MOI!

Illan riemukkain artikkeli sattui silmään Kodin Kuvalehdestä, enkähän mä malta olla sitä jakamatta:

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/rakastetun-lastenpsykiatrin-jari-sinkkosen-opeilla-voi-kasvattaa-myos-keski?utm_source=facebook&utm_medium=toimitus&utm_campaign=kk_br_syyskuu2018&utm_content=linkkipostaus_sinkkosenopit

Voiskohan noilla opeilla kasvattaa myös meitä yli kuusi-, ehkä jopa seitsemänkymppisiä? Mitä luulette?

Heippa,

en ehtinyt lukea Tiinuliinun linkkiä vielä, luen kyllä myöhemmin.

Nyt aloitin tänään merkkaamaan ruuat. Ei tule muuten mitään. Paino nousee koko ajan. Meillä on täällä mökillä sellainen astiasto, jossa on toooosi isot ruokalautaset. Mietin, että pitäisikö sitä arkikäyttöön ostaa pienemmät Toisaalta kaapit on täynnä, eikä tavaraa viitsisi turhaa hankkia. Tuostahan on paljon tutkimuksia, että mitä suurempi lautanen sitä enemmän siihen mättää ruokaa. Jos nyt saisi itseään kunnolla niskasta kiinni ja punnitsisi syötävät, niin sittenhän tuota lautasongelmaa ei olisi

Kurkkasin vanhaa ruokapäiväkirjahistoriaa. Löysin viimeiset merkinnät helmikuulta. Silloin ehkä merkkailin noin viikon verran. Jo nyt heti (ja muistan helmikuulta saman "ongelman") törmäsin muutoksiin ruokapäikyssä, jotka mielestäni ovat huonoja. Esim. leipäviipaleet - Vaasan ohut kauraherkku - ei ollut viipaleina, vaan grammoina. Pussin kyljessä on yhden viipaleen kalorimäärä, joten vähensin sitten 100 grammasta, että sain oikean määrän. Työlästä hommaa taas opetella uudelleen, kun siellä on niin paljon muutoksia. Varmaan muutoksilla on tarkoitettu parannusta ja ehkä se osoittautuu kokemuksen myötä sellaiseksi. Japena ja Kivikasa, minä ryhdyn kanssanne ruokamerkkaajaksi. Tärkein motiivi minullakin on terveys. Kotiin muutettuamme odottaa sokerirasituskoe, kun paastoarvot ovat olleet hieman koholla viime talvena. Nyt kun kiloja on tullut puolessa vuodessa reippaasti lisää, niin eivät varmaan ole arvot parantuneet - päinvastoin, voisin kuvitella.

Nostimme eilen tyhjät verkot aikamoisessa tuulessa. Illasta ja yöllä tuuli sitten vasta yltyi kunnolla. Sadetta tuli eilisiltapäivästä tähän aamuun 30 milliä. Kyllä luonto kiittää. Toivon, että tälle päivälle luvatut kovat tuulenpuuskat eivät katko puita. Olisihan se tietysti mukavaa, jos sähkötkin säilyisivät toimivina.

Kiitos banaanikärpäsvinkeistä. Olin yrittänyt jo punaviinietikalla ja Fairylla sekä appelsiinimehulla ja Fairylla - ei oikein toiminut. Sitten laitoin tilkan ihan punaviiniä (ja ehkä Fairya joukkoon - en muista), ja tämä ansa on jotenkin toiminut. Banaanit ovat jääkaapin vihanneslokerossa (poikkeuksellisesti), mutta tiskipöydällä on omenia ja appelsiineja sekä basilikaruukku "kukkasena". Basilikaa pitää kostuttaa säännöllisesti ja luulen, että se on yksi tekijä, joka kerää niitä kärpäsiä. Eilen huomasin vielä yhdessä kaapissa useita kärpäsiä. Siellä niitä houkuttelevat kotimaiset tomaatit. Niitä en halua säilyttää jääkaapissa, kun maku mielestäni sitten paljon huonompi. Suurin osa työtason ympärillä pörräävistä kärpäsistä on onneksi poissa. Meille niitä tulee joka vuosi. Miten ihmeessä onnistutte, että niitä ei tule lainkaan.

Muori, hyvä kehotus tuo liikkukaa. Hyötyliikuntaa täällä tulee paljon ja useimmiten askeleita se yli 10.000/päivä. Tänään jää varmaan vaillinaiseksi. Jo tätä kirjoittaessani tuulen voima on yltynyt niin, että ulkona alkaa olla kohta vaarallista kävellä. Kunhan tämän päiän ja huomisen tuulet ovat takanapäin, niin suunnistan heti sienimetsään. Herkkutatteja on nytkin löytynyt melkein päivittäin.

