IL minä ainakin hermostuisin jos porukka lappaisi tuolla tavoin sisään. Kannatan Koshkoin ohjeita. Pitää sitä saada yksityisyyttä omassa mökissään.

Me kun muutettiin tänne ja tämä oli ollut kunnan omistuksessa ennen sitä. Porukkaa lappasi pihassa, kuka oli menossa hiihtämään, kuka pelaamaan palloa kentälle tai muuten vaan parkkerasi auton keskelle pihaa ja meni metsään marjaan.
Minä kyllä valistin että tämä on nyt meidän joten ei toisten pihaan sovi miten vaan tulla.
Kukaan ei kyllä nykyään tule kun oli kaksi jättää jotka ilmoittivat kovaan ääneen että tule jos uskallat

Äitini on saanut diagnoosin aplastinen anemia. Noin kymmenen sairastuu siihen vuodessa ja noin puolet parantuu hoidoilla. Iän vuoksi saa lääkehoidon ja tiukan ruokarajoituksen. Mitään raakaa ei saa syödä kuorimatta, ei marjoja, salaattia. Kaikki pitää siis kuoria tai kypsentää. Missään vedessä ei saa uida, kaivo- eikä luonnonvesiä juoda. Ei saunomista eikä hierontaa. Kaikkia pöpöjä pitää varoa joten siellä vierailevien pitää desinfioida kätensä yms.
Meinaa myydä mökkinsä kun ei siellä voi mitään tehdä kun uiminen, saunominen ja pieni muotoinen viljely ollut se juttu.
On siinä hänelle kasikymppiselle opettelua, samoin meille läheisille.
Kaikki hoito siirtyy Meikkuun jopa flunssa eli ei terveyskeskukseen ollenkaan.
Hyvä kun on diagnoosi ja sen mukaan eletään.

Minustakin olisi hirveää jos ihmiset tulisivat mökille noin vain. Siellä täytyy saada kekkuloida vaikka alasti.
Eikö Iker osaa olla yhtään pelottava?

Koshkoi kiitos hyvistä ohjeista. minun piti nauraa ja pitkään, kun kuvittelin tuon, mitä neuvoit.
Mutta ei ole kiva, jos toiset tunkee mökille, jossa haluaa olla ihan rauhassa lomalla.
Onneksi ei ole mökkiä. Vain vuokra- sellainen. Oli minulla kuukauden ajan
vuonna 2015 mökki, heti yksi sukulainen kysyi, saako tulla kylään. Möin kylläkin muusta syystä sen pois.
Kipase keuhkokuume tuli seuraavana päivänä sen loukkaantumisen jälkeen. Kuume pamahti nopeasti yli 40°C. Röntgenkuvissa ei näkynyt liman takia murtumaa. Se hoksattiin vasta kun olin jo terve.
meillä on lopultakin satanut. Maa oli niin kuiva että halkeili.

paino jumittui, eikä laske millään. Kolmen viikon kuluttua alkaa loma ja sitten en katso syömisiä niin tarkkaan. Pitäisi saada edes kilo alas.

moikka!

Taas kotona - home sweet home! Olimme viikon verran Etelä-Pohjanmaalla miehen entisellä kotitilalla. Lapset perheineen tulivat myös, sillä heistä on kivaa, kun olemme kaikki yhdessä. Mies ja minä yövyimme naapurikunnassa 86-vuotiaan kälyn luona, sillä makuupaikkoja ei ollut kaikille. 83-vuotias käly vetäytyi saunan pukuhuoneeseen nukkumaan.
Minusta oli aivan ihanaa, että poika, miniä ja tytär ottivat nyt huolekseen ruoanlaiton.

Loman kohokohtana oli jälleen vierailu Härmän Power Parkissa. Ostin itselleni rannekkeen, koska tiesin, että Keijuli ja Peijuli halusivat minut kanssaan mitä hurjempiin laitteisiin. Eivätkä ne sitten niin kovin hurjilta tuntuneetkaan. Isoveli oli ainoa, joka uskalsi tulla kanssani korkealle nousevaan ketjukaruselliin. Minusta se oli ihana, mutta kaikilla muilla oli korkeuskammo, mikä ei vaivaa minua vähääkään.

