Merelle.... muistan.... ja monia muistakin....🥰, Onko minusta tullut hidas vai onko liikaa muita ajanvietteitä, kun ei meinaa löytyä aikaa kirjoittamiseen? Hätnäppää ehdin jotain lukemaan ja taas laittaa menoksi. Lumitöitä tehty silleen, että nyt täytyy lähteä  isontamaan etupihan parkkipaikkaa, että tytär koirineen mahtuu asuntoautolla pihaan. Tosin muutama päivä on vielä aikaa, pääsee lähtemään vasta sunnuntaina. Mukavaa talvea taas vaihteeksi, ei sada eikä paista, ei myöskään palele,+2,8 astetta. Mukava lenkki-ja kolausilma.🐕‍🦺⛄ 

Moi mimmit, mun läppäri toimii taas! Viikon olen ollut vailla reitittimen Sim-korttia ja ihan DNAn mokailun takia. Tänään tuli uusi kortti ja olin niin ylpeä itsestäni, kun pitkän pähkäilyn jälkeen osasin avata sen reitittimen ja asentaa uuden simmin.

Ihan ekaksi terveisiä Tiinuliinulle ja Ukkokullalle ja Lyytille Espanjan lämpöön. Tapasimme maanantaina ja sain KOTIRUOKAA! Kotona tehtyä muusia ja uunilohta, kauhoin häpeämättömästi lisäsatseja, vaikka yleensä en koskaan ota lisää. Lyyti on mainio tapaus, yritti lyhentää mun kynsiä, vaikka selitin meneväni seuraavana päivänä kynsihuoltoon. Lyyti tykkää rapsutuksista (kukapa ei) ja se läppäsi heti tassullaan, jos pidin taukoa silittelyistä. Ja voi miten mä nautin, kun juteltiin kaikesta muusta paitsi sairauksista! Ukkokulta oli vauhdissa ja kertoili nuoruuden tempauksistaan niin, ett kikatin kippurassa. Tiinuliinu ja Lyyti saattoivat puoleen väliin kotimatkaani, meillähän on Keskuspuiston läpi vain kaksi kilometriä.

Justuksella tulee viisi viikkoa sairaalaelämää. Hänen käsivartensa on edelleen heikko, mutta pyörätuolissa istuen saa vasenta jalkaa jo hieman polvikoukussa nostettua. Toisinaan hän on allapäin, kun kotiinpääsy tuntuu olevan niin kaukana, mutta joskus taas nauretaan ja tehdään kesäsuunnitelmia. Kerroin Tiinuliinulle, että kummallista, kun viihdyin 16 vuotta leskenä oikein hyvin itsekseni ja nyt tuntuu, että puolet minusta on poissa. Tiinuliinu totesi, että se on sitä rakkautta. Niinhän se on.

Eilen oli itseni hoitopäivä, kynsihoidossa laitettiin tummanharmaat kynnet, ovat oudot mutta kivat. Jony (se italialainen hiusmaestro) halusi kokeilla jäänharmaata. Näytin etukäteen kuvan, mitä haluan ja kerroin tarkalleen. Vaan maestro teki mitä halusi ja minä protestoin. Menen kahden viikon päästä samaan hintaan ja laitetaan ne tummemmanharmaat raidat, joita toivoin. 

Huomenna on perjantai, joten hyvää viikonloppua kaikille!

Hola Espanjasta,
ja kiitos lomatoivotuksista, IL ja Karmale ja Merelle (nämä nyt ainakin).

Los Pacos on paikoillaan, niin myös pikku Lyytin ensi-ihastus, naapurikorttelin beagle. Sitä on käyty tervehtimässä jo kahtena päivänä. Beagle tosin asuu tukevan rauta-aidan takana, mutta kuonot mahtuvat puolin ja toisin portin raosta. Nuuhkimista ja nuolaisuja, haikea haukahdus kun pitää lähteä jatkamaan matkaa (täällä on sen verran viileää että kovin pitkään ei viitsi kadulla seisoskella. Paitsi jos on paksu turkki kuten kääpiösnautserilla.)

Joo, Lyyti on tosiaan monella tapaa mainio tapaus. Nukkui kiltisti omassa repussaan mun jaloissani koko lentomatkan ajan ja kun Malagan kentällä pääåsi kävelemään omin jaloin, katseli rauhassa miten Ukkokulta jonotti meidän matkalaukkuja. Perillepäästyä pisti painiksi isosiskonsa kanssa (koiran kasvattaja lomailee täällä samaan aikaan mutta eri paikassa, nähtiin keskiviikkona sen verran että sisarukset saivat tervehtiä toisiaan). Mutta olisi tosiaan kiva tietää, mitä koiran päässä milloinkin liikkuu.

