Ihana uutinen, Kipa. Onnea kaikille osapuolille. 

Paljon onnea KIPA! Mummona on mukavaa! 

Onnittelut Kipa. Ensimmäinen lapsenlapsi on kyllä niin ihmeellistä ja ihanaa. 

 

Kiitos onnitteluista🥰vaikka eihän vauva vielä ole edes syntynyt. Toivottavasti kaikki vaan menee hyvin. Tytär vielä lukee kaikennäköistä, mitä mielestäni ei kannattaisi lukea. Onneksi ei meidän aikana raskaana ollessa ollut vielä nettiä.

Olen innolla lukenut teidän muiden kertomuksia lastenslapsista ja kaikesta, mitä olette yhdessä puuhailleet. Kyllä olemme onnemme kukkuloilla ja juu, on ensimmäinen lapsenlapsi. Joku taisi kysyä siitä. 

Taas heräsin ennen kuutta ja yöunet jäivät vajaaseen neljään tuntiin. Pojan kanssa puhuimme myöhään eilen ja jotkut asiat jäivät mieleen kaivertamaan, niin ei oikein edes väsyttänyt. Oli kyllä ihanaa, kun puhelun lopuksi kiitti, että jaksoin kuunnella ja sai purkaa tuntojaan. Sanoin, että sitä varten äidit on. Sitäpaitsi, meni ruokailu taas niin myöhään ja sen perään katsoimme jälkikäteen uutiset. 

Kovasti puuhaa tällekin päivälle. Aamu mennyt tyttären kanssa viestitellessä ja juuri oli pitkä puhelu kummitytön kanssa. Heillä vajaa puolitoista vuotias tyttö ollut sunnuntaista asti kovassa kuumeessa, nyt näytti että olisi ohi. Todennäköisesti vauvarokkoa. Heille on tulossa toinen lapsi heinäkuun lopussa ja kummityttö on aivan loppu. Alunperin olimme suunnitelleet, että olisivat tulleet tänne viikonloppuna 7.6.  mutta nyt näyttää siltä, että hän ei jaksa ja miettii, kuinka raskasta vajaa puoli vuotiaan kanssa olisi pitkät automatkat. On ollut itse täällä vauvasta lähtien joka ikinen kesä ja useimmiten useamman kerran kesässä, paitsi viime kesänä eivät sitten tulleet pienen vauvan kanssa. Meillä oli tarkoitus ajaa heidän kauttaan ennen vanhempieni juhlia, mutta luin nyt vauvarokosta - olisikohan ollut Terveystalon sivuilta - että voi tarttua myös aikuisiin, jos eivät ole itse sitä sairastaneet ja oireeton aikuinen voi myös tartuttaa eteenpäin. Nyt jää meidän käynti väliin, koska en vanhempieni vuoksi uskalla ottaa mitään riskiä. 

Mulla on tosiaan toiveena, että tänään ehtisin päivällä hetkeksi mennä makaamaan rantaan lepolasseen. Siippani on luvannut ruiskuttaa lepolasseni siitepölystä puhtaaksi. Samassa rannassa kalliolla aikoinaan IL ja Motsku makasivat lepolasseilla, kun näkivät rantakäärmeen. 

Kokeilin muuten eilen ekaa kertaa vesijuoksua. Minulla on siinä yleensä pelastusliivi. Nyt olen laihtunut niin paljon, että se pelastusliivi nousi aivan liian ylös ja oli hankalaa polkea vettä. Pitää testata paria muuta tänään. Ja lonkka alkoi oikutella siinäkin hommassa. 

Toivotan mukavaa kesäpäivää kaikille ☺️


 

Super ihana uutinen Kipa, paljon onnea koko porukalle ❣️

Vielä tässäkin onnittelut Kipalle ja siipallensa, joista tiedän tulevan aivan ihanat isovanhemmat. Kipan pyynnöstä ostin Espanjasta jo potkupuvun, johon kuului myös myssy ja pikkulapaset. Oli etsimistä löytää asu, joka sopii sekä tytölle että pojalle, koska vauvan sukupuolta ei silloin vielä tiedetty.

