Tulee mieleen, että pitäisikö koittaa syödä vähän aikaa sen verran kuin peruskulutus on. Että jos kroppa yrittää nyt pitää kovasti kiinni niistä viimeisistä kiloista. 1600 kcal kuitenkin kuulostaa aika vähältä. Peruskulutus, jos olet nuorehko ihminen, pitäisi olla kuitenkin päälle 2000 kcal tuolla massalla. Että jos kroppa antaisi taas itselleen luvan laihtua.

Oletko muuten jo kokeillut sellaista, että syötät tavoitepainosi nykyiseksi painoksesi ja valitset omat tiedot -kohdasta tavoitteeksi pysyä nykypainossa. Ja sitten kun alat syödä niiden kalorien mukaan, niin painon pitäisi ainakin teoriassa vakiintua siihen tavoitepainoon. Ehkä hitaammin, mutta kuitenkin.

Yhtä kaikki, aivan järjettömän hieno laihtuminen sinulla on ollut.

Olen 27 vuotias.

Tuo ehdotuksesi vinkulelu olikin uusi juttu, en tiennyt että niinkin voi tehdä Onko täällä aiheesta keskustelua ja onko toiminut`? Pitää ehkäpä koittaa.

Kiitos vinkistä.

Kannattaa tutustua ketjuun Normaalipainoisen laihdutus. Sieltä löytyy paljon kokemuksia mm. niiltä, jotka ovat jo normaalipainossa ja pudottavat viimeisiä kiloja ennen tavoitepainoa.

Myös ketjusta Apua tarvitaan, paino ei putoa löytyy vinkkejä tilanteeseen, jossa paino pysähtyy paikalleen.

Normaalipainon sisällä laihdutettaessa painonpudotus voi olla hyvinkin hidasta, ilman että teet mitään väärin tai ylität suosituskaloreita. Siitä ei tarvitse huolestua, se kuuluu asiaan ja hyvin monelle käy niin. Se selviää myös tuon ensimmäisen linkin ketjusta.

En halua stressata turhasta..
Sinä olet nyt jo huippu Olet oikeesti sopusuhtainen ja nuo mieliteot tarkoittaa, että tarvitset hyvää ravintoa. Siis syö oikeata ruokaa ja mieti, mikä tuntuu hyvältä. Itse bulimikko tunnesyöjänä ymmärrän miltä tuntuu kun himo saa vallan. iskee masennus hällä väiä ajattelu ja lohdun kaipuu. tasapainota elämäsi eri aktiviteeteillä ja syö hyvin ja terveellisesti. Karkkihylly on perseestä mentaliteetti kantaa kauas. Tsemppiä

Tein tässä havainnon, että kun pidin taukoa magnesiumin käytössä (syön sitä levottomien jalkojen takia), niin suklaata meni huomattavasti enemmän. Piti oikein tarkistaa tämä yhteys finelistä. Nyt kun taas käytän magnesiumia, suklaasta nauttiminen jää yleensä siihen yhteen tummaan palaan kahvin kanssa.

Tuo ketju olikin mielenkiintoinen! Ei olisi kyllä tullut itselle mieleen lukeakaan normaalipainoisen laihdutuksesta..hmm.. en myöskään koe olevani edes lähellä normaalipainoa, mutta niin se vaan on, että jos tilastoihin tuijottaa, niin 5-6kg päässä olen

Täytyy kyllä nyt lopettaa stressaaminen..ei tee meinaa psorillekaan hyvää...

Tak Tak

perjantaina, 11. helmikuuta 2011 klo 21:59 martsula kirjoitti::
niitä herkkupäiviä on tullut nyt enemmän, koska olen alkanut pelkäämään lihomistani ja kieltänyt herkut.. Kun aiemmin en kieltänyt niitä, pystyin nauttimaan koko ruokavaliostani.

Rajoittava suhtautuminen syömiseen on suurimpia lihottavia tekijöitä => se saa meidät ohittamaan kehomme signaalit ja syömään yli tarpeemme. Minusta olet itse vastannut itsellesi ja löytänyt syömishimojesi syyn.