Maalta piti tulla vähän ennen aikojaan, sillä taloillemme pidettiin viimein lopputarkastus. Jo on aikakin, kun olemme asuneet täällä kolme vuotta. Kaikki muu meni läpi, mutta Espoon tarkastajien täytyy vielä varmistaa, että kesän alussa rakennettu raja-aita todella on kokonaan meidän puolellamme.

Poissa ollessamme täällä Espoossa oli ollut rankkasateita. jotka aiheuttivat suorastaan tulvia pihatiemme alarinteeseen. Rintamamiestalon nuori mies oli laittanut kahteen viemäriaukkoon kannen alle kuitukankaan, ettei kaikki hiekka valuisi viemäreihin. Poikani sitten kaapi sieltä enimmät hiekat pois. Olemme pyytäneet asfalttifirmoilta tarjouksia. Kivilaatoitus olisi tietysti kauniimpi, mutta näin pitkälle tieosuudelle se olisi kovin kallis ratkaisu.

Monta vuotta olemme odottaneet kunnan EU-tarkastajaa miehen kotitilalle. Nyt sellainen on tulossa ensi viikolla, joten mies joutuu taas matkustamaan Pohjanmaalle. En ole varma, lähdenkö mukaan.

Poissa ollessamme ruohonleikkuurobotti oli pyllähtänyt nenälleen matalaan ojaan tontin rajalle. Jäljistä päätellen se oli kyllä kovasti yrittänyt sieltä pois, tuloksetta. Ilmeisesti rankkasateet olivat siirtäneet ohjauslankaa. Tänä aamuna se oli latauspisteellään. Sanoin leikilläni, että mitä siinä yhä makoilee, kun on työpäivä. Niinpä se sitten lähti suorittamaan urakkaansa.

Kipa, olet ollut mielessäni tuon tapaturmasi jälkeen. Ihmeesti olet jaksanut viihdyttää vieraita kivustasi huolimatta. Toivon pikaista paranemista!

IL, ymmärrän niin hyvin, että haluaisit nyt olla rauhassa mökilläsi! Niin hauskaa kuin onkin, että siellä on paljon kivoja naapureita, mutta toisen yksityisyyttä pitäisi kunnioittaa.

Heippa taas tältä erää!

Heippa

Juu, Pikseli, kylki/selkä on jo parempi. Eilen en onneksi aivastanut kertaakaan. Toissapäivänä ehdin jo ajatella, että olisi parempi, mutta sitten kun aivastin, niin taas tulo huuto, kun niin kovasti sattui. Voin kyllä kuvitella, miten ihanaa teillä oli, kun kaikki rakkaat olivat yhdessä .
Harmi, että sateet olivat tehneet "tuhoja" pihallanne. Kiltti otus tuntuu olevan tuo teidän ruohonleikkuri.

Olen kyllä kestinnyt "vieraita" ja ovat tietysti kaikki olleet mukana ruuanlaitossa ja auttaneet muutenkin kaikin tavoin. Eilen taas siivosin vähän paremmin, kone pesi kuin pesikin kolme koneellista pyykkiä - ukkonen ei tullutkaan. Vaikea vain saada pyykkejä kuivaksi, kun iltapäivästä/alkuillastakin oli pari pientä kuuroa. Lakanat olivat jo melkein kuivat, olin juuri käynyt kääntämässä ne vielä toisin päin kuivumaan, kun sitten menin sisältä terassille ja huomasin, että sataa kunnolla. Rakas siippani makasi terassin sohvalla ja katsoi fudista. Ei ollut huomannut sadetta lainkaan.... Sai kyllä liikettä niveliin ja tuli kanssani hakemaan lakanoita narulta. Sai myös ressukka kuulla kunniansa.... Pyysin kyllä sitten moneen kertaan anteeksi, että hermostuin ihan turhasta. Yön lakanat olivat sitten melkein kuivina olkkarin ruokapöydän tuoleilla. Häiritsi minua aivan kauheasti Nyt lakanat ovat vedettyinä kaapissa (minulla ei ole mankelia), pyyhkeet ovat kaapissa, mutta osa sisällä olleista paidoista vielä roikkuu henkareissa kuivumassa.

