Tuo artikkeli passaa mulle oikein hyvin.
Mua kun ei huvita olla laihdutuskuurilla, enkä haluisi enää ikinä laihduttaa näitä kiloja, mitä nyt yritän pudottaa. Joten se on opeteltava uusi elämäntapa. Ja siihen on pakko sisältyä myös punnitus esim kerran kuussa tai jotain, että tietää missä suunnilleen ollaan menossa. Täytyy asettaa sitten myös joku hälytysraja, jonka lähestyessä täytyy taas valpastua enemmän.

Liityin yhteen ryhmään, kun ajattelin että on mukavaa liittyä ryhmään ja saada vähän seuraa tähän yksinäiseen puurtamiseen. Olen ajatellut tämän kuitenkin kestävän minimissään kaksi vuotta, niin täytyy yrittää viihtyä täällä ja tehdä olonsa mukavaksi. Aiemmin en ole liittynyt, kun en ole löytänyt itselleni sopivaa ryhmää. Tiedän jo melkein varmaksi, etten pystyisi pudottamaan 15 kiloa kesään mennessä. Yritän nyt kuitenkin tuota 10 kiloa vappuun mennessä, vaikka vaikea sekin mulle tulee olemaan.

Olen myös huomannut, että en ole kovin kummoinen suorittaja-ihminen, enkä ihan niin selkeitä tavoitteita tarvitse itselleni tässä asiassa. Haluan vain voida hyvin. Sisareni on ja hänen seurassaan minä jotenkin väsyn henkisesti, melkein lamaannun ja istun vaan sohvalla ja annan hänen häärätä ja hoitaa kaikki. Hän on oikein suorittajista suorittajin. . Kysyy välillä kun tulee kylään, että saako hän tiskata meillä (olen aina antanut luvan), vaikka meillä tiskikone onkin. Mä vaan mietin asioita, että miten niitä voisi toteuttaa, enkä saa mitään aikaiseksi, kun en halua aloittaa ennen kuin on selvät suunnitelmat. Onneksi mieheni on päinvastainen luonne, niin me vähän tasataan toisiamme.

Etenen täälläkin melko verkkaisesti, mutta jokainen kilo on aina eteenpäin.

Menestystä uuden vuoden tavoitteisiin klubilaisille.
Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Täyttä asiaa joka sana kuten Patrikin kirjoitukset yleensäkin. Harmi että niin monet täällä Kiloklubissakin "pullikoivat vastaan" tai ehkä lukevat tekstit ja ovat samaa mieltä mutta oikeassa elämässä toimivat kuitenkin vastoin ohjeistuksia. Kuulun itsekin siihen joukkoon vaikka yritänkin siitä pyristellä pois. Ihan täytyy kiittää kaikkien asiantuntijoiden kärsivällisyyttä että jaksatte yrittää takoa meidän tallikoiden päähän järkeä! Kyllä niitä onnistumisiakin sitten onneksi aina välillä näkyy.

Patrik on nostanut tosi tärkeän asian esiin, kiitos siitä.

Olen samaa mieltä siitä, että jotain tavoitteita olisi hyvä olla. Patrikin jutussa ja esim. tuossa Slankin viestissä niitä on listattu. Kun tavoitteita asettaa, kannattaa miettiä vievätkö ne elämäntavan muutosta eteenpäin, onko ne realistisia (=voiko niitä noudattaa pitkään)?

Itselle olen asettanut tavoitteeksi lisätä liikuntaa nykyisestä ja siksi olen liittynyt liikuntahaasteisiin ("x liikuntakertaa y:hyn mennessä", kunhan liikuntakertojen määrä per viikko ei nouse kohtuuttoman suureksi). Tämä vastaa tavoitettani lisätä liikuntaa ja lisäksi se on itseni päätettävissä, josko liikun tai en. Olen samalla opettelemassa sitä, että minun kannattaa liikkua sen sijaan että se olisi pakko. Tästä seuraa se, että tavoittelen tiettyä liikuntamäärää viikottain, mutta maailma ei kaadu esim. flunssaan.