Siinä beaglen naapurissa nimittäin asuu kaksi römeä-äänistä ja erittäin haukkuherkkää koiraa. Rodusta ei ole tietoa, kun ei olla ikinä nähty. Tonttia ympäröi parimetrinen muuri ja porttiin on viritetty läpinäkymätön bambuverho. Mutta haukku siis kuuluu kadulle, ja Lyytin on ihan pakko kiljaista ja työntää kuono tai tassu siihen parin sentin rakoon, joka portin ja porraskiven väliin jää. Mutta kun toiselta puolelta kuuluu karjaisu, snautseriparka perääntyy – vain työntääkseen kymmenen sekunnin kuluttua kuonon siihen samaan rakoon. Luulen, että tämä on koiralle vähän samaa kuin kauhuelokuva tai Linnanmäen vuoristorata eläimen emännälle.

Viileää siis vielä on. Mutta aurinkoista. Kävelykilometrit karttuvat, kuu kasvaa ilta illalta, kuohuviini maistuu.

Hyvää viikonloppua! Ja hyvää vointia!

Moikkelis!

Tiinuliinulle ynnä Ukkokullalle sekä Lyytille leppoisaa lepäilyä Los Pacosissa. Täälläkin on aurinko paistellut ja se lämmittääkin yhä 😊

Meiullä oli perjantaina meirämmiähen kanssa seikkailu. Hänen CPAP-maskinsa alareuna repesi alkuviikosta ja heräsin HIRVEÄÄN myrskyääneen, kun maski tietenkin vuoti solkenaan! Teippasin reunan kiinni hätävaraksi ja hyvin tuo sitten toimikin perjantaihin saakka, jolloin välinevarasto oli auki. Se on perjantaisin auki klo 9 - 11 ja maanantaisin klo 13 - 15, joten arvannette, että minulle maanantai olisi ollut parempi päivä. Meillä nyt kuitenkin sattuu olemaan huomenna klo 14 varattuna auton huolto, joten kun kaiken lisäksi heräsin perjantaiaamuna puolen kahdeksan maissa vessaahädän vuoksi, niin en sitten viitsinyt enää mennä takaisin sänkyyn, vaan päätimme lähteä hakemaan uutta maskia sekä muitakin osia, jotka vuosittain sadan.

Meidän "oma" bussimme ajaa juurikin Pyynikinharjulle Tipotien terveysaseman eteen, mutta bussi kuului tietenkin lakon piiriin! Löysin sitten puolen kilometrin päässä olevan pysäkin busseista toisen, joka menee samaan paikkaan, joten sillä menimme ja matka sujui hyvin. Välineet saatiin, käytiin pullakahvilla sekä vessassa ja kun pääsimme pysäkille kävi ilmi, että joutuisimme odottamaan melkein puolituntia. Teimme nopean suunnitelman muutoksen, hyppäsimme bussiin, jolla pääsimme keskustaan, kävimme Kauppahallissa ostamassa monenmoisia herkkuja 😋 ja sitten oli taas edessä sellaisen kulkupelin löytäminen, jolla pääsisimme kotiin. Mikään suoraan menevä ei tietenkään kulkenut, mutta löysin Hervantaan menevän bussin, joka lähti TAYS:in luota ja ajoi juuri sinne puolen kilometrin päässä olevalle bussipysäkille, mutta ensin oli siis päästävä TAYS:iin. Hyppäsimme kolmosen ratikkaan, vaihdoimme ykköseen, joka menee TAYS:iin, siellä odotimme 20 minuuttia bussia (onneksi aurinko paistoi!) ja lopulta pääsimme onnellisesti kotiin. Minulla on kännykässä Nysse-sovellus, josta löytyy kaikki linjat, pysäkit ja aikataulut ja se on kyllä hyvä tällaisissa erikoistapauksissa. No, nythän lakkoi loppui ja pääsisimme yhdellä bussilla mennen tullen, mutta kun on se auton huolto 🙃

