Raportti yhdestä karppikirjasta:

Annika Dahlqvist: Karpin tapaan
En oo vielä kokonaan lukenut, vasta 65 sivua, mutta voin jo sanoa, etten tykkää kirjasta. En tiedä onko kääntäjä huono vai kirjoittaja huono (ja kääntäjä pysynyt uskollisena alkuperäiselle huonosti kirjoitetulle tekstille), mutta teksti tökkii ja se käy hermoille. Lisäksi en tykkää, kun kirjassa ei oo mitään tieteellisiä perusteluja (tai jos onkin niin kovin vähän). Ymmärrän kyllä, että kokemuksilla on merkitystä, mutta eikö niitä kokemuksia vois kerätä tutkimuksiin (siis ihan kunnollisiin hyvin järjestettyihin tutkimuksiin) ja julkaista sit vasta tutkimustuloksiin perustuvaa tekstiä. Tää on jotenkin tosi epäasiantuntijamainen opus. Mut aattelin nyt lueskella tuon kuitenkin loppuun, kun on tullut lainattua. Enemmän tykkäsin esim. Kivikautisesta keittokirjasta, mutta siitä lisää myöhemmin.

Nyt kun myyn kirpparilla hyllyjäni tyhjäksi, en sinne suomalaisia klassikoita vie. Sinuhe on yksi johon palaan aina säännöllisin väliajoin. Sai äidiltäni hänen ja isän ostaman kotimaisten kirjailijoiden sarjan: Sillanpäästä Lassilaan, ilmestynyt 50-luvulla. Niitä on hienoa lukea, vaikka vanhojen elintapojen kuvausten takia. Myös Suomen ihan alkuhistoriasta asti kertova Kumpujen Yöstä on mielenkiintoista luettavaa.
Lukeeko teistä kukaan Harlekiineja. Ne ovat niin hömppää, mutta joskus kun ei ole mitään muuta, lainaan äidiltäni pari kirjaa ja luen ne putkeen. Sitte taas meneekin puoli vuotta, että siirappi on pois!
Kaikki Utriot on luettu ja ne ovat hyviä, koska Utrio on niin todellinen ja realistinen historian kuvaaja, viihde voi olla tällaistakin.

Kun olin yläasteella, luin Harlekiineja salaa peiton alla, ne oli mulle pornoa. Näin jälkeenpäin naurattaa, miten viaton sitä olikaan silloin, ne tuntui kauhean tuhmilta seksikohtauksineen.

Ite oon kerran yrittänyt lukea jotain Harlekiini-hömppäkirjaa, mut huono kirjoitus tuli vastaan. Yritin sinnitellä ja sinnitellä, mutta en päässyt vissin edes puoleen väliin. En pysty lukemaan moniakaan teinivuosien lempparikirjoja (mm. David Eddingsin teineille suunnatut fantsukirjat), koska en siedä niin huonoa kirjoitusta. On vissiin kriteerit kasvaneet Mutta miksi tuhlata aikaansa lukemalla huonosti kirjoitettuja kirjoja, kun saman ajan vois käyttää lukemalla jotain, jonka joka toinen lause ei aiheuta suurta ärsyyntymistä ?

Kysytäänpäs kirjatoukilta, että mikä on paras kirja, jonka koskaan olet lukenut? Tiedän, ei ole lukuhullulle helppoa nimetä vain yhtä kirjaa...

Mulle eniten "säväreitä" aiheutti aikoinaan Agatha-tädin 10 pientä neekeripoikaa. Jestas miten silloin kammotti, kun sitä luin yön pimeinä tunteina! Vielä tänäpäivänäkin se kirja on mun mielestä aivan erinomainen, joten laitanpa sen nyt tähän top ykköseksi. Huomenna saatan olla taas eri mieltä. Lukeminenkinhan on fiilisjuttu!


Edit. Mä en VOI valita vain yhtä kirjaa!! Jaan siis ykkössijan neekeripoikien ja Tuntemattoman sotilaan välillä.

