suuresti prof. Mustajokea) mutta kertaushan on opintojen äiti, eiks je?

https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/pieni-ylipaino-tekee-hyvaa-ikaantyvalle-keskity-hyvaan-oloon-ala-laihduttamiseen

Hyvää oloa, hyvää viikkoa!

Iltapäivää,
Japenalle voimia sairauksista toipumiseen ja arjen pyörittämiseen.
Työ on äärimmäisen vaativaa ja vastuu on painaa.
Olen itse kiitollinen että lapset tuli tehtyä nuorena sillä en millään jaksaisi enää lapsiperhearkea 24/7. Neljästä lapsenlapsesta on alaikäisiä enää kaksi, joten mummoiluakaan ei kovin paljon enää ole, mutta sitäkin enemmän nautin kun saan keskustella ja touhuta nuorimman 7-vuotiaan kanssa.
Omien lasten ollessa pieniä podin jatkuvaa huonoa omaatuntoa ku en ehtinyt olla tarpeeksi heidän touhuissaan mukana. Meillä oli karjatila jonka pyörittäminen vei ajan sekä voimat. Kun omat lapset kasvoivat yläkouluikään olin sijaisvanhempana kesälapsille kymmenisen vuotta.

Kiitos Tiinuliinulle muistutuksesta hyvän olon ja painonhallinnan suhteen.

Minäkin ymmärrän hyvin IL:n ja Pikselin tavoin yksinolemisen tarpeen, joten siinä syy, miksi minulla on etämies eikä lähimiestä. Olemme silloin tällöin jutelleet yhteen muuttamisen hyödyistä ja haitoista mutta ainakin toistaiseksi asumme yli 70km:n päässä toisistamme.

Palasin tänään mökiltä mennäkseni luottamustointani hoitamaan.
Kun olin lähdössä tuli puhelu että tapahtuma on peruttu avainhenkilön puuttumisen takia. Vähän harmitti, kun mökillä olisi ollut vaikka minkäverran tekemistä.

Viikonloppu meni sienestäessä, kaislikon niitossa ja kalastellen.
Perjantaina noukitut sienet menivät etämiehen pakkaseen ja sunnutain saaliin toin kotiin.
Eilen verkossa ei ollut kuin yksi isohko ahven. jonka fileoin ja laitoin pakkaseen.
Ulkona touhuaminen vei voimat ja eilisillaksi suunniteltu tanssireissukin jäi tekemättä minun ehdotuksestani, minä olin kyllä tosi väsynyt, koska en vähällä jätä tanssimista väliin.

Tänään kotona laitoin rouskut kiehumaan kun ovikello soi ja valokuidun kaapelisuunittelija tuli tarkastamaan paikkoja suunitelman tekoa varten. Miehen kanssa ulkona ja teknisessä tilassa pyöriessä meni yli tunti ja vasta kun mies oli lähdössä muistin että sienet kiehuvat yhä liedellä.
Oneksi kattila oli iso eikä ylikiehumista ollut, mutta ei sienissä enää ollut makuakaan, arvatkaa harmittiko?

Nyt kerään voimia kanttarellien ja mustatorvisienien käsittelyyn.
Toivottavasti vieraat miehet pysyvät poissa oveltani että saan loput sienet kunnialla käsiteltyä.

Eiköhän tässä ole taas levätty tarpeeksi joten sienten kimppuun.

Semmoinen etämies kuin Mustikkaposkella kävisi minullekin. Kesällä mukava mies yritti tulla elämääni, mutta hän toivoi kokoaikaista yhdessäoloa. Ei siinä ehkä mitään, mutta romanssi lopahti siihen, että minun olisi pitänyt ruveta kokkaamaan. Kun en ole ruoanlaitosta tähän ikään pitänyt, en kyllä opikaan pitämään. Hyvä kun itselleni viitsin jotain soppaa keittää, jota syön sitten monta päivää.

Kävin tänään optikolla. Viime viikolla oltiin jo valittu Fraun kanssa minulle upeat ja hieman erikoiset käyttölasit sekä toiset juhlapokat. Vaan ei ollut minulla mitään muutoksia silmissäni kahteen vuoteen, joten vuosien varrella kovin tutuksi käynyt optikko nauraa heläytti, että en minä nyt kyllä myy sinulle mitään laseja, noi nykyiset on ihan hyvät. Hetkisen ajan höpsöminä ja järkiminä keskustelivat keskenään ja järkiminä voitti. Silmälääkärille varattiin kuitenkin aika hieman tulehtuneiden ja kutiavien silmieni takia.