Liityin muuten muutamaan lähialueilla toimivaan REKO-ryhmään. Ensi perjantaina on tässä ihan lähellä myyjät paikalla ja tilasin pasteijoita ja piirakoita, saaristolaisleipää sekä karitsan ulkofileen. Sieltä saa myös kananmunia, hyötykasvien taimia, kalaa, erilaisia jauhoja yms. Nyt kun puhutaan niin paljon tuottajien vaikeuksista, niin näin ainakin vähän tulee tuetuksi heitäkin ja me saamme hyvinkin tuoretta tavaraa. Toiminta pyörii facebookin avulla. Myyjät avaavat noin viikkoa ennen tilausajan, kertovat mitä on myynnissä ja mihin hintaan ja tilaus tehdään kommenttikentässä. Yhdellä tilalla, joka kasvattaa ylämään karjaa, on myös tilamyyntipiste melko lähellä, jonne voi tilata erilaisia lihatuotteita sähköpostilla ja hakea sovittuna aikana. Katselin vähän tarjontaa aikaisemmilta kerroilta ja totesin, ettei esim. lihan hinnat ole juurikaan kalliimpia kuin kotimainen liha Prismassa.

Täytyy mennä katsomaan 50 km:n hiihtoa, kun Iivo kuulemma johtaa ja ruokaakin pitää laittaa ennen formula-kisaa, joten eipä muuta tällä erää.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille sekä paranemista poteville 😃

Isäntä pääsi maanantaina kotiin. Kasilta illalla soitteli, että odottelee taksia. Myöhäiseen meni lähtö?
Odottelivat varmaan kaikki verikokeitten tulokset ja lääkäri laski lääkemäärät.

Kahtena päivänä kävi kotisairaanhoito tiputtamassa vielä antibioottia suoneen. Eikä tarvinnut enään suunkautta otettavia antibiootteja. Bakteeri selätetty.
Marevania joutuu syömään kolme kuukautta. Nesteenpoistolääkettä vielä pari päivää.

Ulkona ollaan käyty ihan pieni kävely tekemässä. Jaloista lihakset lähti, joten pienesti nyt alkuun.
Yhtenä yönä joutui haukkomaan henkeä ja nousi istumaan, että sai hengitettyä.
Puhaltelee sellaiseen uimarenkaaseen, että keuhkot toimis.

Melkoinen rupeama kaikkinensa, niin itse isännälle kuin meille muillekin.
Poikakin tuli kotiin etätöihin torstaina.
Nyt vähän seesteisempi olo kaikilla.

Kohta käydään taas pienellä kävelyllä.

Voikaahan kaikki hyvin. Eritoten kaikkien miehet💕

Karmale, ihanaa että bakteeri on selätetty ja miehesi taas kotona! Nyt sitten vain rauhallista kunnonkohotusta. Se hyvä puoli on, että vaikka lihasvoima heikkenee nopeasti, niin se myös palautuu nopeasti, kun pääsee taas liikkeelle. Tsemppiä!

IL, Justus on ymmärrettävästi välillä allapäin, sillä kukapa sitä viihtyisi sairaalassa, vaikka syytäkin olisi. Tiinuliinu vastasi naulan kantaan sanoessaan, että sitä se rakkaus teettää. Vaikka se on mukana kaiken aikaa, niin vasta tällaisessa yhteydessä sen oikeasti huomaa. Onneksi sinulla on tukijoukkoja. Tsemppiä sinullekin!

Sunnuntaina oli kauden ensimmäinen formulakisa ja nyt kyllä täytyy rehellisesti sanoa, että kiinnostus alkaa hieman laskea. Räikkösen "eläköityminen" jätti ammottavan aukon ja vaikka periaatteessa sillä ei ole mitään väliä, onko suomalaisia mukana vai ei ja pärjäävätkö he vai ei, niin todellisuudessa se kuitenkin merkitsee kiinnostuksen kannalta melko paljon. Esim. me pidimme tarkasti huolen, että muistimme katsoa Reetta Hurskeen finaalijuoksun ja kyllähän se kannatti, vaikkei se montaa sekuntia kestänytkään. Samoin miesten 50 km:n hiihdosta hävisi mielenkiinto siinä vaiheessa, kun Iivo Niskasen voimat hiipuivat. Se yksi viestihopea ei paljon lohduttanut, vaikka hyvä saavutus olikin. Ensin minua hieman säälitti, kun Kerttu Niskanen tuhersi itkua 30 km:n jälkeen, mutta sitten ajattelin, että miten hän voi olla paremmassa kunnossa kuin ikinä, kun tulos oli se mikä oli. Ja mikäli osataan treenata oikein, niin miksei voimat riitä loppuun asti? Riittäähän ne muillakin. Pärmäkoskella sentään todettiin koronatartunta, joka saattoi hyvinkin vaikuttaa hänen suoritukseensa! No, mikäpä minä olen mitään puhumaan, kun en juuri sohvannurkasta liikahda!