Alkuviikko on ollut hauskoja tapaamisia täynnä. Bonuslapsenlapsi tuli esittelemään miesystävänsä, jonka kanssa ovat jo muuttaneet yhteen. Mies oli mukava ja vastaili kärsivällisesti mun tenttailuihin. Toivottavasti suhde onnistuu, tällä lapsenlapsella on tapana toimia aika impulsiivisesti. Ovat tunteneet vasta viisi kuukautta.

Sitten tapasimme vanhimman bonuslapsenlapsen sekä yksivuotiaan lapsenlapsenlapseni. Poika ei viihdy rattaissa, koska kävelee jo hienosti. Hän esitteli kaikki mukaansa ottamat lelut, näytti miten osaa pukea lippalakin ja esitteli muitakin taitojaan. Olin tuonut hänelle Espanjasta kivan leikkipuvun, joka oli hänen äidistään hieno, poikaa kiinnosti enemmän mukana tulleet henkarit.

Tiistaina treffattiin Juniorin ja tyttöystävän kanssa sushipaikassa. Poika oli itse pyytänyt, että mamman pitää nyt tutustua tyttöön. Ja voi miten ihana kevätperhonen sieltä tulikaan tuoden minulle kukkakimpunkin! Luontevasti neito rupatteli, kertoili harrastuksistaan ja opiskelusuunnitelmistaan. On mukana taitoratsastuksen valmennusryhmässä ja menee monelle leirille kesällä. Huvittuneena katselin Junioria, joka naureskeli minun kertoessani hänen lapsuuskommelluksiaan (tyttö oli pyytänyt näitä juttuja). Yleensä poika ei siedä lapsuusmuistojensa kertomista. Tyttö kyseli minun ammatistani ja kerroin, etten ole ollut työelämässä täytettyäni 50 vuotta. Johon Juniori hellästi, että hoidithan sä mamma mua!

Näiden tapaamisten lomassa on käyty kuntosalilla ja vesijumpassa ja kampaajalla (kolme tuntia raitojen takia), Justus on kuljetellut minua ja tehnyt ruoat niin, että ehdin menojen välissä nopeasti syödä jotain. Tiistaina olin taas faskiahieronnassa ja nyt on molemmat jalat kipeinä. Nestettä kertyy ja jalka on jäykkä tukki.

 Eilen kävin lounaalla entisen pomoni kanssa, siitä on tasan 40 vuotta, kun aloitin hänen sihteerinään. Tiet sitten erkanivat, kun siirryin omaan yritykseemme, mutta olemme yli kolmenkymmenen vuoden ajan tavanneet kerran vuodessa. Nyt hän oli varannut pöydän Cafe Savoysta ja voi miten hyvää ruokaa söimme, samalla päivitettiin kuulumiset ja katseltiin lastenlasten kuvat ja kehuttiin omiamme.

Tänään ajettiin mun mökille, mutta eipä paljon ole jaksettu mitään tehdä. Justus leikkaa parhaillaan ruohoa ja kohta minä kastelen kukkapenkkejä, kun aurinko ei enää paista. Istutin ystävältä saatuja kannoja. Eilen sain tilaamani ikkunanpesurobotin ja sitä äsken kokeiltiin. Kun on kaksi kaupunkikotia ja kaksi mökkiä kymmenine ikkunoineen, kuvittelisin robotin tuovan hieman helpotusta elämääni. Justuksen mökissähän on kolme seinää pelkkää ikkunaa lattiasta kattoon, joten robotti joutuu tositoimiin. Sen merkki on Hester, jos joku haluaa googlata tällaisen vempeleen.

Huomenna takaisin kaupunkiin ja lauantaina yo-juhliin, joita odotan innokkaasti.

Oi onnea, Kipa! Olenkin salaa odotellut, milloin sieltä alkaa kuulua ihania uutisia. Ensimmäinen lapsenlapsi on maailman suurin ihme ja onni, mutta yhtä suurta onnea saa kokea myös seuraavista pikkuisista 🥰. Ikävää, että tyttäresi on ollut noin huonovointinen. Toivottavasti pian helpottaa!