Sen sijaan en ikinä voisi liittyä haasteeseen "x kiloa y:hyn mennessä", sillä itse en voi painonpudotukseni määrää ajassa säätää, vaikka kuinka haluaisin. Näen riskit ryhtyä kikkailemaan - esim. tinkimään syömisestä - liian suurena, jotta tavoitteen voisi saavuttaa. Juu, olen suorittajahenkinen ihminen

Aion kyllä olla x kiloa hoikempi joskus, mutten tarkkaan tiedä milloin tämä täyttyy; lisäksi tavoitteeni on olla kesään mennessä kevyempi, mutta kaikki painonpudotus nykyiseen on plussaa tai oikeammin miinusta

Oivallisia tavoitteita itse kullekin alkavalle vuodelle ja ennen kaikkea hyvää oloa!

Aikatavoitteita en tavoittele, mutta tavoitteita pitää olla. Viime kevättalvella aloin lepsua kaikista tavoitteistani ja tuloksena oli tänään aamulla punnitut 5 ja puoli kiloa uutta, ylimääräistä ja erittäin ei-toivottua läskiä. Niistä olisi nyt tarkoitus luopua ottamalla vihreät pallukat ja muutkin aiemmin hyviksi havaitut tavoitteet päivittäisiksi kumppaneiksi. Olen nähtävästi sellainen ihminen, joka kykee itsensä pettämiseen erittäin hyvin. Mutta eivät ne kilot tulleet 12 viikossa, joten ei niiden tarvitse siinä ajassa lähteäkään. Tärkeämpää on saavuttaa hyvä olo oikean syömisen ja liikunnan myötä.

Mun asenne oli alussa "kunhan ei tule lisää kiloja... toivottavasti saan avun täältä". ja kun paino alkoi tippua luottamalla pallukoihin ja kaloreihin.... eikä todellakaan tiukkapipoisesti.... pallukat sain yllättävän helposti vihreiksi tai olisin saanut,joskus tietenkin annoin mennä tahallaan muun värisiksi, niitä nautintojakin täytyy olla... sit iloitsin jokaista sataa grammaa joka oli pysyvästi pois.... aina oli joku juhlan aihe, seuraava kilo, seuraava Bmi, lähtopainosta joku määrä, grammoina tai prosentteina.... kaikesta iloitsin, hyvin pienestä.... jokaisesta murusesta....

En usko että olisin hävittänyt itsestäni tätä kilomäärää (n. 15 kiloa) jos olisin ottanut sen tähtäimeksi.... tunnen vaan itseni, se olisi ollut liian iso pala, eikä siihen kyllä ollut edes tarvetta....

Toivoisin että olisin myös löytänyt sen liikunnan riemun täältä, mutta niin ei käynyt (mennyt eläm niin tiukassa korvien välissä), mutta sitä en sure, en urheile, jos ei tee mieli.... siis kotijumppaa, hyötyliikuntaa sekä kävelyä jonkin verran.... mutta päikkyni nimi kertoo minusta kaiken Laiska laihtui, ilman liikuntaa....
Olen sellainen luonteeltani, etten tee mitä käsketään jos en halua...

Ainoa tavoiteryhmä johon liityin oli tuo joulukilojen poispitäminen, sillä tiesin että se onnistuu, ilman miettimistä, jos ei onnistu, niin ei suuri ongelma.... mutta olis onnistunut, ilman tätä vatsatautiakin.... jouluun sattui myös naisten turvotusaika....

Sen verran vielä että jostain syystä Vaaka on ollut aina kaverini, eli olen ollut ahkera vaa'alla kävijä, näyttää se mitä vaan... olen oppinut jo aiemmin sen että heittelyt on suuria, niistä ei kannata stressata...

Ymmärrän kyllä heitä jotka liittyvät ryhmiin jossa joitakin tavoitteita, ajallisia tai kiloja, se tsemppaa kyllä, sen uskon, mutta jos sitä tavoitetta ei saavuta, se pitää osata ottaa rennosti, eikä sitten heittää hanskoja tiskiin....