Olen myös vähän tehnyt hommia "kasvimaani" parissa. Minun piti torstain kauppareissun yhteydessä ostaa keltaisia samettiruusuja lisää, mutta unohdin, koska sitä ei lukenut kilometrin pituisessa lapussa. Minulla on taas jotain kirvoja tai öttiäisiä tullut sekä terassin kukkiin että vanhan mökin luona (onneksi vain osaan) oleviin yrttilaatikoihin. Viime vuonna oli sama juttu. Siinä on sellainen karvainen mato (ois pitänyt eilen ottaa kuva ja lähettää Motskulle) ja syö sitten reikiä lehtiin. Kukkiin laitoin kyllä eilen jotain tuholaismyrkkyä, mutta enhän voi sitä laittaa yrtteihin. Pitänee yrittää tänään keittää nokkosvettä ja kokeilla sitä, kun niitä seuraavaksi kastelen.

Eilen laskimme pitkästä aikaa verkot, eli kylki/selkä kesti jo pienen matkan soutamisenkin. Kohta lähdemme katsomaan, tuliko saalista. Viimeksihän pidimme verkkoja noin viikon vedessä emmekä saaneet ainuttakaan kalaa.

Japena, onneksi äidillesi saatiin diagnoosi, vaikka kuulostaakin kyllä aivan kauhealta. Voimia teille kaikille.

IL, Koshkoin antamat neuvot vaan käyttöön tai edes osa niistä. Meillä käy täällä paljon porukkaa, mutta tulevat kutsuttuina. Tämä ei onneksi ole ihan tien vieressä, niin ei tänne ihan ilman asiaa kukaan poikkea. Joskus joku naapuri saattaa tulla yllättäen, mutta ei usein. Paikallinen nuori isäntä ei koskaan soita etukäteen, kun tulee esim. tuoreita muikkujaan myymään. Joskus varmaan säikäytän hänet pahan kerran, jos sattuu tulemaan niin, että olen tullut metsästä sieni- tai marjareissulta. Silloin näet riisun kauniisti vaatteeni terassille ja nappaan käsiini kylpytakin ja hiippailen nakuna rantaan uimaan ja pesulla sekä tutkimaan punkkitilanteen. Vielä ei ole sattunut samaan aikaan tulemaan. Me hiippaillaan täällä nakuina ja uidaan aina nakuina myös. Ranta on niin, että ihan vieressä ei ole naapureita. Jos joku kiikaroi ja saa siitä iloa, niin minun puolestani voi pitää ilonsa

Mutta ihan tosissaan IL, ei kenenkään pitäisi tuollaista trafiikkia kokea mökillään. Jotenkin sinun pitäisi tuoda esiin, että kaipaat enemmän yksityisyyttä ja sinulla on täysi oikeus siihen.

Meidän tien varressa on tuo iäkäs mökkinaapuri, josta olen useampaan otteeseenkin varmaan kertonut. Hänen mökkinsä on aivan tien vieressä ja siellä kyllä lappaa välillä aika lailla porukkaa. Minäkin vien postin joka arkipäivä. Toisaalta, hänellä on ikää sen verran (88 v), että ei itse juuri liiku mökiltään, niin luulen, että vierailut ovat hänelle mieleen.

Saksalainen, hyvä, että tekin olette saaneet sateita. Minä odotan nyt innolla, että kanttarellit kasvavat.

Ensi viikolle on tänne luvattu hyviä kelejä. Toivon niin, että ennusteet pitävät tällä kertaa paikkansa. Maanantaina tosiaan tulee kummityttö ja keskiviikkona sitten oma tyttäremme avokkinsa ja hauvavauvan kanssa. Soisin heille kyllä ihania hellekelejä. Minulla on aivan mieletön ikävä tytärtämme ja hauvavauvaa. Viimeksi näimme äitienpäivänä. Olen suorastaan nääntymäisillään ikävään. Harvoin ollut (liekö koskaan) näin pitkää aikaa, kun emme ole tavanneet. Puhelimessa kommunikointi ei ole kuitenkaan samanlaista - ei voi edes halata. Hauvavauva jääkin tänne sitten hoitoon noin viikoksi, kunnes tytär tulee uudelleen parhaan ystävättärensä kanssa.