Aurinkoista tiistaita kaikille 😃

Hola Espanjasta, 

mukavastihan täällä menee, ja eilisen sateen jälkeen lupaillaan lämpenevää säätä. Varmuuden vuoksi ostin tänään toppaliivin – sille on varmasti käyttöä kotimaassakin esimerkiksi juhannusjuhlien asuna (on kokeiltu useana vuotena, ja hyvin on toiminut).

Olisi ehkä ostettu jotain muutakin, elleivät erilaiset vastoinkäymiset olisi vaivanneet heti ekalta bussipysäkiltä. Noustiin kyytiin, minä edellä, Ukkokulta perässä Lyyti sylissä. Jolloin kuski karjaisi (espanjaksi mutta hyvin ymmärsimme): Kuonokoppa koiralle!

Eihän meillä semmoista. Onneksi lähettyvillä on hyvinvarustettu koiratarvikeliike, josta löytyi Lyytille söpö musta kankaasta tehty kuonokoppa. Koira vilkaisi sitä hieman epäilevästi, mutta antoi pari namua saatuaan kiinnittää soljet. Uusi upea koppa kuonolla noustiin sitten seuraavaan bussiin ja ajeltiin seudun suurimpaan ostoskeskukseen. Käveltiin kolmistaan pitkin pääkäytävää, kun nurkan takaa pyyhälsi vartija: Ei täällä saa koiria kävelyttää! Ne saavat olla ainoastaan sylissä!

Ei ryhdytty riitelemään, vaikka tasan tarkkaan muistettiin miten marraskuussa kääpiösnautserimme käveli pitkin käytäviä (hihnassa tietysti), istui UK:n sylissä kahvilassa ja keräsi rapsuttajikseen puolenkymmentä eri Euroopan maista kotoisin olevaa rouvaa.

Se vartijanpahus kävi vielä kaksi kertaa tarkistamassa, että me tosiaan kannoimme koiraa. Siis sitä hirmupetoa, jolle bussikuski oli vaatinut kuonokopan. Koirahan on noin kuusikiloinen ja kolmenkymmenen sentin korkuinen.

Äänestimme jaloillamme. Sain sentään ostetuksi sen toppaliivin.
 
Huomenna mennään koirien uimarannalle ja vietetään Lyyti-tyttelin kanssa oikein mukava naistenpäivä. Sitä samaa teillekin!

Hyvää naistenpäivää koko meidän ryhmäläisille! Hei miettikää vähän, me ollaan yli 6-kymppisiä, on huolehdittu lapsista ja puolisosta, on tehty töitä, pidetty koti kotina, on hoivattu omia vanhempia, oltu valmiina lastenlasten sairastaessa tai muuten vaan ja siinä sivussa joten kuten itseämmekin ajateltu. Että me ollaan hyviä!

Mä tarjosin itselleni jo eilen naistenpäivän. Vesijumpan jälkeen kaupungille, kuljeskelin ja katselin, kävin mieliputiikissani sovittelemassa kevätvaatteita, jotain tarttui mukaankin. Onnistuneen ostoskierroksen jälkeen tarjosin itselleni kahvit ja sitruunamarenkitorttua ja päivän kruunasi laiskottelu kuumakivihieronnassa. Noita kuumakivihierontoja olen aikanani ottanut Kiinassa useitakin, mutta tämä suomalainen oli kyllä parasta ikinä.

Justus tapasi tänään lääkärin, joka tuumi, että jos ensi viikon lonkkakuvaus näyttää hyvältä, aloitetaan rollaattoriharjoittelut ja mietitään kotiuttamisasioita. Mä mittasin jo eilen fyssarin pyynnöstä pöntön korkeutta ja etäisyyksiä suihkukaapista ja lavuaarista. Mehän asutaan esteettömässä senioritalossa, mikä helpottaa olemista paljon.



Sunnuntaina menen naapurimme muistotilaisuuteen. Hänellä oli kissa, joka halusi eniten loikoilla ulko-oven vieressä olevan patterin päällä ja siitä ei päässyt ohi kehumatta ja silittelemättä upeaa, harmaata rotuherraa. Kissa on nyt naapurin ystävän luona ja ostin sille lelun.