Hei Ququ ja polenka,
Kiitos hyvistä ajatuksista Olen tutkiskellut tuota riippuvuus asiaa ja kohdaltani tämä on sekä fysiologista että psyykkistä. Jotenkin ne täydentävät toisiaan. Olen tottunut tiettyyn tapaan syödä herkkuja ja olen myös tunnistanut vieroitusoireita itsessäni. Päivittäin ajatukseni käyvät sisäistä kamppailua herkkujen puolesta ja vastaan. Jossain kohtaa murrun aina ja viimeistään se tulee siinä vaiheessa, kun vieroitusoireet käyvät liian koviksi. Jotakin henkisiä aukkoja kai minä tällä käytökselläni yritän paikata ja turruttaa itseäni. Pitääpä miettiä, että mikä se on kun ei ole ihan niin tunnistettavissa oleva asia. Olet Ququ ihan oikeassa, että tunneasioihin pitäisi kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota meidän jokaisen! Ehkä mun pitää panostaa tunne-elämän tasapainoisuuteen, jotta siitä saisi tukea makeanhimon torjumiseen.

Minulla ruoanlaitto tahtoo olla nopeatempoista, mielellään siihen käyttäisi vain max.30 min kerrallaan. Täten suosinkin paljon esim. salaatteja ja pannulla tehtäviä ruokia. Jääkaapissa on aina ”terveysruokaa”, kuten kasviksia, hedelmiä yms. joita voi haukata nopeasti. Silloin, jos ruokailut jäävät niiden varaan, niin ei hyvää seuraa. Pitäisikin ruveta useammin tekemään tuhdimpaa kotiruokaa suunnitelmallisesti, jottei varmasti jää mitään pikkunälkää houkutuksille. Kunpa muistaisi aina ennen herkuttelua, mikä siellä lopussa odottaa eli huono olo, niin eihän se tunnu enää yhtä houkuttelevalta ajatukselta. Jos sitä löytäisi jonkun paremman tavan hakea nautintoa ja lohdutusta.

Pyrin syömään kk:n suositusten mukaan ja yleensä se onnistuu hyvin aina iltapäivään asti. Ongelmat alkavat yleensä klo.15-17 aikoihin. Voi olla, että lounaan pitäisi olla tuhdimpi (tällähetkellä syön sen vasta klo.13, aamiaisen klo.8 ja näiden välissä pärjään hyvin), kuin mitä se tällä hetkellä on. Sen olen kyllä huomannut, että proteiinia pitäisi lisätä. Tuon ruokailurytmin kanssa olen kokeillut vaikka mitä, sillä välillä työn ja koulun mukaan rytmittäminen on hankalaa, lomalla löytyy aina paras ruokailurytmi. Aiemmin kärsin paljon vatsavaivoista. Lääkärit epäilivät keliakiaa ja laktoosi-intoleranssia, mutta lopulta sanoivat että kyse on ”vain” ärtyvän suolen oireyhtymästä. Tähän on siis auttanut se, etten syö joka toinen tunti (mikä ärsyttää entisestään ja pahimmillaan se on niin pahana, ettei pääse vessaa pidemmälle kotoa) ja viljojen vähentäminen. Toisaalta se on myös parempi hampaille, ettei napostele jatkuvasti (niissäkin kun on tarpeeksi reikiä).

Pienin askelin eteenpäin ja taas tänäänkin tuli takapakkia. Olen valmis vaikka mihin, jotta ei tarvitse loppuelämää elää tällaisessa riippuvuudessa. Pitääpä tutustua paremmin Tavin ajatuksiin, jos niistä löytäisi apua. Kiitos teille

lauantaina, 12. helmikuuta 2011 klo 19:40 Johna kirjoitti::

perjantaina, 11. helmikuuta 2011 klo 21:59 martsula kirjoitti::
niitä herkkupäiviä on tullut nyt enemmän, koska olen alkanut pelkäämään lihomistani ja kieltänyt herkut.. Kun aiemmin en kieltänyt niitä, pystyin nauttimaan koko ruokavaliostani.

