Olen hitaasti lukenut ja sulatellut Koneen Ruhtinaan, kirjan Pekka Herlinin elämästä. Se on huikea ja riipaiseva, hienosti kirjoitettu elämänkerta. Seuraavaksi on pakko lukea jotakin kevyempää ja "vähemmän rankkaa".

Slank, samat mietteet oli mulla Belsassarin tyttärestä. Liikaa verta ja väkivaltaa. En olisi varmaan lukenut lisää, ellen olisi ostanut Istanbulin matkalla sarjaa useamman osan kerralla (mainiosta kirjakaupasta Homer Kitabesi, suosittelen!) Seuraava osa oli heti paljon parempi. Jatkossa sarja keskittyy paikkoihin ja henkilöihin. Turkkilainen tekijä olisi varmaan hyvä, mutta kyllä Barbara Nadel turkkilaisen yhteiskunnan tuntee.

Viimeisin minkä luin (River of the Dead) tapahtui Itä-Turkissa, sukellus aivan uuteen ja outoon maailmaan!

Muistelen, että Donna Leonin Brunetti-dekkareilla oli myös vähän räikeä ja hapuileva aloitus (Kuolema oopperassa) ennen kuin sarja löysi oman luonteensa.

Vielä, Slank:

Kirjoja rakastava mummoni luki aina kahta kirjaa. Aamupäivällä hän luki vaativaa kirjaa ja iltapäivällä hauskaa ja kevyttä kirjaa. Muuta hän ei sitten kyllä harrastanutkaan ja olisi ehkä elänyt 10-15 vuotta pidempään, jos olisi vaikka harrastanut liikuntaa. (Hänen ainoa liikuntaharrastuksensa oli ontua kerran viikossa läpi pienen kotikaupunkinsa kirjadivarit). Toivottavasti en ole tätäkin juttua jo kertonut täällä aikaisemmin!

Itse yritän kyllä jotain listaa tehdä kirjoista, jotka aion vielä lukea, mutta muuten olen luopunut järjestelmällisestä lukemisesta jo aikoja sitten. Eihän tässä nykyisessä kirjatsunamissa ole järjen häivääkään. En ainakaan ala orjuuttaa itseäni seuraamaan "kirjallista keskustelua" ja lukemaan kirjoja joista "puhutaan", esim Finlandia-ehdokkaita tai nobelisteja.

Silloin ei jäisi aikaa lukea vaikka vanhoja tyttökirjoja, niin kuin niitä Anni Swaneja, Mary Marckeja tai Seljan tyttöjä.

Luin muutama kuukausi sitten kirjan Louisa M. Alcottista ja hänen isästään, ja mielessä on ollut Pikku naisia-sarjan lukeminen alkukielellä. Louisan lievästi sanottuna omituiseen isään tutustuminen antoi niihin uusia näkökulmia.

Mitä tulee nuhruiseen asuntoon ja lundioihin, slank, oletko käynyt haltijatonttuna kurkistelemassa meidän ikkunoista? Soita vain rohkeasti ovikelloa seuraavalla kerralla, niin keitän kupin teetä.

Jepulis, höttöhömppä "kalliit huvitukset" jätti kaipuun EDES hieman vakavampaan kirjallisuuteen. Sain lainaksi Jacquelyn Mitchardin kirjoittaman syvä kuin meri kirjan. Tuosta kirjasta tehdyn elokuvan muistelen joskus nähneeni, mutta aikaa on jo kulunut sen verran etten siitäkään oikein mtn muista. Kyyneleisiä iltoja tiedossa kaiketi, kun luin vasta pelkästään alun kirjoitukset, kiitokset ja runon, niin kurkkua alkoi jo kuristaa.

No niin, Kakkiainen on hieman tylsäsäti englannistettu rumphobiksi Ronja ryövärintyttäressä. Ihanaa, että kävin katsomassa sen näytelmän ensin, muuten olis saattanut jäädä ne horinat hieman oudoiksi. Nyt mun korvissa soi vaan "miks vaan hää silleen tekkee" ja teksti aukes paremmin .

Nyt jää lukeminen vähän vähemmälle kun toinen rakas harrastukseni, neulominen, valtaa alaa. Lisäksi mökkinaapuri kiikuttaa mulle lukemiaan naistenlehtiä, joista en edes niin välitä, mutta kummasti se Gloria tulee napattua helpommin käteen kuin Sinuhe...