Kuulin toiselta naapurilta ikäviä uutisia, hän on sairastunut haimasyöpään. Hän puolestaan totesi olevansa meistä alkuperäisistä asukkaista jo viides, joka tekee miehestään lesken. Olin koko illan ihan järkyttynyt asiasta ja mietiskelin, miten pariskunta suhtautuu ja toimii. On vaikea ajatella omalle kohdalleen noin kamalaa tilannetta. He tulevat myös muistotilaisuuteen, voi olla aika rankkaa.


Lauantaina on sentään hauskaa tiedossa, bonuslapsenlapseni muuttaa Kreetalle töihin. Vastailee sieltä käsin Vattenfallin asiakaspuheluihin. Tytön koti on pakattu varastoon, auto saa asua Justuksen parkkiruudussa autohallissa. Nuorena pitää tehdäkin rohkeita ratkaisuja ja kyllähän sieltä Kreetalta tulee Suomeen lentoja, jos muuttaa mielensä.


Taidanpa ruveta käärimään Justuksen mattoja toiveikkaasti rullille, jospa hän piankin rullailisi omassa kodissa.

Karmale, ihanaa, että miehesi on päässyt kotiin sairaalasta. Ja hyvä, että hän pystyy jo ulkona kävelemään. Se piristää mieltä ja kohentaa kuntoa.

IL, Justuksen kuntoutus etenee varmasti hyvin ja pian hän on taas kotona. On niin tutun kuuloista tuo, kun kirjoitit, miten paljon elämästä puuttuu, kun läheinen ihminen ei olekaan siinä lähellä vaan sairaalassa.

Kipa, toivottavasti olosi paranee niin, että pääset tyttäresi häihin toukokuussa. Ja muuten, ei sinun kipusi ole yhtään sen mitättömämpi kuin meidän muiden huolenaiheet. Ei huolia ja murheita voi verrata toisiinsa. Toinen ei voi tietää toisen surun suuruutta eikä huolen syvyyttä eikä kukaan toinen voi sanoa, että mitä sä nyt tuollaisesta murhetta kannat.

On naistenpäivän ilta. Ajattelen naisia elämäni varrella. Äitiäni, joka oli kuin satujen äiti. Joka leipoi lauantaisin pullaa, kutoi minulle upeita villapaitoja, valmisti ihmeen hyviä ruokia, ompeli juhlamekot joulu- ja kevätjuhliin. Joka antoi poskelle iltasuukon, kuunteli murheeni, neuvoi ja ohjasi, iloitsi iloistani ja lohdutti suruissani. Äitini oli myös ihana isoäiti. Hän opetti lapsenlapsilleen iltarukouksen, keksi jännittäviä iltasatuja, joita lapsenlapset kuuntelivat hiirenhiljaa isoäitinsä sylissä. Hän oli nainen, joka piti huolen paitsi läheisistään niin myös itsestään. Eläkkeelle jäätyään hän opiskeli esperantoa, opetteli nypläämään ja meni nuorten naisten joukkoon taidekurssille 70-vuotiaana.

Ajattelen tytärtäni, joka on viisas, kaunis, temperamenttinen ja lujatahtoinen. Hyvä äiti omille lapsilleen ja suuri apu aina, kun apua tarvitsen. Nainen, joka tietää mitä tahtoo ja uskaltaa tehdä sen.

Ajattelen ystäviäni. Naisia, jotka olen tuntenut jo yli 60-vuotta ja jotka yhä ovat tärkeitä ja rakkaita ihmisiä elämässäni. Joiden kanssa on jaettu nuoruuden unelmat, aikuisen huolet, surut, ilot, häät ja hautajaiset. Näiden naisten kanssa olen jakanut elämäni suurimmat salaisuudet, kipeimmät tunteet, heleimmän naurun. Heidän kanssaan olen jakanut sen mitä olen elämässä löytänyt. Ja nyt, kun olemme jo paluumatkan kulkijoita riittää, kun tietää, että toinen on olemassa. Osa satojen kilometrien päässä, osa tässä ihan lähellä.

Ja sitten on vielä tämä upea kuusikymppisten ryhmä, täynnä rohkeita naisia, jotka uskallamme kohdata elämän sellaisena kuin se eteemme tulee. Jotka rakastumme, suutumme, matkustamme ympäri maailmaa, käymme konserteissa, teatterissa, luemme, kirjoitamme, iloitsemme lapsistamme, lapsenlapsistamme, kumppaneistamme, ystävistämme, lemmikeistämme. Elämme vahvasti ja rohkeasti, ja vaikka joskus kuljemme eteenpäin kompuroiden ja saatamme kaatuakin, nousemme silti aina pystyyn. Meissä elää ikiaikojen vahvat naiset ja se on aika upea juttu.