Tänään sitten jännätään fudiksen parissa Kivaa viikonlopun jatketta kaikille

Suomessa on aina ylpeilty sillä, miten varsinkin maaseudulla on ollut tapana poiketa kylään noin vain. Ehkä se ei nykyaikaan ole enää niin itsestäänselvää, mutta minä en ainakaan ole koskaan voinut sietää yllätysvieraita. Itse en niitä harrasta ja olen tehnyt ystäväpiiriini selväksi, että kaikki ovat meille tervetulleita, mutta arvostan vähintäin tunnin varoitusaikaa. Kaupungissa yllätysvieraat lienevät harvinaisempia, mutta kuten IL:n tapaus osoittaa, mökkioloissa jotenkin kuvitellaan, että se on paikallaan yhtään ajattelematta, että mökillä ihmiset nimenomaan haluavat ottaa rennosti, rauhoittua kaupungin riennoista ja ihmisistä. Kaikkein törkeintä mielestäni on yrittää työntää pientä lasta, oli se sitten villi tai rauhallinen, hoidettavaksi

IL, minä kannatan Koshkoin vinkkejä ja lisäisin vielä sen, että sitten kun varoitusajan puitteissa kylään tullaan, niin toivottavaa olisi tuoda kahvileipää tullessaan, siis mikäli sellaista haluaa. Kahvia meiltä kyllä aina löytyy

Eilen harrastimme junamatkailua. Kävimme nimittäin kälyni luona Järvenpäässä. Saimme hyvää paistettua lohta ja jäliruoaksi makoisia mansikoita. Kyllähän se ihan työstä kävi, kun nousimme ylös kahdeksalta, lähdimme nyssen kyydissä asemalle klo 11.15, matkasimme Riihimäelle, jossa 20 minuutin odottelun jälkeen vaihdoimme lähijunaan, jolla köröttelimme Järvenpäähän. Parin kilometrin kävely lämpimän kosteassa säässä sai pääni hiloilemaan inhottavasti. Onneksi ei kuitenkaan satanut.

Olin ostanut etukäteen jo paluuliputkin vaihdotomaan lähijunaan, joka pysähtyi jokaisen lehmän kohdalla, joten n. 5 tunnin vierailun jälkeen tassuttelimme siis entistä lämpimämmän kosteassa säässä asemalle ja matkasimme lähijunan huomattavasti epämukavammilla, mutta onneksi ei enää muovisilla, penkeillä takaisin Tampereelle, jossa 20 minuutin seisoskeluodotuksen jälkeen pääsimme nysseen ja kotiin.

Ainoa valopilkku oli samassa penkkikokonaisuudessa matkustanut nuorehko (todella hauskan näköinen ) mies kahden lapsensa (onneksi ei ihan pieniä!) kanssa ja meidän kesken virisi vilkas keskustelu aina Iittalaan saakka, jossa he poistuivat junasta. Hieman keskustelua tosin häiritsi vaunussa ollut keski-ikäinen naishenkilö, joka oli matkalla Parkanoon ja valitteli todella äänekkäästi sitä, kun täytyi sellaisella epämukavalla tavalla pohjoiseen matkustaa. Omien sanojensa mukaan kaikki johtui kaiketi siitä, että hän oli aikoinaan halunnut muuttaa Parkanon metsiin omaan rauhaan sekä surkeasta internetistä, joka ei tarjonnut lainkaan muita junavuoroja. Hän sai sitten junavirkailijan avukseen, joka ystävällisen kärsivällisesti selitti, että Lähijuna-sovelluksesta ei muita junia löydy kuin lähijunia (!) ja että hänen olisi pitänyt etsiä vuoroja normaalista verkkokaupasta

Nyt suuntaamme kauppaan, kun jääkaapissa ei ole paljoa muuta kuin valo, joten toivottelen teille kaikille kaunista viikonloppua

Olemme palanneet kauppareissulta. Kävimme myös Prisman Oksa-ravintolassa syömässä herkullista kermaista lohisoppaa salaatin, leivän ja kahvin kera (á 7,90), joten meirämmiäs selviää ruoanlaitolta.

Piti vielä kirjoittamani jalkapallosta. Mehän emme jalkapalloa seuraa, mutta eihän siltä ole nyt voinut välttyä uutislähetyksissä ja netissä. Olemme molemmat olleet iloisesti yllättyneitä siitä, että on tullut uusia maita kärkikahinoihin. Joitakin vuosia sitten olisi ollut vaikea uskoa, että Saksa, Brasilia, Portugali ja Argentiina putoavat pois tai että Italia ei edes päässyt kisoihin mukaan! Islanti olisi saanut pärjätä paremmin, mutta Tanska, Belgia ja etenkin Japani ovat yllättäjiä. Olisimme toivoneet Japanille jatkoa, mutta sikäli kuin minä katsoin, niin he eivät olleet ihan tarpeeksi nopeita. Toisaalta parempihan se on osata ensin tehdä maaleja, mikä näyttää olevan tekijämiehillekin vaikeaa, ja kehitellä sitten lisää vauhtia. Tulevat kisat näyttävät.