En pysty ehkä valitsemaan sitä yhtä parasta, mutta yksi teos, jonka pariin palaan aina vaan uudestaan, on J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta. Aina sen jaksaa lukea, vaikka muistaa juonenkäänteet jo ulkoa.

Lisäksi oon koukussa Terry Pratchettin tuotantoon, multa löytyy kyseisen herran teoksia hyllystä 41 kpl (+ yksi yhdessä Neil Gaimanin kanssa kirjoitettu). Kaikki teokset uusimpia lukuun ottamatta on tullut luettua moneen otteeseen. Pratchettillä on aivan mahtava huumorintaju! Voin lukea vaikka kuinka monta Pratchettiä putkeen eikä silti ala kyllästyttää vähäisimmässäkään määrin.

jessie Tuntematon, Pohjantähti ja Anu Kaipaisen Poimisin heliät hiekat. Ei voi valita yhtä, sorry

Piikikäs Luen paljon, mutten ole Terry Pratcettia lukenut. Mistä haän kirjoittaa? rikosta? agenttia? proosaa? Kerro

Tynnä, Pratchett kirjoittaa eräänlaista fantasiaa (tai ehkä voisi jopa ajatella että fantasiakirjallisuuden parodiaa). Aloin itse lukea Pratchettiä jo yläasteikäisenä, mutta oon jatkanut tähän päivään asti (eli sellaset palttiarallaa 10-12 vuotta). Kuten aiemmin mainitsin niin kaikkia teinivuosien lempparikirjojani en pysty enää lukemaan, mutta Pratchettin tuotanto on niin laadukasta kirjallisuutta että sitä voi lukea aina. Pratchettin faneihin kuuluu myös monia vasta aikuisiällä hänen tuotantonsa löytäneitä.

Yritin miettiä, mitä Pratchettin teosta suosittelisin ensin luettavaksi, ja satuin löytämään tällaisen hauskan sivun Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin. Sivun lopusta löytyy lista (kirjojen suomenkieliset nimet löytyvät tarvittaessa esim. Pratchettiä käsittelevältä Wikipedia-sivulta):

"The ideal starter books are:

The Colour of Magic
Equal Rites
Mort
Small Gods
Guards! Guards!
Moving Pictures
Pyramids"

Tää menee nyt mielettömäksi mainospuheeksi, mutta pakkohan sitä on lempparikirjailijaansa vähän mainostaa Suosittelen kenelle tahansa huumorintajuiselle uutta luettavaa etsivälle Terry Pratchettiä. Ei kannata niputtaa nuorten kirjallisuudeksi heti kuullessaan sanan fantasia, Pratchettin fantasia on melkoisen erilaista kuin suurin osa nuorille suunnatusta fantasiakirjallisuudesta. Esim. Pyramids (Pyramidit) voisi olla hieman fantasiaa kammoavalle hyvä aloituskirja.

Tässä vielä takakannen teksti kyseisestä opuksesta:

"Being trained by the Assassin's Guild in Ankh-Morpork did not fit Teppic for the task assigned to him by fate. He inherited the throne of the desert kingdom of Djeylibeybi rather earlier than he expected (his father wasn't too happy about it either), but that was only the beginning of his problems..."

Mulla samoin Taru sormusten herrasta kuuluu kestosuosikkeihin, ja samoin löytyy Pratchettin lähes koko tuotanto hyllystä. Fantasian parodiaksi minä luokittelisin, ja siinä sivussa monen muunkin asian. Käännöksetkin ovat aika hyviä, niihin voi huoletta tutustua, jos ei englanti suju.

Lisäisin vielä, että kaikkia teoksia ei tosin ole käännetty suomeksi, mutta aika moni kyllä.

Alkuperäiseen kysymykseen olen tässä miettinyt vastausta, ja Monte Criston kreivi, Sinuhe, Potterit (ei tosi kaikki, mutta en jaksa eritellä), Austenin tuotannosta suurin osa, Fieldingin Tom Jones ja Gulliverin retket nousivat mieleen ja sen jälkeen lopetin. Tai siis. Hyviä kirjoja on vaan liikaa.