Kirkas, hämärä, kirkas -teos sisältää Eeva-Liisa Mannerin kootut runot. Teoksen on toimittanut ja esipuheen kirjoittanut kirjallisuudentutkija ja Manner-asiantuntija Tuula Hökkä

Eli ei taitais ees löytää teosta hakemalla "kootut runot" ja jos sukunimenkin kirjoittaa väärin....

Tiedättehän sen tunteen, kun yhtäkkiä nihkeän alun jälkeen teksti alkaa viedä mukanaan? Melkein kuulin tänään suhahduksen kun niin kävi

Merelle: kuulostaa karmealta tuo tilanne... Valitettavasti täytyy sanoa että itse ainakin voin silti uskoa sen olevan totta.

lauantaina, 7. maaliskuuta 2015 klo 20:43 hoitaja72 kirjoitti::
Tiedättehän sen tunteen, kun yhtäkkiä nihkeän alun jälkeen teksti alkaa viedä mukanaan? Melkein kuulin tänään suhahduksen kun niin kävi

No kerro nyt ihmeessä, mikä kirja se oli!

Mulla on menossa englanninkielinen Donna Leon (Beastly Things). Illalla väsyneenä on pari kertaa mennyt yli sivu, etten ole ymmärtänyt mitään, kun en ole vähään aikaan lukenut mitään kuin suomeksi. Tarpeeseen siis kielikylpy tulee!

Tämän viikonlopun draamaopiskelut oli paikassa, jossa oli vaihtokirja-/divarihylly, josta en malttanut olla kantamatta pinoa kirjoja kotiin. Ainakin Remarqueta siinä oli ja Hirvisaarta, jota ajattelin taas kokeilla, kun en nuorempana innostunut. Kaverille bongasin sieltä parikin aiempien vuosien Finlandia-voittajaa.

Äänikirjana automatkoilla olen viime päivät kuunnellut Leena Lehtolaisen teosta Kuusi kohtausta Sadusta. Varsin mielenkiintoinen. Loppuratkaisuun asti pääsen huomenna.

tiistaina, 3. maaliskuuta 2015 klo 22:22 R&R kirjoitti::

tiistaina, 3. maaliskuuta 2015 klo 18:08 musta2 kirjoitti::
Pohdin tässä vähän Eeva-Liisa Mantereen Kootuttuja runoja 1956-1977...

Mantere ja Manner ovat kaksi eri sukunimeä. Manner taivutetaan Mannerin, Mannerista, Manneriin....

Tunnettu runoilija on nimenomaan Eeva-Liisa Manner ei Mantere.

Erisnimien taivutus on usein kinkkistä, kun jotkut taivutetaan kuten yleisnimet, toisia taas ei. Manner yleisnimenähän taipuu nimenomaan manner:mantereen kuten myös tanner:tantereen ja kannel:kanteleen. En nostaisi erisnimen taivuttamisesta yleisnimen tavoin noin suurta äläkkää.

sunnuntaina, 22. maaliskuuta 2015 klo 10:46 Greatberry kirjoitti::

lauantaina, 7. maaliskuuta 2015 klo 20:43 hoitaja72 kirjoitti::
Tiedättehän sen tunteen, kun yhtäkkiä nihkeän alun jälkeen teksti alkaa viedä mukanaan? Melkein kuulin tänään suhahduksen kun niin kävi

No kerro nyt ihmeessä, mikä kirja se oli!

No kerrotaan, kerrotaan Se oli Grace McCleen -nimisen kirjailijan esikoiskirja nimeltä Ihana maa. Aika mielenkiintoinen esikoiskirjaksi mun mielestä ja voisin kuvitella lukevani häneltä muutakin jatkossa. Kirja on nuoren tytön kasvutarina ja kertoo mielestäni mm. erilaisuudesta, ulkopuolisuudesta, kostosta ja katumuksesta. Tempo oli nopea. Nyt mulla onkin menossa rytmiltään täysin erilainen kirja. Hitaasti luettava, runsaasti hahmoja sisältävä kirja nimeltä Susipalatsi. Se kertoo Englannin hovista Henry VIII:n aikaan.