Minä uskon että kiloklubin löytyminen siirsi miun sairastumista diebetekseen vuosilla.... on muutenkin antanut mulle sisältöä elämään viimeisten parin vuoden aikana.... nyt tasapainoilua takana puoli vuotta ja toivottavasti edessä monen monta vuotta....

Iso kiitos kiloklubille ja tsemppaaville Vystiksille!

Sitä en kielläkään ettei liikunnalla olisi tosi paljon hyviä vaikutuksia ja varmasti siinä olis vielä lisää että saisin siirtää sairastumista.... olen entinen aktiiviurheilija joka ´koki jonkinasteisen liikunnasta loppuun palamisen".... onneksi edes vähän liikuntaa on elämässäni säilynyt.... mutta näin talvella todella vähän...

Ja ilman muuta suosittelen kaikille liikkumista ja toivon että itsekin liikkuisin enemmän, mutta ohjattuun mua ei saa, eikä salille.... nyt lumet aiheuttaa omat ongelmat kun selästä puuttuu välilevy ja joudun jännittämään kävelyä....

Olen liikkumisen suhteen tosi surkee,koiralenkkejä kyllä harrastan,olen saliliikkumista inhonnut pienen ikäni,sen jälkeen kun koulussa putosin rekiltä,mutta ulkoliikuntaa harrastaisin jos vaan olis varaa ostaa välineitä,kuten suksia yms.pilkillä tosin käyn,mut polveni ei taas kestä lumessa rämpimistä!
Olen klubissa oppinut sen et pysyn ruokien kans ruodussa,eli syön hyvän aamupalan ja lounaan ennen klo 12.00 ja meen kymmeneltä nukkuun,siinä välissä sit on nälkää pitävä päivällinen ja iltapala jos en ole syönyt päivällistä kovin myöhään sit en syö vaan juon kaakaon ja meen nukkuun,sikäli noudatan tätä jo vanhasta tottumuksesta,ei mun tarvi sitä sillain aatella Tavoite on asetettu ja olen oppinut syömään terveellisesti sekä poistanut ruokavaliostani aika monta tuotetta,einekset on yksi ja vehnä nyt jäi allergian takia,osansa sekin on tulosta tuottanut,esin jauhokastikkeet on jääneet ja leivonnaiset,uusia tuttavuuksia minulla on siemenet ja linssit yms.syömishäiriö on taakse jäänyttä elämää kuten ahmimiskohtaukset,sokeria en syö missään muodossa,hunajaa hyvin harvon,marjat on herkkuani ja hapanmaitotuotteet sekoitettuna keskenään ja erikseen!
Viime talvi meni liikkumatta,polveni oli tosi kipee,sit jätin viljan melki kokonaan pois,ja lisäsin rasvoja hyviä ja pahoja ja polvi parani ja verenpaine laski!painoa on pudonnut yhteensä 39kg ja matka jatkuu sinne minne sen olen asettanut 70-75kg eli 35kg niin olen tavoitteessani,sitä en tiedä millon

Voiku osais mennä kymmeneltä nukkumaan. kaikki sen jälkeen tapahtuva syöminen on yleensäkin ainakin mulla ihan käsittämätöntä, ei perustu mihinkään.

Mielestäni terveyttä ja normaalipainoa edistävä tapa on hyvä tavoite ja laihtuminen on vain täyttyneen tavoitteen sivutuote.

Joskus kauan sitten katsoin jonkun DrPhil jakson painonpudotuksesta. Kyseinen herra oli sitä mieltä ettei laihduttajan tulisi koskaan asettaa välillisiä tavoitteita. Sellaisia joihin ei voi suoraan vaikuttaa itse eli just esimerkiksi vaakalukemat. Eli tavoitteiden tulisi olla mieluummin just esim. sellaisia että kuinka syö ja kuinka paljon liikkuu. Näin motivaatio ei katoaisi jos paino vaikka välillä jumii. Joskushan se jumii vaikka kuinka tekee kaikki ohjeiden mukaisesti. Eli vaikka periaatteessa on onnistunut säilyttämään hyvät ja terveelliset elintavat niin välillinen tavoite aiheuttaa silti epäonnistumisen tunteen.