"Vettä Elefanteille" meni seuraavaksi. Tykkäsin ihan joo, mutta jotenkin minusta tuntui, että enemmän luin elokuvakäsikirjoitusta kuin kirjaa. Kaikki oli kuvattu tosi tarkkaan ja tarina oli sellainen, että en yhtään ihmettele, että siitä on elokuva väännetty. Jossain luki, että perinteinen romaani.. No voihan se olla. Tykkäsin kuitenkin enemmän tämän loman aiemmista kirjoista.

Tekisi mieli aloittaa joku uusi kirja pitkän kirjattoman kauden katkaisemiseksi. Joku hyvä omaelämänkerta, elämänhallintaan, painonhallintaan liittyvä kirja voisi tehdä hyvää aivoille.
TV:ssä pyörivältä Suurin Pudottaja sarjan treenarilta Jillian Michaelsilta on ainakin tullut kirjoja, onko kellään kokemusta niistä? Kiinnostavalta kuulostaa tuo otsikko Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Millaisia kirjoja te luette? Suosituksia?

Olihan täällä jo keskustelu kirjoista, puusilmä ei heti löytänyt. Kyselin tosiaan kirjasuosituksia avaamassani keskustelussa. Tarve olisi kirjalle joka saa ajattelemaan. Avaa silmiä. Mieluiten suomeksi, käy myös englanninkielinen. (saapahan tosiaan jotain aikaan aivoissa )

Kysyin myös kokemuksia Suurin Pudottaja-sarjan treenari Jillian Michaelsin kirjasta How to build an Exceptional Life.

Karkki81, täytyy katsoa se keskustelu, niin saan vinkkiä siitä mitä etsit.

Siia, voi surku, onpa kakkiainen sisäsiistitty! Mitäköhän se muuten mahtaa olla alkukielellä?

Slank, Louisa M. Alcottin isä, Amos Bronson Alcott oli itseoppinut filosofi ja ammattikasvattaja, erikoinen ja hyvin ehdoton persoona, joka perusti utooppisia vegaaniyhteisöjä ja ihanteellisia kouluja, jotka säännöllisesti menivät taloudellisesti nurin. Alcott uskoi ihmisen henkiseen täydellistämiseen ja käytti neljää tytärtään (Pikku naisten esikuvia) kasvatuskokeilujensa koekaniineina.

Alcottista löytyy tietoa wikipediasta,
https://en.wikipedia.org/wiki/Amos_Bronson_Alcott

Lukemani kirja oli John Matteson: Eden´s Outcasts. The Story of Louisa May Alcott and her Father.

Barbara Nadelin kirjassa River of the Dead ei niinkään käsitellä kurdeja vaan outoa primitiivistä käärmekulttia sekä muslimien ja koptikristittyjen suhteita. (Ei niitä varmaan kopteiksi nimitetty, vanhoja alkuperäisiä kristittyjä kuitenkin.) Ja rajaseutujen huumereittejä.

Slank, kaivoin kirjan esille mutta en löydä kristittyjen nimeä, mutta ei varmaankaan armenialaista vaan syyrialaista alkuperää, kun kirjassa ollaan enimmäkseen Mardinin kaupungissa Mesopotamian tasangon pohjoisreunalla. Kirjan mukaan muslimit ja kristityt elävät siellä perinteisesti varsin sovussa, muslimit kävivät kirjassa jopa pääsiäisjuhlassa. Hyvin kiehtova kulttuuri, mutta en ehkä ihan ensimmäiseksi sinne lähtisi reppu selässä...

Muuten olisi kyllä hienoa päästä vaikka autolla Länsi- ja Keski-Turkkia kiertelemään.

Evankeliset hihhulit pelottavat minua aika tavalla, mutta nämä taitavat olla taas näitä puheenaiheita! , vaikka olenkin itse niistä kovin kiinnostunut.

Viittasit varmaan ruotsalaiseen Åsa Larssonin dekkariin Aurinkomyrsky, joka tapahtui Pohjois-Ruotsissa vapaakirkollisessa seurakunnassa. Oli muistaakseni oikein hyvä kirja.