Itse en aio sen tarkemmin kisoja jatkossakaan seurata, mutta hieman aavistelen, että meirämmiäs ehkä katsoo enemmän. Ja mikäpä siinä, voisihan hän pahempaakin tehdä

Siis viikonloppuja kaikille

Moi mimmit ja kiitos kommenteista. On kovin vaikea alkaa muuttamaan totuttuja käytäntöjä.
Japena, hyvä että äitisi sairaus selvisi, vaikkakin aiheuttaa niin paljon muutoksia hänen ja läheisten elämässä.

Koshkoi,mökillä on tylsää olla ovet lukossa, kun kuljeskelen koko ajan sisään ja ulos. Vaikka äsken kyllä lukitsin ja vedin makkarin rullaverhonkin eteen, kun otin päikkärit.
TulirumpuIker on iso ja pelottavan näköinen, mutta se veisi varmaan murtomiehellekin pallon, että leiki mun kanssa.

Menna, en minä kahvia satunnaisille kävijöille ala keittelemään. Ystävät osaavatin tuoda tarjottavia mukanaan ja heidän vierailunsa ovat ihan eri juttu. Eilen sain juuri vierailulle hyvän ystäväni, jonka huvilalla Tammisaaressa olin kesäkuussa. Mökkibestikselle olin maininnut vierailusta ja hän älysi olla illalla tulematta.

Vaan tänä aamuna olimme pitkään valvotun yön jälkeen heräilemässä ja minä venyttelen yöpaidassa terassilla, Iker pissalla pusikoissa, kun eräs naapuri iloisesti tuli lehteä tuomaan: "Toin tämän samalla". Minä kiitin ja sanoin, että muina aamuina haetaan Ikerin kanssa, jotta se saa aamulenkkinsä.

Olimme nauttineet aamiaisen ja juuri laittamassa huulipunaa kesätorille mennäksemme, kun seuraava naapuri pelmahti pihaan ihan ilman asiaa. Hänelle sanoin, että sori,mutta halutaan olla kerätorilla klo 11 ja lähdettiin vaan.
Kesätorilla alkoi nimittäin hauska tapahtuma, kun Saaristoteatterimme esiintyi tänään julkaistavan laulukirjansa kunniaksi. Kirjaan on kerätty kaikki vuosien aikana Iltamiin sävelletyt ja sanoitetut laulut. Jarkko ja Laura olivat laulamassa, Merja Ikkelä säestä harmonikalla, Ilpo Tiihonen luki runojaan ja Jarmo Heikkilä juonsi. Jammasimme mukana ja tunnelma oli mitä mainioin. Nautiskelimme ystäväni kanssa kahvimajassa kurpitsapiirakkaa ja sitten hän jatkoi matkaansa omalle huvilalleen.

Ette ehkä usko, mutta kun ajoin pihaani, terassillani istui taas eräs tiekuntaamme kuuluva. "Arvasin, ettet ole kaukana, kun koira on sisällä". Minä olin väsynyt, valvonut ja ehkä hieman krapulainenkin, oli tosi vaikea hymyillä. Sisään en kutsunut ja hetken päästä kutsumaton vieras lähti.

Kohta lämmitän saunan ja lukitsen ovet kylpemisen ajaksi! Kiitos kun jaksoitte lukea marmatustani. Lähden etsimään kylttitarpeita...

Nudismi olisi hyvä keino kyllä. Spatseeraat vaan kuin belgialainen eläkeläinen Playa del Inglesin rannalla pitkin pihaa, niin ei ole tulevaisuudessa terassilla ketään, kun pihaan ajat!
Sama juttu sisätiloissa. Ovet auki sitten vaan ja vaatteet veke. Olen puolitosissani. Häkellyttää sen verran, että rauha saapuu. Sitten voi vähän hellittää, kun pääsee pahimmista eroon.
Kesää!

Mutta mitäs sitten Koshkoi, jos täällä alkaakin olla jonoa portilla, kun kekkuloitsen nakuna? Kyllä tämä kohta taas naurattaa, kunhan murjotan vähän aikaa yksikseni.