Höpsöminä kuiskutteli valtavista säästöistä, joita oli tullut, kun uusia laseja ei ostettu ja käski mennä Stockalle katsomaan, josko ihailemani kashmirneule olisi vielä tallella. Oli se, vaan ei ole enää. Suunnittelin laittavani sen ylleni huomenna, kun lähden Tallinnaan Kesäheinän kanssa, mutta Kesäheinä neuvoi pukeutumaan sadetakkiin ja vedenkestäviin kenkiin, koska sadetta on tiedossa. Järkiminä taitaa voittaa.

Kympin ratikka ei kulje kiskotöiden takia kuin Ooperalle asti, joten hyppäsin bussiin jo Elielinkentällä. Viereeni osui mukava mies maaseudulta ja kikatin koko matkan hänen jutuilleen. Oli käynyt pankin tallelokerolla, mutta ottanutkin vahingossa navetan avaimen ja sitä rataa juttu kulki. Hauskaa ja piristävää!

Heippa,

kyselin jo aiemmin asiasta, mutta harvinaista kyllä en ole saanut yhtään vastausta - eli mikä olisi hyvä cocktail hävittämään banaanikärpäset? Ymmärrän, että viestini ovat joskus pitkiä ja niitä ei ehkä jaksa lukea loppuun , mutta tämä oli muistaakseni eri viestillä.

Niin ja kiitoksia mielenkiintoisista kirjoituksistanne. Erityisesti voimia sinulle Japena arjen pyörittämisessä. Mukava oli lukea, että miehesi on jo päässyt kotiin.

Terveiset Tampereelta. Majoituimme Scandic Rosendahlissa. Se sijaitsee Pyynikillä. Sijainti sinänsä oli hyvä, mutta muuten hotelli oli pettymys. En nyt mene tässä yksityiskohtiin, mutta tarkoitus olisi laittaa sinne palautetta tänään. Lähdimme iltapäistä lauantaina kävelemään rantoja pitkin kohti keskustaa, että ehtisimme syömään ennen fudismatsin alkua. Melkein nauratti, kun molemmat ihailimme upeita jättikokoisia mäntyjä ja monen monta kertaa ihmettelimme, että miten ne kasvavat aivan vinossa ja harottavat joka suuntaan. "Kaupunkiin päästyämme" ja siirtyessämme asfaltoiduille kaduille näimme niin suuren koivun, että emme kumpikaan muistaneet aiemmin sellaista nähneemme. Siis se, mikä melkein nauratti, oli että olemme molemmat syntyperäisiä stadilaisia ja sitten, kun lähdemme täältä kaupunkiin, Tampereelle, toljotamme puita

Löysimme tosi hyvän pitsapaikan, jonka nimeä en tietysti enää muista. Fudismatsi oli jännittävä ja hyvä, tietysti, kun Suomi voitti. Meillä oli hyvät paikat, aivan keskellä stadionia, rivillä 3. Siitä näki tosi hyvin pelin kulun.

Matsin jälkeen oli taas nälkä ja toivoimme löytävämme snägärin, siis entisajan nimeltä nakkikiskan, josta saisimme pientä suolaista purtavaa. Kävelimme ja kävelimme.... ei tullut mitään sellaista vastaan, ei edes Heseä. Lopulta yhden pubin edessä oli mainos hampurilaisista. Siinä oli vielä portsari ovella ja kyselimme, että saako sieltä hampurilaisia, niin että ottaa ne mukaansa. Onnistui Hotellilla söimme sitten huippuhyvät hampparit , mulla vielä salaatti lisänä.

Sunnuntaina olimme iltapäivästä takaisin mökillä. Purettuani matkatavarat ja kauppaostokset ehdin vielä herkkutatteja etsimään - ja löytyihän niitä.

Eilen laskimme verkot, jotka kohta nostamme ylös. Jos ei ole saalista, niin pitänee kääntyä pakastimen puoleen. Vietin eilen aikaa myös sienimetsässä. Herkkutatit annoin mökkinaapurille ja kanttarellit siivosin itselleni. Minusta löytyi varmaankin yli 10 hirvikärpästä.... yöks. Eilen ei jäänyt yhtään lepohetkeä. Tänään olisi tarkoitus korjata se asia.

Rakas siippani on innostunut sudokuista (siis ihan muutamia päiviä sitten), joita hän ratkoo tabletilla. Minusta tuntui oudolta, että hän sitten alkoi samalla tutkia sivuja, joissa oli erilaisia ratkaisuvinkkejä/sääntöjä. Minä aikanaan tein niitä paljon täällä mökillä - ennen vuotta 2011, jolloin ostimme paikan omaksemme. En kyllä koskaan etsinyt ohjeita ratkaisujen tekemiseen, mutta ehkä suuri osa miehistä on erilaisia tuonkin suhteen.