Juuri nyt minun elämässäni, meillä täällä kotona, on kaikki hyvin ja se riittää minulle. Pidän kiinni tästä hetkestä, joka on enkä murehdi sitä mitä huominen saattaa tuoda tullessaan ( tai jos olen rehellinen, niin kyllä mä vähän murehdin vaikka kuinka yritän olla murehtimatta).

Hyvää naistenpäivän iltaa itse kullekin. Sain juuri äsken entiseltä työtoveriltani viestin. Hän lähetti minulle tekstin, jota näytimme toisillemme aina kun työ tuntui ylivoimaiselta( tekstin kielioppi meitä hieman arvelutti, mutta sanoma on tärkein)
” Jag är vacker. Jag är bra. Allt som jag vill, det klarar jag!”

Hyvää naistenpäivää meille jokaiselle❤️

Mukava kuulla, että sairastelevat miehetkin voivat jo paremmin. 🙏🏻 Kyllä on hyvä, että hoitoa vielä sentään saa ja kunnollista. Välillä kun kuulee niin monenlaista nykymenosta. 


Eilen minäkin sain suru-uutisia. Lasteni serkku oli kuollut yllättäen. Oli marraskuulla saanut tietää sairastavansa jotain pehmytkudossyöpää ja nyt sitten eilen meni. Hän ei ollut halunnut puhua kenellekään sairaudestaan, joten järkytti kyllä kuulla tämmöisiä uutisia. Hän oli 62 vuotias eli serkkusarjan vanhimpia, mutta en nyt tällaista olisi halunnut kuulla. Aina kuitenkin tulee itselle muistutus elämän rajallisuudesta ja siitä, että NYT pitäisi elää ja tehdä asioita kun vielä pystyy. No, monenlaista suunnitelmaa kyllä tälle vuodellekin on. Toivottavasti toteutuu. 🙏🏻

Eilen aamulla tuli takapakkia uniapneakiskon kanssa. Oikean yläleuan nivel tms oli niin kipeä, että oli hankala niellä ja purra mitään. Se meni kuitenkin siinä sitten ohi enkä ajatellut asiaa. Tänä aamuna oli sitten vieläkin kipeämpi, että otin särkylääkkeen ja odottelin, että pystyin syömään aamupalaa. Vesijumppareissulla poikkesin terveyskeskukseen ja menin  vaan hammashoitolan aulaan odottelemaan kunnes edellinen asiakas tuli ulos eikä ketään ollut odottamassa sisään pääsyä. Koputtelin ovelle ja pyysin saada neuvoa. Hammaslääkäri sitten neuvoi, että tänä iltana en laita tuota kiskoa ollenkaan ja seuraavana iltana otan sitten sen särkylääkkeen ennalta ehkäisevästi samalla kun laitan kiskon ennen nukkumaan menoa. Parin viikon päästä on muutenkin kontrolli, joten yritän nyt jotenkin siihen asti selvitä. Harmittaa niin vietävästi kun muuten jo nukun sen kanssa hyvin, enkä kuulemma kuorsaakaan. Olen nukkunut ehkä liian pitkiä unia, 8-9 tuntia, joten leuat on ehkä liian kovilla. Kysyinkin lääkäriltä, että pitäisikö mun herätä aikaisemmin ottamaan se kisko pois ja jatkaa sitten uni. Hän oli vähän sitä mieltä myös, että vois kokeilla. On kuulemma tavallista, että leuat ja hampaat kipeytyy aluksi. No, katotaan miten mun käy.

Ihania talvipäiviä on ollut.  Olen hiihdellyt useana päivänä, pitää harjoitella kun ensi viikon perjantaina olisi lähtö sinne Syötteelle. 
Nuorempi tytär oli jo tehnyt nettiin meille listan, johon sai laittaa ruokaehdotuksensa omalle vuorolleen. Ostoslista siellä myös oli ja vanhempi tytär miehensä kanssa tekee sitten listan kanssa ostokset. Mökin lähellä on kyllä pieni kauppa, mutta valikoima siellä on rajallinen ja pitää ajaa 50 km päähän isompiin kauppoihin, jos muuta haluaa. Siksi yritämme varustautua hyvin. Kumpa kaikki pysyisivät terveinä ja pääsisimme taas kaikki kokoontumaan. 

Mukavaa viikon jatkoa kaikille.