Nyt on dumle pussi auki... Et nyt sitä.. Ja sais synttäri lahjaks geishaa ni sit sitä... Eli millon mitäkin.. Ja jos ei kaapissa ole mitään ni sit en ota mitään..

Palkitsin eilen itseni rankasta viikonlopusta Pätkiksellä, olipas hyvää ja aivan riittävä määrällisesti. Ennen olisi mennyt koko suklaalevy. Nyt aamulla punnitus ja 10pvssä -0,7kg. Tyytyväinen olen taas ja Pätkikseni olin ansainnut

Tänään punnituspäivä ja puntari näytti 76kg, mitat oli samat, kun ollut jo pidemän aikaa.

Mulle maistuu kotisuklaa jälkkäriksi: kookosöljyä, tummaa kaakaojauhetta ja tomusokeria. Nam

täällä kans usein menee jälkäriksi karkkia tai suklaata pari palaa tai joku pieni leivonnainen,brownie,keksi jne. ja yleensä iltapv kahvin/teen kanssa myös

Hienoa, laskusuunnassa siis Kyllä se siitä kun vaan uskoo itseensä.

Mulla paino noussut parin vuoden aikana 5kg eikä loppua näy.
Olen miettinyt, että olen lääketieteellinen ihme, jos ei paino putoa vajaa kaloreilla. Katsotaan saako testamentata itsensä lääketieteelle

Hyväksi havaittu keino on suklaansyöntipakko. (Patrikin Kirjassa neuvottu)
Olen syönyt jo 2 kuukautta 2-5 palaa suklaata joka päivä. (Pandan tumma
peach passion on ihanaa). Joskus herkutellut muullakin. Eli herkkujen kohtuullistaminen on ollut tavoite. Nyt on ollut jopa viime viikolla sellaisia päiviä että ei tee mieli suklaata. Kun sitä saa tarpeeksi ja se on kokoajan sallittu,niin ei siihen tule himoa.Minulla on toiminut tämä ja aion jatkaa suklaan syöntiä edelleen useamman kerran viikossa. Jatkossa otan suklaata aina kun tekee mieli ja syön sitä hyvillä mielin.

Mulle tapahtui eilen jotain niin ihmeellistä että ei meinaa todeksi uskoa. Ostin eilen levyllisen tummaa suklaata, olin jo päättänyt että otan siitä pari pari palaa ja sitten unohdin koko jutun. Yöllä sitten kun taasen hiippailin metsästämässä suuhun jotain niin muistin sen suklaan. Otin yhden palan ja painuin tyytyväisenä takaisin nukkumaan. Yleensä normaatilanne olisi ollut että otan paketin keksiä jos sattuu olemaan ja litran maitoa kylkeen ja syön salaa. ehkäpä juuri tuo että jo ostaessa tietää ja on antanut itselleen luvan niin on se pointti.

Olen varsinainen herkkupeppu! Rakastan suolaisia ja makeita herkkuja. Sipsit ja suklaa ovat rakkaimmat! Himo saattaa yllättää koska tahansa ja siinä sitä sitten ollaan taistelemassa...

Olen löytänyt makean- ja suolaisennälkään vähäkaloriset vaihtoehdot, joiden ansioista saan himoni kuriin nopeasti ja kevyesti!
Suolaisennälkäni tukahdutan dippaamalla Laatupaakarin maissinaksuja salsakastikkeeseen! Makeannälkäni kukistan Pirkan mangosorbetilla!

Olen kaikkitaieimitään-ihmisiä. Mässypäiviä en voi pitää, sillä ne riistäytyvät AINA käsistä. Olen huomannut helpoimmaksi herkutella silloin kun todella on sen tarpeessa! Pieni annos maissinaksuja tai sorbettia illalla tv:n ääressä tuntuu hemmottelulta keskellä viikkoa! Herkkupäivästä tulee minulle vain turvonnut kroppa ja hirveä morkkis

Eli ei salliminen ole vain kohtuuannoksen syömistä, se on syömistä sen verran kuin tekee mieli ja oikealla mielentilalla.

Tämä on lainaus Patrikin lauseesta ja itse ymmärrän sen niin, että syön esim. herkkuja juuri niin paljon kuin haluan. Minun ei tee mieli litraa jäätelöä vaan oikeasti tulen kipollisesta jäätelöä tyytyväiseksi. Litrasta jäätelöä minulle tulee paha olo. Mutta oikeasti en määrittele etukäteen, että saan vain kipollisen jäätelöä. Jos haluan sen litran, niin syön sen HYVÄLLÄ omallatunnolla. Kuuntelen kuitenkin itseäni.

Muoks. Syyllisyydessä taas ahdistuu siitä, että söi herkkuja tai söi liikaa herkkuja ja loppujen lopuksi ajattelee, ettei enää ikinä voi syödä herkkuja, koska laihdutus menee pieleen. Sitten voikin varmuuden vuoksi syödä litran jäätelöä ja aloittaa toisenkin. Koska huomenna eikä KOSKAAN enää syö herkkuja. Koska on tällainen liian salliva ihminen eikä voi koskea herkkuihin koska syö kaiken! Ja kohta huomaa jo syövänsä kolmatta pakettia jäätelöä...

Sallivuudessa tietää, että huomennakin saa jäätelöä tai jotain muuta hyvää jos todella haluaa. Loppujen lopuksi sitä jäätelöä tulee syötyä näin vähemmän.