Klikin päässä on artikkeli

https://uusi.keventajat.fi/artikkelit/Unohda-aikatavoitteet/1084/

jonka tarkoituksena olisi saada kiloklubilaisia hieman pohtimaan omia tavoitteidenasetteluita.

Tarkoitus ei ole tappaa kuoliaaksi näitä tavoiteketjuja tai aikatavoitteita, vaan enemmänkin että jokainen pohtisi omia tavoitteitaan ennenkuin suinpäin innostuu suurhankkeeseen joka kuulostaa houkuttelevalta.

Keskustelu mielestäni tärkeästä teemasta jatkukoon täällä

Kiitos Patrik taas kerran ajatusmaailman hellävaraisesta tyrkkäämisestä oikeaan suuntaan. Luin linkin takaa löytyvän tekstin ja lopussa peräänkuuluttamasi ajatus terveitä elämäntapoja tavoitteenaan pitävien ketjujen henkiinherättämisestä kuulostaa hyvältä.

Kuitenkin kiloklubin omilta sivuiltakin löytyy "edistyminen"-osio, johon innokkaina merkitsemme tavoitteitamme vyötärönympäryksestä ja painosta kilogrammoina.Sielläkin näkyy se massa jonka PITÄISI olla se oikea. Haaveemme siirtyy viivastolle ja laskuri kertoo milloin tavoite on saavutettavissa...

Samaa tavoiteinformaatiota on maailma pullollaan. Paikallisen uimahallimme pukuhuoneen seinällä on juliste, jonka mukaan muutaman sentin ero vyötärönympäryksessä on elämän ja kuoleman kysymys.

On vaikea ajatella terveellisiin elämäntapoihin siirtymistä ilman jotakin tavoitetta. Sama kun ajattelisi menevänsä JOSKUS vaikkapa Roomaan. Ihan toista on varata lennot ja hotellit ja odottaa päivän saapumista. Saattaahan sieltä tulla se tulivuorenpurkaus tai komeetta joka pilaa koko homman...

Minun ajatuksiini tuo artikkeli sopii hyvin. Aina ennen tein juuri tuollaisia aikatavoitteita. Päätin, että tiettyyn päivämäärään mennessä laihdun tietyn kilomäärän. Ja sitten kun niitä takapakkeja tuli, tavoitepäivämäärän lähestyessä joko tarkoitus pyhitti keinot tai luovutin homman ihan kokonaan. Siinä sitten joko liikuttiin ja laihdutettiin hampaat irvessä tai alettiin mässätä kun taas meni metsään.

Joitakin aikatavoitteet varmasti kannustavat ja hyvä niin. Itselleni ne vain eivät kerta kaikkiaan sovi. Liian monta kertaa olen ahdistunut ja stressaantunut ja keinolla millä hyvänsä laihduttanut kalenteria tuijottaen - vain lihoakseni pian takaisin.

En ole vielä(kään) löytänyt malttia tehdä riittävän pieniä ja pysyviä muutoksia, mut omalla kohdalla uskoisin toimivan juuri tuollaisten artikkelin kuvaamien tavoitteiden. Eli kun vaakalukeman tai päivämäärän sijasta pitäisin ihan oikeasti kiinni aina muutoksesta tai kahdesta kerrallaan, se paino asettuisi järkeviin lukemiin, ilman aikatavoitetta. Okei, aikaahan siihen voi mennä mielettömästi, mutta vuosien jojoilun jälkeen kiirettä ei olekaan. Pääasia, että tietyt parantamista kaipaavat tavat kohenesivat loppuiäksi

Tämä siis oma tilanteeni. Moni ajattelee varmasti toisin, mut omalla kohdallani olen tullut artikkelin kanssa samaan johtopäätökseen.

Hyvä artikkeli. Jäinkin heti kättelyssä pois tuosta "-15 kiloa kesään mennessä" -ketjusta. En siksi, että oikeastaan ajattelisin sen vaikuttavan omaan motivaatiooni, koska se tuntui jo lähdössä varsin utopistiselta tavoitteelta. Mutta turhaa painolastiahan tuollaiset ketjut minulle ovat takaraivossa naputtamassa, koska painoni putoaa joka tapauksessa hitaasti sen mahdollisen nopean alun jälkeen.

Yleensä kuitenkin asetan itselleni tavoitteita, joten kyllä minä sellaisen voin kiloillekin asettaa. -5 kiloa kesäkuuhun mennessä ja normaalipainoon jouluun 2011 mennessä on minulle ihan hyvä tavoite. Jollen pääse noihin tavoitteisiin, niin ei se ole minulle katastrofi, enkä edes koe epäonnistuneeni suuresti. Pääsenpä ainakin parempaan oloon, jos vähän keventelen ja liikun enemmän!

Tää oli hyvä. Pisti aatteleen. Päätin testata elämää ilman sen kummepia tavotteita (paino sellaisia siis) taikka aikarajotteita. Kiinnitän huomiota että saan tarpeeksi protskuja ja will see...