Menna, olipa uskomattoman huono tuuri, että miehesi altistui sairaalassa mahdolliselle syyhypunkki tartunnalle. Toivottavasti sentään säästytte kiusalliselta vaivalta!

IL, olenkin mielessäni ihmetellyt, miten jaksatte ylläpitää kahta mökkiä, joista toinen vielä saaressa. Minäkin olen kaksi kertaa epäonnistunut aallokossa veneestä maihin noustessa ja pyllähtänyt laiturille. Nyt sinulla on vielä tuo leikattu polvi, joten jalka ei toimi täysin luotettavasti. Olethan varovainen! Ja entä sitten nämä vanhat miehet (huoh): uskovat pystyvänsä samaan kuin nuorempana ja väsyttävät sitten itsensä.
Ihanaa seurata noiden nuorten opintopolkuja ja orastavia rakkauksia - oli niin suloinen kuva facessa Juniorista ja tyttöystävästään.

Meillä kävi ilmastointikanavien puhdistaja, nuori mies, joka oli opiskellut klassista pianonsoittoa, mutta koska alalla on vaikea saada töitä, oli vaihtanut ammattia. Hän ihastui, kun näki meillä pianon ja kyseli, onko talossa muusikoita. Kerroin, että lapset sillä ovat aikoinaan soittaneet ja nyt minä tapailen yhdellä kädellä laulujen altto-ääniä. Ilmastointimies kysyi, saako soittaa, ja tietysti lupasin. Sieltä tuli todellinen virtuaaliesitys. Taputin ja kiitin. Mieheni istui myrtsinä nojatuolissaan.

Lähdin siitä kahdelle kuorokeikalle ja kun palasin, mieheni supatti ovella, että työ on kohta valmis, mutta älä sitten rupea höpöttämään mitään. Minusta oli noloa istua kotona puhumatta, joten menin vähäksi aikaa naapuriin. Takaisin tullessa kyselin korjaajalta ilmastointikanavien vajaatoiminnasta ym. ilmenneistä vioista. Hän alkoi tehdä lähtöä ja koota tavaroitaan, joten pidin hänelle autokatokseen johtavaa ovea auki. Kiittelin vielä hyvästä työstä ja kauniista soitosta. Kun tulin sisään, mieheni istui vihaisen näköisenä edelleen nojatuolissaan ja tiuskaisi: "Kas kun päästit miehen menemään!"  Mitä tämä nyt oikein oli 😮? Mustasukkaisuutta? Alkavaa dementiaa? Jos olisin halunnut lähteä jonkun toisen matkaan, minulla on ollut 55 vuotta aikaa tehdä se eikä se ole edes juolahtanut mieleen. Nyt alkaa miehen suhteellisuuden taju pahasti heittää. Korjaaja oli vielä lähes poika ja suhtauduin häneen sellaisena. Nytkö alkaa myötä- ja vastoinkäymisissä -lupauksen tuo jälkimmäinen osa?

Eipä tässä muuta ihmeempää. Helteestä huolimatta olen kävellyt vähintään 3 kertaa viikossa 6 km ja käynyt 2 kertaa viikossa salilla, syönyt n. 1500 kcal:n edestä, eikä vyötärön ympärys vain kapene! Ehkä tämä keskivartalolihavuus kuuluu vanhuuteen, sillä olen katsellut ikätovereitani, joiden vatsa pömpöttää, vaikka olisivat muuten laihoja. 

Tämä lämmin toukokuu pidentää kivasti Suomen kesää. Nautitaan siitä!

Kiitoksia vielä onniteluista. 🥰

Pikseli kuulosti kyllä erikoiselta miehesi käytös.... Ihanaa, että olet päässyt kuorokeikoille ja konserttiin ihan omassa kodissa. 