Rajoittava suhtautuminen syömiseen on suurimpia lihottavia tekijöitä => se saa meidät ohittamaan kehomme signaalit ja syömään yli tarpeemme. Minusta olet itse vastannut itsellesi ja löytänyt syömishimojesi syyn.

Hyvin kiteytetty tuo Johnan ensimmäinen lause. Olen samaa mieltä ja uskon myös, etttä juuri se rajoittaminen saa aikaan ns. ahmimisreaktion ja sen myötä lihomisen ajan mittaan.

Tänään oli punnitus (yleensä maanantai aamuisin, mutta huomenna ei mahdollisuutta).. 76,8. ELI TAAS NOUSSUT! Pallot ei kyllä ole olleet vihreinä pariin viikkoon vaan sekalaisesti. Vaikuttaako tämä siihen? Kalorit on kuitenkin olleet kokoajan alle kulutuksen, yleensä 1600kcal. Mitat samat (joten en ihan vielä hypi seinille).
Tällä viikolla kaksi 1900kcal päivää, mutta yleensä viikossa max yksi tuollainen päivä jos sitäkään.

Se, että jos paino pysyis samassa ymmärtäisin, että olis joku jumi, mutta että nousussa??! Mitä ihmettä, enhän mä voi ikinä lopettaa tarkkailua, jos se nousee vaan.

Huomaan, että vartaloni on kiinteämpi ja on alkanut käsivarsiinkin tulla "habaa", mutta ei se habakaan ole yhdessä yössä tullut. Voiko paino yhtäkkiä olla nousussa lihaskasvun tai kiinteytymisen takia? Punttia en nosta, mutta jumppailen kotona ja fysioterapiassa (kevyesti, ilman, että hiki tulee) minulla on käytössä vatsarulla, jumppapallo, kuminauha, tasapainolauta.. koko laihdutukseni ajan olen jumpannut , mutta tammikuussa kuvaan ilmestyi fysioterapeutti. Koko laihdutuksen ajan olen pyöräillyt, (myös talvella). Hölkkä jäänyt talvella pois, joka ollut oikeastaan ainoa laji, missä tullut virtaava hiki ja hengästys (jalkojen huonon kunnon ja tulehduksien takia en ole lenkkipolulle päässyt).

Menneen kuukauden aikana olen juonut alkoholia kahtena iltana (kaksi ed. lauantaita), jolloin kalorit ovat menneet jonkin verran yli kulutuksen. Laskennallisesti kuitenkin kuukauden saldo on kulutusta pienempi kalorimäärä. Nämä juhlinta kerrat osuivat peräkkäisiin viikonloppuihin. (Nyt tämä viikonloppu ilman alkoholia) Voiko se kuitenkin olla syy painnonnousuun (nesteet tms.)?

Ymmärrän, että painonhallinta ei ole yksiselitteistä, ja ymmärrän myös sen, että mitä lähempänä normaalipainoa on, niin vaikeammaksi se käy. Näin suurta painonnousua, ei minulla ole ollut koko laihdutusprojektin aikana (aloitin heinäkuussa 09) Pysähtyneisyyttä ja pieniä vaihteluja toki on ollut. Kirjoitan tänne palstalle, koska se on jotenkin tsempaavampaa ja henkilökohtaisempaa tukea, kun minulle vastataan, minun muodostamiin kysymyksiin, vaikka tiedän löytäväni vastauksia kiloklubin useista huippuhyvistä ketjuista.

Yksi mahdollinen selitys, mikä pyörii myös vaihtoehtona painonnousulle on, että syönkö kuitenkin enemmän, kuin kulutan. Se ajatus vain vaanii mielessäni, enkä haluaisi uskoa sitä, koska olen kuitenkin opetellut ohjelmaa jo tovin.. Ehkä kirjoitukseni tänne palstalle on joku "synninpäästö", että joko voin lopettaa, eikö tämä jo riitä, vaikka minä olen se ainoa henkilö siihen vastaamaan..

Te ihmiset täällä olette kyllä aivan ihania, ja kun näitä ketjuja lukee, tai uskaltautuu tänne kirjoittamaan omia pohdintoja, se auttaa taas jatkamaan