Pihalla hyötyliikuntaa riittää vielä moneksi päiväksi. Eilen sentään saimme aamupäivällä laitettua syyslannoitteen. Muuten minulla on kaikki perennapenkit vielä leikkaamatta, kesäkukat useissa kymmenissä ruukuissa ja laatikoissa. Basilikat kuivaamatta..... Eilen taisin nypätä viimeisen kesäkurpitsan.

Eilen näin taas kyyn ja lähes prikulleen samassa paikassa kuin usein aiemminkin. Siinä kivikossa on kyllä taatusti kyiden pesä. Siippani sai aamupäivällä sen jo lapion alle, mutta pääsi karkuun. Myöhemmin näin sen kivien välistä ja sieltä siippani sai sen listittyä. Oli sama kyy, joka oli jo "haavoittunut" aiemmin. Paikka on aivan polun vieressä, jota käytämme ahkerasti - vanhan ja uuden mökin välillä. Jos hauvavauvaa purisi kyy, niin emme ehtisi varmaan millään täältä korvesta saada sitä ajoissa lääkäriin. Se on niin kevytkin, että tassuista ei varmaan maa tömähtele, niin että kyy pakenisi. Yöks, inhoan käärmeitä

Mukavaa päivän ja viikon jatketta kaikille

Odotan jo innolla IL:n matkakertomusta Tallinnasta

Yksi asia unohtui

Koshkoi, muistathan sitten infota meitä miten tapaaminen sujui. Kun käytit meitä "suojakilpenä", niin meillä on "oikeus kuulla" Tsemppiä

Heippa kuusikymppisille ja alkuvuodesta pääsen tänne jo ihan virallisestikin

Kipa, banaanikärpäsiä olen torjunut vain ennalta ehkäisevästi, etten pidä mitään hedelmiä tai edes marjoja "paljaana" sisätiloissa. Eli ainakin muovipussi ympärille niin pysyvät poissa.

Hei!

Myös minä olen alkanut merkkaileen ainakin sillointällöin ruokapäikkyyn syömisiäni. Tyttären kasvihuone on kasvattanut todella paljon kesäkurpitsaa, joista olen jo aikaisemmin täällä maininnut. Nyt ottaa todella päähän väärin kirjautuvat ruuat. En ymmärrä ! Ks. Viestejäni ruokatiimille/väärin kirjautuvat ruuat tms.

Kyse on siitä, että grammoina ilmoitettava määrä ei anna ollenkaan rasvaa, kun taas esim. kappaleena ilmoitettu iso,( 450g) tai keskikokoinen (350) kesäkurpitsa antaa prosentteina hh 63%, rasva 23% ja proteiini 25%.

Tädstä kasvaa omalla kohdallani SUURI EPÄLUOTTAMUS KOKO TÄHÄN SYSTEEMIIN. Kuinkahan paljon on vastaavia tai muita virheitä noissa laskureissa Eniten harmittaa, että pari kolme viikoa sitten maksoin jäsenmaksuni vuodeksi eteenpäin.

Hyvää alkanutta syksyä kaikille!

Tuntuu kyllä uskomattomalta, mistä se rasva sinne kesäkurpitsaan olisi putkahtanut?

Tulirumpu;finelistäkin löytyy rasvapitoisia kesäkurpitsoita kuten kuitakin kasviksia, joissa on rasvaa. Mielestäni epäloogista ravinneosat, jos muuttuvat sen mukaan, että ilmoittaa kappalemäärän tai painon.

Juu Kipa. Olit osa suojakilpeä! Kerron omassa päikyssäni ainakin.

Eilen kävimme Kesäheinän ja miehensä kanssa kulttuurikierroksella Tallinnassa. Mukaan tuli myös keskikoulun eka luokasta lukion loppuun asti tuttu kaveri, jota en ollut tavannut 48 vuoteen. Kesäheinän kanssahan tutustuimme tämän foorumin kautta joitakin vuosia sitten, kun totesimme, että hänen miehensä on ollut luokkatoverini ja Kesäheinä nuorempana oli samassa koulussa. Ehdittiin päivittää tärkeimmät 2,5 tunnin matkalla, jonka vietimme loungessa mutustellen aamiaista.

Miehet veivät meidät taksilla Taidemuseo Kumuun, josta jatkoivat omille seikkailuilleen. Me kiertelimme Kesäheinän kanssa Kumussa, joka jo rakennuksena on katseltava, mutta ihastelimme myös virolaisen taidemaalari Michel Sittowin töitä 1400/1500 luvun vaihteesta. Suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille. Kävelimme kauniin Kadriorgin puistoalueen läpi ratikalle ja huristelimme lounaalle.

Lounaalle saapuivat myös miehet sekä lisäksi niinikään entinen luokkatoverini vaimonsa kanssa. Häntäkään en ollut tavannut sitten ylioppilasaikojen, mutta miten helppoa olikaan halata, jutella ja nauraa yhteisille muistoille. Koulumme oli aikanaan pieni ja luokkahenki hyvä. Jaoimme tietomme entisistä luokkatovereista, jotkut olivat jo poissa tästä maailmasta, jotkut menestyneet ja jotkut kokeneet kovia. Yksi on tehnyt uransa Cernissä ydinfyysikkona ja luokan velmu on Venäjällä varakkaana bisnesmiehenä. Entinen suomenopettajamme on näköjään jakanut tietonsa meistä, jotka olemme hänen kanssaan edelleen tekemisissä.