IL Pikselin tavoin ihmettelen, miten olette jaksaneet ylläpitää kahta mökkiä. Tuo Hester on sellainen, mitä rakas siippanikin on katsellut. Meilläkin täällä kolme "mökkiä", iso lasitettu terassi, kesäkeittiön ikkunat ja vielä vanhan mökin terassilla ja saunan pikkuisella terassilla muutama pestävä pinta. Kauhulla katselen, kun siippani pesee terassin ikkunoita ja joutuu kipuamaan korkeuksiin. On kyllä jo pitkään ollut silloin aina turvavarusteet päällä. Mulla on joltain vuodelta Facebookissa kuvakin, kun siippani yläilmoissa pesee ikkunoita. 

Facebookista puheen ollen, mulla on ollut tarkoitus sunnuntaista asti laittaa piiiitkästä aikaa muutama kuva sinne viime viikolta, kun tytär ja vävy hauvavauvan kanssa olivat täällä. En ole ehtinyt... En ole käynyt taas varmaan kahteen viikkoon siellä lainkaan. Ehkä tänään ehdin. 

IL:n Espanjasta ostama potkupuku tuli siippani matkassa kaupunkikotiin. Lähetin siitä kyllä melkein heti kuvan tyttärelle. Tytär oli viime sunnuntaina toisen raskaana olevan ystävänsä kanssa tapaamassa kolmatta ystävää, joka jakoi heille tasan kahden lapsensa käyttämiä vaatteita. Ilmeisesti lapsiluku on täynnä. Kävivät myös kirpparilla, josta tytär teki löytöjä. Meinaa pestä ja pakastaa kirpparilta ostetut vaatteet. Hienoa, että vaatteita kierrätetään eikä aina osteta kaikkea uutta. Ostettavaa on muutenkin ihan älyttömästi. Minä alan metsästää meille tänne syöttötuolia, kun on sitten oman lapsenlapsen lisäksi kummitytön kaksi pienokaista, jotka todennäköisesti tulevat täällä käymään säännöllisesti. 

Ihan hymyilytti kertomasi Juniorin tyttöystävästä ja voin kuvitella hänen naureskelunsa, kun olet kertonut juttuja lapsuudesta. Täälläkin on monet kerrat naurettu niille jutuille. Erityisesti on jäänyt mieleen, kun sun ja Motskun "pojat" tapasivat keskenään ja mitä kaikkea keksivätkään. 🤣

Ihanaa viikonloppua kaikille <3 

Pikseli, mua nauratti sun pianisti ja luin sen kohdan Justuksellekin. Vakavasti puhuen tietää kyllä vaikeuksia, jos miehesi alkaa olla mustasukkainen milloin mistäkin. Minähän aikanani kerroin Justukselle tavastani lounastaa entisen pomoni kanssa kerran vuodessa ja kysyin, haluaako hän tulla mukaan. "Jos ette kolmessakymmenessä vuodessa ole saaneet aikaan tuon kummempaa, mene vaan ihan itseksesi", kuului vastaus. Ja keskiviikkona Justus vei minut ihan Savoyn eteen, kun jalkani oli niin kipeä.

Voi miten ihanaa oli nauttia aamukahvit ulkoterassilla ja kuunnella lintujen laulua. Tänään olen huomaamatta tekemättömiä töitä ja lepuutan kinttuani. No kone pyöritti jo pari pussilakanaa ja ne kuivuvat narulla, pääsen kohta mankeloimaan.

Kipa, Hesterin kanssa täytyy kiinnittää turvanaru johonkin siltä varalta, jos se jostain syystä putoaa. Eli täytyy ostaa koukkuja ja kiinnittää niitä sisälle ja ulos. Makuuhuoneissa on verhotangot, joiden ympärille sen narun saa. Eilen pesaisin meidän makkarin ikkunat ja kyllä ne ihan siistiksi tulivat. Teillä on terassin ikkunoiden yläosat niin korkealla, että täytyy siippasi kuitenkin kiivetä sinne ne turva

... viesti lähti kesken kaiken. Eli kiinnittämään turvanarulle koukku ja sitten itse naru. No hän keksii kyllä hyvän ratkaisun.

Nyt täytyy mennä petaamaan, kun eivät peitot näköjään itsekseen järjestäydy.