Olipas rankka kirja tuo Kissani Jugoslavia. Siitä huolimatta pidin kirjasta, koska se oli kirjoitettu niin upeasti. Joitakin lauseita piti lukea moneen kertaan ihan siksi, että ne olivat niin kauniita. On siinä nuorella miehellä sana hallussa.
Koko kirjan ajan mua tosin häiritsi se, etten tajunnut, mitä ne kissa ja käärme kirjassa symboloivat...

Luin tässä juuri perulaisen Mario Vargas Llosan teoksen El heroe discreto. Kirjailija on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010 ja hänen yli 30 teoksestaan on suomennettu useita, mutta ei juuri tätä.

Kirjassa oli tavallaan kaksi rinnakkaisjuonta ja kaksi päähenkilöä, joiden kohtalot sivusivat toisiaan. Toisella, keski-ikäisellä senor Yanaquella oli vaimo ja nuori rakastajatar, jolle mies oli kustantanut talon jo 8 vuoden ajan Muy normal Kieli oli hauskaa satoine diminutiivineen ja vain Etelä-Amerikassa käytössä olevine sanoineen.

Aion etsiä kirjastosta hänen muutakin tuotantoaan.

Luin hupaisan Jane Austenin romaanista mukaillun kirjan "Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit", mun huumorintajuun tuo kyllä iski. Elokuvakin on kuulemma ollut jo useamman vuoden ajan tekeillä.

Ihan uusi tuttavuus oli irlantilaiskirjailija Mari Strachan, joka kirjoitti esikoisteoksensa yli 60-vuotiaana. Luin kirjan (Hiljaisuus soi h-mollissa) vähän aikaa sitten ja voin suositella. Vaikka kirja oli surullinenkin, oli sen tunnelma ihanan herkkä. Maagiseksi realismiksi se jossain luokiteltiin. Hiukan huvittavaa on se, että ruotsiksi kirjan nimi näkyi olevan Jorden sjunger i B-dur eli ei mollista tietoakaan
Muuten onkin osunut käteen vaan aika tympeitä kirjoja. Kummallisesti joku kirjastossa vielä kiinnostavalta vaikuttanut kirja osoittautuukin uuvuttavan tylsäksi. Ei oo helppoa saada lukijaa kiinnostumaan...
No yksi takuuvarma löytö oli: Jonas Gardellin trilogian kolmas osa. Torka aldrig tårar utan handskar (Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin). Ei mikään iloinen kirja sekään, mutta sitäkin koskettavampaa tekstiä kyllä.

Kysymys ei ollut minulle, mutta vastaan Aika sitkeästi yritän lukea satakunta sivua. Jos ei nappaa, luovutan En viitsi tuhlata aikaa täysin tyhmiin juttuihin.

lauantaina, 14. helmikuuta 2015 klo 11:50 R&R kirjoitti::

lauantaina, 14. helmikuuta 2015 klo 08:02 hoitaja72 kirjoitti::
Muuten onkin osunut käteen vaan aika tympeitä kirjoja. Kummallisesti joku kirjastossa vielä kiinnostavalta vaikuttanut kirja osoittautuukin uuvuttavan tylsäksi. Ei oo helppoa saada lukijaa kiinnostumaan...

Mitä teet tylsien kirjojen kanssa? Luetko loppuun vai jätätkö kesken?

Ehdottomasti jätän kesken. Olen samaa mieltä kuin mar-ka: en tuhlaa aikaa huonoihin kirjoihin. Olen noudattanut seuraavaa itse tehtyä "ohjetta": jos ei kirja kiinnosta sivuun 75 mennessä niin goodbye Kyllä siihen mennessä tarttis jo saada lukijan kiinnostus heräämään.

Minä luen pääsääntöisesti kirjan kerrallaan. Joskus on pari mielenkiinnottomampaa hätävarana, jos paremmat on jo tullut luettua.

Joskus harvoin heitän kirjan roskiin, salaa mieheltä. Hän kerää niitä eikä halua luopua yhdestäkään. Näin ollen lahjoitettavaakaan ei juuri ole.

Noita puhtaasti omia espanjankielisiä vaihdan kurssikaverien kanssa . Hyvin kiertävät!

Kiitos, Merelle!! Olisisin varmaan missannut. Tero Saarinen on loistava, olisin halunnut mennä katsomaan tuon, mutta rahapula estää.

torstaina, 19. helmikuuta 2015 klo 08:45 Merelle* kirjoitti::
Kirjaston uutuushyllystä voi löytäää hiihtolomalla kiinnostavia opuksi

Niinpä! Kirjastot ovat ihania paikkoja

Itse lainasin alkuviikolla kasan kirjoja, joista suurin osa on vielä lukematta. Hiukan aloitin Anni Kytömäen Kultarintaa. Onko joku sen jo lukenut? Mitä piditte?

Vähän niin kuin välipalana luin uudelleen joskus vuosia sitten lukemani Garth Steinin kirjan "Tiellä pysymisen taito". Tosi nopeasti luettavissa oleva ja tunteita (naurua, liikutusta, itkua) herättävä kirja. Kertojan roolissa on sekarotuinen koira Enzo, joka uskoo muuttuvansa seuraavassa elämässä ihmiseksi. Enzon isäntä on kilpa-autoilija, jonka elämää seurataan iloineen ja suruineen. Ainakin koirien ystävät varmaan pitäisivät tästä kirjasta. Ei mikään maailmankirjallisuuden klassikko, mutta lämminhenkinen ja inhimillinen (vai pitäiskö sanoa eläimellinen) kirja.

Kiitos vinkistä hoitaja-72 täällä isäntä on koirahullu, joten pitääpi lainata hänelle!