Kiva oli lukea teidän muutamien lukukokemuksista (heti alkoi kiinnostaa esim. toi Kirsi Kunnaksesta kertova kirja). Muuten täällä onkin ollut aika hiljaista...

sunnuntaina, 22. maaliskuuta 2015 klo 16:04 R&R kirjoitti::

sunnuntaina, 22. maaliskuuta 2015 klo 10:52 Greatberry kirjoitti::
Erisnimien taivutus on usein kinkkistä, kun jotkut taivutetaan kuten yleisnimet, toisia taas ei. Manner yleisnimenähän taipuu nimenomaan manner:mantereen kuten myös tanner:tantereen ja kannel:kanteleen. En nostaisi erisnimen taivuttamisesta yleisnimen tavoin noin suurta äläkkää.

Kun Greatberry nosti tämän aläkän taas pinnalle eikä tunnu tuon kommenttinsa perusteella ymmärtävän, mikä tuossa nimentaivutuksessa on ideana, niin taivutetaan asia vielä kertaalleen rautalangasta. Jos ymmärrys vaikka uisi katiskaan...

Manner ja Tanner ovat ulkomaalaisperäisiä sukunimiä. Siksi niitä ei taivuteta suomen kielen yleisnimien tavoin.

Ulkomaalaisperäisiä? Kuinka niin? Olen äidinkielenopettaja ja uskon kyllä tietäväni aika paljon nimien(kin) taivutuksesta. Osa erisnimistä voidaan taivuttaa myös yleisnimen tavoin, ja yleensä taivutetaankin.

Suomenkielisiä sukunimiä taivutetaan yleensä yleisnimien tavoin.
- -
Muutamien nimien taivutus yleis­nimen tapaan (esim. tanner : tanteren) koetaan sel­lai­sek­si, että se liiaksi muuttaisi nimen asua tai toisi liiaksi esille yleisnimen merkityksen, ja siksi taivutetaan mm. Tanner : Tannerin. Esimerkkitapauksessa taivutustapaan vaikuttaa sekin, että vältetään sekaantuminen nimeen Tantere : Tantereen.
- -
Eräät konsonanttiloppuiset nimet taipuvat kuten vieraat nimet, i-sidevokaalia käyttäen: Auer : Auerin, Manner : Mannerin, Tanner : Tannerin, Ketvel : Ketvelin, Kimmel : Kimmelin Mallat : Mallatin.

Lainaukset Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Siis Manner-nimen poikkeuksellinen taipuminen täytyy erikseen tietää, enkä ymmärrä, miksi virhe nimen taivutuksessa on sinulle niin iso asia, että siitä täytyy verkon keskustelupalstalla toinen haukkua.

Onko Marisha Pessl jollekulle tuttu? Nappasin sieltä divarihyllystä hänen kirjansa Yönäytös (suom. Laura Beck). Kerronta vaikuttaa nopean vilkaisun perusteella sujuvalta ja kiinnostavalta. Kauhua en olekaan lukenut tosi pitkään aikaan - enkä kyllä taida nyt yötä vasten aloittaa siltä varalta, että on oikeasti pelottava.

keskiviikkona, 25. maaliskuuta 2015 klo 23:18 R&R kirjoitti::
Entisenä lehtimiehenä Skiftesvik kirjoittaa selkeitä ja lyhyitä lauseita. Dialogit ja repliikit ovat hyviä. Skiftesvikin teksti on tiivistä ja nautittavaa luettavaa. Suosittelen.

Kiitos vinkistä! Skiftesvik oli joskus mun suosikkejani. Äidinkielenopettaja luetutti meillä aikanaan Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja -novellin, minkä jälkeen luin Skiftesvikiltä suunnilleen kaiken. Osaavalla opettajalla on kyllä iso vaikutus nuoreen. Lämmöllä muistelen tota erikoista opea.

Kirja, joka vei mielenrauhani joksikin aikaa: Jonas Gardellin "Kummajainen astuu kehiin". Kirja kertoo yläasteikäisen pojan kasvutarinan ja esille tosiaan nousee tuon ikäisten julmuus. En tiedä, oliko kirja enemmän kammottava vai kiehtova, ehkä yhtä paljon molempia. Luulen, että voisin lukea tämän joskus myöhemmin uudelleen, koska se rajuudestaan huolimatta -tai sen vuoksi- oli vaikuttava. Pidän Gardellin kirjoitustyylistä ja hänen ihmiskuvauksistaan, vaikka tästä kirjasta huomasikin, että se on aikaisemmalta ajalta kuin hänen trilogiansa "Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin".