Mä pidän itselleni tosi tärkeänä koska muuten sorrun puputtamaan leipää jos ei ole tarjolla kunnon ateriaa.
Tokikaan sen ei aina tarvitse olla lämmintä vaan syön paljon ruokaisia salaattejakin mutta niin että se on ns. oikeaa ruokaa, ei pelkkää leipää.
Mä syön kaksi kunnon ateriaa päivässä, lounaan töissä ja päivällisen työpäivän jälkeen ennen illan liikuntaharrastuksia. Lisäksi aamiainen, välipalahedelmiä ja iltapala.
Salaatti on hyvä lounas kun se on tarpeeksi monipuolinen.
Esim mun tämän päivän lounassalaatti koostui seuraavista aineksista:
ruukkusalaatti, kurkku, tomaatti, paprika, raejuusto, kurpitsansiemenet, broileri ja oliiviöljy.
Eli tuli kasviksia, hyvää rasvaa ja proteiineja.

Kunnon ateria varmaan juuri on se avainsana. Toiset tykkää lämpimästä, toiset ei moisesta piittaa.

Itse alan heti löperöksi syömisten kanssa, jos en syö kunnon aamiaista, lounasta ja päivällistä. Ja välipalakin on ns. kunnollinen. Jos näistä joku jää välistä, tulee mahaan niin iso onttous, etten saa sitä millään täytettyä. Ja believe me: koitettu on, hehee.

Hmm.. Syön joka päivä 2 kunnon ateriaa, 3 jos aamupala lasketaan mukaan. Kunnon aterialla ei välttämättä ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, onko se ruoka lämmintä vai ei.. Jotkut ruokalajit nyt vaan nautitaan lämpimänä, toisia ei.

Salaatti on ihan oikeaa ruokaa, eikä oikean ruuan korvaaja. Mutta mun salaatti ei olekaan pelkkiä heiniä.

Kyllä mieki uskon, että kyse on nimenomaan kunnon aterian syömisestä. Onpa se sitte lämmintä tai kylmää.

Kunnon aterian syöminen päivittäin on tärkeää myös henkisen jaksamisen kannalta. Vaikka kuinka on kiire, pitää muistaa huolehtia siitä, että edes kerran päivässä uhraa edes puoli tuntia omalle hyvinvoinnilleen tekemällä terveellistä ja maittavaa ruokaa ja nauttimalla se ruoka kaikessa rauhassa hyvällä mielellä.

Tuon avainsanan "kunnon" minäkin haluaisin käyttää. Kyllä salaatti voi olla kunnon ateria (salaatti voi olla myös lämmin ateria!) kun se on oikein koostettu. Uskoisin, että välttämättä joka päivä ei tarvitse lämmintä ateriaa, jos ateriat ovat kuitenkin kunnon aterioita. Mutta silti jossain mielen nurkilla kaihertaa, että oliko jossain tutkittu sitä, että lämmin ateria (vaikka siis olisi täysin vastaava kuin kylmä) antaa paremman kylläisyydentunteen.

torstaina, 23. syyskuuta 2010 klo 12:09 spellcaster kirjoitti::
Meille joskus penskoina taidettiin koulussa opettaa että joka päivä pitäisi syödä vähintään yksi lämmin ateria.
Aikalailla näillä opeilla olen aina mennytkin, kotonakin äiti teki aina yhden lämpimän ruuan päivässä. Kahta en saisi mitenkään alas.

Nyt kuitenkin mietin että jos alkaisin kiireisimpinä päivinä korvata ruuan vaikkapa ruokaisalla salaatilla sen sijaan että haen vaikkapa jonkun valmisaterian kaupasta.

Miten tärkeänä pidätte tuota "lämpimän aterian" ajatusta? Millaisia "oppeja" olette lapsena saaneet? Tarvitsetteko joka päivä sen yhden kunnon aterian vai riittääkö esim juuri salaatti korvaamaan/pitämään nälän poissa kiireen keskellä?

Luulen, etta tuosta lampiman aterian tarkeydesta on toitotettu nimenomaan kouluissa lapsille ja heidan vanhemmilleen sen takia, etta olllaan koitettu taata jokaiselle lapselle kaksi 'kunnon' ateriaa paivassa. Ehka ajatuksena on myos ollut se, etta jos lapsi ei saa lamminta ruokaa, se korvataan helposti vain leivalla ja sen sellaisella. Perinteisesti ruokakulttuuri Suomessa (kylmassa pohjoisessa maassa) on varmaan juuri ollut sita, etta lammin ruoka nahdaan kunnon ruokana, kylma lisukkeena tms. Nykyaan ihmiset syovat monipuolisemmin kuin viela ehka 20-30 vuotta sitten esimerkiksi. Monipuolisemmalla tarkoitan ihmisten kokeilunhalun kasvua, siis ruoanlaiton suhteen ja kaytettavien ruokatavaroiden suurempaa skalaa. Varmasti myos tuotevalikoimat kaupoissa ovat vain koko ajan kasvaneet ja suomalaiset ovat pikkuhiljaa hoksanneet, ettei joka aterailla ja joka ainut paiva tarvitse olla keitettyja pottuja.

Mun mielesta ruokaisa salaatti on aivan jarkeva paaruoka, kunhan siina tosiaan on muutakin kuin salaatinlehtia, tomaattia ja kurkkua

En pidä lämmintä ateriaa ollenkaan tärkeänä. Olen ollut jossain vaiheessa elävän ravinnon vegaanikin vuosia ja siinähän ei syödä mitään kypsennettyä tai lämmintä, ja niin hyvin ja energisesti en ole koskaan voinut kuin silloin. Siitä tuli luovuttua kun vaatii aikapaljon aikaa ja viitsimistä se ruoan kanssa pelaaminen, idättäminen, hapattaminen, siemenmurekkeiden ja uudistavan juoman teko jne. Mutta vieläkin koen itselleni paremmaksi aina syödä enemmän raakaravintoa ja vähemmän kypsennettyä.

Syön lämpimän eli ns. kunnollisen ruoan kerran päivässä (päivällisellä). Aamulla syön kohtuullisesti, lounasaikaan vähän (yleensä jotain maitorahkaa + hedelmää), välipalaksi vähän jotain (hedelmää, jogurttia siemenillä tms.), päivällisellä kunnolla sitä "oikeaa" ruokaa (esim. tänään eilistä ruismakaronilaatikkoa voi-öljyseoksessa paistettuna ja pari tomaattia + vissyä) ja iltapalaksi usein (taikaruis)paahtoleipää ja mukillisen kaakaota. Ei ole päivällä (lounasaikaan) yleensä kovinkaan kova nälkä, enkä sen lounaan syömättäjättämisen takia näe nälkää tai ahmi illalla. Esim. eilen söin aamiaiseksi kaurapuuroa voilla + maitoa, töissä (10.45-17.00) purkillisen rahkaa ja banaanin ja seuraavan kerran kotona sitten tuota makaronilaatikoa ja vihanneksia, ja illalla sitten muutama siivu paahtoleipää, kaakaota ja vihanneksia. Ei ollut nälkä ja kaloreita tuli päivän aikana noin 1800kcal eli ihan tarpeeksi, mutta ei liikaa.

Vähintään yksi lämmin ateria päivässä. Yleensä tulee syötyä kaksi tai kolme. Lämmössä on psykologinen vaikutus, jonka merkitystä ei ole syytä aliarvioida.

Mä taidan syödä lämpimän aterian kerran tai kaksi viikossa. Tänäänkin oli lounaana 200 grammaa savukalaa vihersalaatissa, kyytipoikana tomaattia, kurkkua ja pari kananmunaa. Ruokaisa ja täyttävä salaatti. Olishan sen voinut kalan halutessaan lämmittää, mutta tykkään enemmän kylmänä.
Kotona, lapsuudessa ja nuoruudessa meillä se lämmin ruoka tarkoitti nimenomaan perunaruokaa. Meillä muu perhe on tänäänkin kyllä syönyt perunaa ja jauhelihakastiketta, mutta itse yritän perunan jättää vähemmälle ja satsaan vihanneksiin ja kasviksiin.