Hyvä artikkeli!
olen hyvinkin normaalipainossa enkä ole varsinaisesti
pudottamassa painoa vaan opettelemassa terveellisiä elämäntapoja. Kiloklubin
periaatteet on todella järkeviä, ja kunhan joskus ne saan käytännössäkin toteutettua
niin uskon painonhallinnan olevan helppoa.

Mun haaste on alusta asti
ollut se, että en malta syödä riittävästi oikeaa ruokaa ja sitten napsin
herkkuja liikaa. Onnellisesti tällä on aika vähän merkitystä painooni, mutta silti
haluaisin oppia syömään paremmin.

datetime=2010-12-30 20:41:05">torstaina, 30. joulukuuta 2010 klo 20:41 susseli7
kirjoitti::


En ole vielä(kään) löytänyt malttia tehdä riittävän pieniä ja pysyviä
muutoksia, mut omalla kohdalla uskoisin toimivan juuri tuollaisten artikkelin
kuvaamien tavoitteiden.

mä komppaan kyllä Gurania, kyl jotain tavoitteita pitää olla. Minä itse en niin haudanvakavasti ajattele enkä laske että onko joku aikatavoite edes realistista. mulla on kuitenkin suunta ja mä haluan ajatella olla menossa siihen suuntaan, ei mua haittaa jos en ole maaliin päässyt siihen mennessä kun on tavoitteen asettanut mut se mua haittaa jos mä vaan hengailen ja hyräilen ja kuvittelen että mitään tapahtuu jos ei aiheeseen panosta enkä opi mitään mistään. mä hamuan vihreitä palleroita ja parempaa loppuelämää mut totta vieköön haluan myös laihtua, kesään, syksyyn, seuraavan talveen tai johonkin mennessä. Me ihmiset ollaan pikkasen erilaisia, toiselle sopii joku joka ei toiselle sovi laisinkaan. kyllä minä haluan myös urheillessa tuloksia kyllä minä asetan tavoitteita myös sillä puolella. mut todella joku toinen saattaa kovastikkin ahdistua siinä kohtaa jos huomaa että aikatavoite on täyttymässä eikä ole lähelläkään sitä mitä on itselleen asettanut ja sit saattaa lentää hanskat tiskiin kokonaan.

Tuli ihan tyttömäinen olo kun luki artikkelia.... ikään kuin joku olisi nuhdellut... Eli osui ja upposi.

Pitää aloittaa uusi vuosi toisella tyylillä. Ei enää kilo- tai aikatavoitteita. Hyvä olisi jos saisi vihreitä palloja ja sopivan määrän kaloreita ja hyvän olon. Uusi vuosi, uudet keinot.

No minä kyllä kartan vähän kaikkia ryhmiä siitä yksinkertaisesta syystä, että haluan tehdä tätä omaan tahtiini. Ja olen kokenut saavani tarpeeksi tukea ilman "ryhmäytymistäkin". Lueskelen motivaatiota antavia ketjuja ja päikkyjä, ja sitten on tuo oma päikky, johon voin angstailla mielin määrin sille päälle sattuessani

Ainut ketju mihin olen osallistunut on tuo Milla-Riikan joulun jälkeen samassa painossa-ketju. Ja sekin vain siksi, että ei huvittaisi tehdä samaa työtä kahteen kertaan (vaikka nythän kuitenkin teen, kiloja tai ainakin turvotuksia nimittäin tuli jouluna ). Mutta ketju antaa kivasti selkärankaa tälle joulun ajalle, ettei nyt aivan överiksi mene

Omaan tahtiini minäkin tätä teen, mutta olin kuitenkin jo ennen "ryhmäytymistä" asettanut itselleni jonkinlaiset suuntaa-antavat tavoitteet, esim. vuoden loppuun olisin halunnut saada 10kg pois (syyskuun alusta lähtien siis, kun silloin vasta hommasin puntarin vuosikausien puntarikammoni jälkeen). Oli sitten sopivasti tuo "jouluksi 10kg pois" -ketju, joten liityin sinne. Noh, tavoite ei täyttynyt, niin kuin tickeristä näkee, mutta kuitenkin edes melko lähelle pääsin. Eihän tuommoiset ryhmät varmastikaan kaikille sovi, mutta itse saan niistä hyvin ns. vertaistukea, vaikka päiväkirjaakin kirjoittelen ja sinne pahimpia ärsytyksiäni puran.

Seuraava tavoitteeni tuon kympin jälkeen oli/on ystävänpäivään mennessä -5kg, jolloin pudotusta olisi yhteensä 15kg, mutta katsotaan nyt, miten tuossa käy Etenen muutenkin vitosen etapeissa, ettei ala liikaa ärsyttää, kun näyttää ettei tuo kilppari liiku yhtään kohti maalia.