Muuten, merkillistä: eilen, kun käväisin KK:n sivuilla, siihen tuli yhtäkkiä keventäjien mainos silmieni eteen. Ajattelin, että olin vahingossa klikannut jotain mainosta sivun laidasta. Tänään sitten, kun yritin tulla sivuille, niin tulikin normi KK:n kohdalla vaan Keventäjien etulehti Ymmärtäisköhän Menna tästä mitään? Piti sitten erikseen hakea KK:n sivut, joille en ole vieläkään ehtinyt alkaa merkata ruokia, vaikka vaa´an mukaan pitäisi kiiruusti aloittaa.

Mukavaa päivän ja viikon jatketta kaikille

Kipa meillä ei banaanikärpäsiä ole vielä näkynyt. Toimivasta ansasta niin tiedä mutta aspartaamimehua ne eivät kestä. Vettä ja tippa tiskiainetta tehoaa kuulemma myös tai omenaviinietikkaa terästettynä tiskiaineella.
Kuppi pitäisi laittaa hedelmäkulhon viereen.
Nämä kai niitä yleisempiä ansoja.

Minä päätin nyt ottaa tuon -20 kilon urakan tosissaan. Ei tästä soutamisesta ja huopaamista tule mitään.

Mies alkaa toipumaan, vaihteeksi Lapset sopeutuneet jo hyvin, arki rullaa omalla painollaan joten kiinnostus omaan hyvinvointiin taas nostaa päätään.

Nyt viilaan tuota ruokavaliota itselle sopivaksi ja laihduttavaksi.

Eiköhän kun sen saa kuntoon ala liikuntakin innostamaan. Niin kävi silloin kun sen ensimmäisen 20 kiloa laihdutin, se on pysynyt poissa. Sain minä kymmenen kiloa enemmänkin mutta se tulos on ollut kovin häilyväinen.

Tuossapa onneksi tuli ohjetta noihin banaanikärpäsiin Meillä ei niitä ole näkynyt. Vain yksi tavallinen kärpänen häärii ja en ole onnistunut sitä nappaamaan. Aina piiloutuu jonnekin. Mies eilen jo sanoi, että pitää hommata kärpäspaperia. Minä kyllä sanoin, ettei yhden kärpäsen takia tähän huusholliin kärpäspaperia viritetä

Japena: Näyttää siltä, että minullakaan ei auta muu kuin merkkailla tunnollisesti syömisiä ylös. Nyt on toinen viikko menossa. Sanottavaa tulosta ei vielä näy, menee nesteiden poistumisen piikkiin. Olen myös jälleen boikotoinut makeita paitsi puuron päälle olen pari teelusikallista laittanut omenatyrnihilloa ja siihen sitten mustikat lisäksi. Samoin maustamattomaan jogurttiin laitan pari lusikallista sitruunarahkaa makeudeksi marjojen lisäksi. Leivonnaisia en ole nyt harrastanut. Tosin tekisi kauheasti mieli kokeilla kääretorttua tuolla omenatyrnihillolla.... Ehkä viikonlopuksi.

Muutin aktiivisuuttani vähemmän aktiiviseksi, jotta en kuvittele saavani liikunnan takia syödä enemmän. Tosin en ole nyt niin kovin aktiivisesti liikkunutkaan. Ensi viikolla vasta alkaa kansalaisopiston jumpat ja jooga. Vesijuoksussa kyllä käyn kerran viikossa ja pyöräilen jonkun verran.

Miehelläkin oli kolesterolit kohonneet, joten yritän kokkaillessani vähän katsoa sitäkin puolta. Onhan ne minullakin olleet yli sallitun :/ , mutta miehellä on lisäksi korkea verenpaine. Hänellä ei sentään ole ylipainoa kuten minulla.
Minä luin sen linkin kautta tuosta ikääntyvien laihduttamisesta ja se juttu lohdutti kovasti. En viime vuosina ole mitään ulkonäköasioita edes ajatellut tässä painonpudotustoiveissa vaan terveyttä. Suvussa on esim. kakkostyypin diabetestä.
Jospa saisin kymmenkunta kiloa pois. Silloinkin vielä indeksit on yli rajojen, mutta niitähän ei tarvi niin tuijottaa

Nyt on tulossa kasvissosekeitto, johon pistin sitä sun tätä. Ei mitään reseptiä. Parit juuston jämät laitan lopuksi höystöksi. Ja illalla hedelmäsalaatti.

Siinäpä tämän hetken kuulumiset. Mukavaa viikonjatkoa jokaiselle.

MOI!

Illan riemukkain artikkeli sattui silmään Kodin Kuvalehdestä, enkähän mä malta olla sitä jakamatta:

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/rakastetun-lastenpsykiatrin-jari-sinkkosen-opeilla-voi-kasvattaa-myos-keski?utm_source=facebook&utm_medium=toimitus&utm_campaign=kk_br_syyskuu2018&utm_content=linkkipostaus_sinkkosenopit

Voiskohan noilla opeilla kasvattaa myös meitä yli kuusi-, ehkä jopa seitsemänkymppisiä? Mitä luulette?