Luokkatoverini soitti lukioaikoina kitaraa "rautalankabändissä", opettelivat kaikki Beatlesien kappaleet ja koko koulun likat olivat poikiin ihan pihkassa. Vaan kunnon rehtori kasvoi hänestäkin.

Kesäheinän kanssa ehdimme vielä erikoiseen taidetapaukseen, joka oli Saunakadulla (meniköhän oikein?). Se oli D3-näyttely, nimeltään Monet2Klimt, istuimme ovaalinmuotoisessa salissa ja ympärillä taideteokset heräsivät eloon klassisen musiikin täyttäessä mielen. Ihan kuin olisi astunut itse tauluun sisälle. Vaikea kuvailla, mutta kun vaikkapa taulussa satoi ja salamoi, teki mieli avata sateenvarjo.

Olipa hauska päivä, Kesäheinä näytti minulle sellaisen osan Tallinnasta, jota en tiennyt olevankaan!

IL jo tuossa kirjoitti eilisestä hauskasta päivästämme. Soitin hänelle viime viikolla, kun kuulin, että mieheni ja koulukaverinsa (jonka hän löysi uudelleen noin 5 vuotta takaperin) ovat menossa Tallinnaan ja toinen vaimoineen on tulossa myös, mutta eri laivalla ja treffit sovittu. Minäkin sitten päätin lähteä mukaan ja pyytää IL, koska hän oli joskus sanonut, että haluaisi tavata "poikia". Mieheni ja hänen kaverinsa käyvät Tallinnassa touko-lokakuun aikana, jonka kaveri viettää Suomessa, noin 4 kertaa ja ottavat aina tutustumiskohteekseen uuden osan Tallinnaan. Tällä kertaa he olivat päättäneet, ennen tapaamistamme, tutustua uuteen Kommunismin uhrien muistomerkkiin. Minä olin suunnitellut siksi ajaksi vierailua Kumuun ja riemukseni IL suostui. Kun vielä kysyin, haluaako hän lounaan jälkeen shoppailemaan vai kävisikö vielä toinen näyttely ja sain vastaukseksi, toinen näyttely, olin innoissani.

Matka sujui mukavasti ja Kumu ja tämä Sittowin näyttely oli todella vierailun arvoinen. Ratikalla kaupunkiin ja sitten tutustutin IL minulle tärkeään perinteeseen, jonka hän unohti mainita, Amarillon Mansikka Margaritaan. Aivan ihana juoma, jonka käymme aina kesäaikana nauttimassa ystävättäreni kanssa. Totesimme IL:n kanssa, että sen täytyy olla terveellinen, koska siinähän on mansikoita. Sitten lounaalle, otimme vaan IL:n kanssa pääruuan, koska alkukeittohan oli jo nautittu Amarillossa . Tämä mieheni kaveri, jota hän tapaa säännöllisesti, on pitänyt yhteyttä myös tähän toiseen kaveriin, joten olemme mieheni kanssa olleet viime vuosina tietoisia myös hänen elämästään. Pari vuotta takaperin (silloin en vielä tiennyt IL:stä) tämä IL:n mainitsema suomenkielen opettaja kokosi vähän porukkaa kokoon ja silloin osallistuin osaan ohjelmasta ja tapasin tämänkin pariskunnan. Eilinen tapaaminen oli mukava ja olisimme voineet istua yhdessä pitempäänkin, mutta koska me olimme vaan päiväristeilyllä, riensimme seuraavaan näyttelyyn. Tämä 3D näyttely kesti 45 min, mutta aika meni siivillä ihanaa musiikkia kuunnellen ja taiteesta nauttien. Kävelimme satamaan IL:n kanssa ja paluumatkakin sujui mukavasti. Miehillä oli hytti ja he ottivat siellä iltatorkut, sillä aikaa kun me nautimme mukavsta miesseurasta loungessa. Saimme nimittäin pöytäämme kaksi meitä nuorempaa miestä. Ja IL:ltähän seurustelu luistaa.

Olinko minä tylsä seuralainen vai miksi selvisimme ilman kommelluksia?

Mutta kuten sanoin: mukava päivä, kukapa ei IL:n pulppuavassa seurassa viihtyisi.

ps. meillä oli eilen sään suhteen onnea Tallinnassa vain vähän sadetta. Helsingissä sitten kastuimmekin kunnolla, koska sateenvarjon käyttö oli tuulen vuoksi mahdotonta.

ps2. mieheni mielestä muistomerkki oli aika ahdistava. Sanoi, että vaatii sulattelua ja menee sitten uudestaan.