Yksilöitä ollaan ja palautuminenkin on siis yksilöllistä.
Minä pidän vällillä hyvin passiivisia päiviä, vaikka olenkin kova touhuamaan kaikenlaista. Tärkeintähän on osata kuunnella omaa elimistöä ja toimia sen mukaan. Mulla on säännöllisesti hyvin kevyitä viikkoja jolloin teen vain muutaman lenkin. Sellaisen viikon jälkeen sykkeet pysyy taas hyvin alhaalla ja on tosi menevä olo
Tuo kokonaisvaltainen hiipivä väsymys on tullut tutuksi. Siihen jää koukkuun...

On ihme jos sinun paino ei ala kohta laskea noilla liikunnoilla. Jatka vaan sisukkaasti ja ehkä mittanauha voisi näyttää enemmän tulosta. Oletko muuten laskenut oman vyötärö-lantionsuhteen? Sekin voisi kertoa jotain.

Etkös oo kirjannut viikon liikuntoja valmiiksi ohjelmaan heti maanantaina? Silloinhan ohjelma laskee sulle vajeet yms? Eihän sulle tartte syömisestä tulla ton perusteella enää yhtään vajetta.....jos kerran liikkumisesta tulee kaloreita joka päivä 600 kcal...? Sehän tarkoittais että saat syödä sen verran mitä ohjelma suosittaa ja kaikki vaje tulee liikunnasta....

tiistaina, 20. tammikuuta 2009 klo 14:08 MiaMaria kirjoitti::

tiistaina, 20. tammikuuta 2009 klo 12:35 tarjas kirjoitti::

On ihme jos sinun paino ei ala kohta laskea noilla liikunnoilla. Jatka vaan sisukkaasti ja ehkä mittanauha voisi näyttää enemmän tulosta. Oletko muuten laskenut oman vyötärö-lantionsuhteen? Sekin voisi kertoa jotain.

Vyötärö-lantiosuhde? Siitä en tiedä mitään, mutta vyötärölle on tullut 2 cm lisää ja viimeisen mittauksen jälkeen olen jo heittänyt mittanauhan jonnekin...

Mittää vyötärö, mittaa lantio, jaa vyötärön ympärys lantion ympäryksellä. Mitä enemmän tulos on alle 1 sitä parempi.

Tuolta löytyy valmis laskuri
Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Moi! Olen marraskuun alusta kolme kertaa ollut tilanteessa, että päivittäinen energiansaantivaje on ollut n. 700 kcal ja paino on pudonnut vasta kahden (2) viikon kuluttua ! Sitten se on tipahtanut 1-3 kg parissa päivässä ja taas jöllöttänyt siinä kunnes . . Ts älä vaan hellitä kesken, vaan tee ohjelmaa suos. muk. ja katso, mikä on sinun "bio-kilo-grammi"

Anteeksi heti alkuun näin "negativiisesta" viestistä, mutta pakko päästä puhdistamaan ajatuksia ja purkamaan tuntoja. Koetin löytää tähän epätoivoiseen olooni liittyvää viestiketjua, mutta ei sitten millään osunut silmääni.

Aloitin kiloklubissa noin kolme kuukautta sitten. Tänä aikana vyötärön ympärys on kaventunut joitakin senttejä, mutta kilot ei tipu! Senttejä en osaa ihan tarkkaan arvioida, sillä alkuun taisin mittailla vyötärön ympärystä vähän väärästä paikasta siihen asti kuin sain opastusta, missä tämän kuuluisan kadonneen vyötärön pitäisi olla Joten ihan tarkkaa mittalukua en tästäkään osaa sanoa, mutta ehkä noin viiden sentin luokkaa on mittaa vyötäröltä kadonnut.

Viime viikolla mulle iski aivan hirmuinen epätoivo ja itkuraivokohtaus, kun kilot eivät ole tippuneet sitten yhtään, vaikka ruokavalion kanssa olen ollut tarkka. Noin kolmessa kuudessa mulla on ollut edistymismittarin mukaan kolme "punaisen puolelle" lipsunutta päivää, mutta tuloksetta. Liikuntaa olen aina harrastanut hyvin aktiivisesti. Tämä epätoivonen itkuraivokohtaus veti mun motivaation miinuksen puolelle ja loppuviikon "itkeskelin" sohvan nurkassa hakien lohtua roskaruuasta ja leivonnaisista yms. Olo oli ja on yhä mitä kurjin - ihan samako mitä suuhuni pistän? Lisäksi tuommoinen useamman päivän mässäilyputki ei ainakaan helpottanut oloa: enemminkin tuli fiilis, että kolmen päivän mässäilyllä tuhosin kolmen kuukauden työn.

Toki tiedän, ettei kilot karise hetkessä, mutta nyt on motivaatio pahemman kerran hukassa. Tiedän myös, että laihtumisprosessiin taitaa kuulua yhtenä vaiheena tämä epätoivon tunne ja tilanne, että haluaa heittää pyyhkeen kehään. En haluaisi vielä luovuttaa. Onko samassa tilanteessa olevia jakamaan fiiliksiä? Tai "tämän vaiheen ohittaneita" antamaan tsemppausta? Kuinka tästä eteenpäin? Unelmanani on saada ensi kesän isoon juhlaani karistettua kymmenisen kiloa, mutta tuntuu, että hakkaan päätä seinään ja kuljen kohti umpikujaa.

Älä hyvä ihminen masennu! Jos senttejä on lähtenyt, olet laihtunut, näytti vaaka mitä tahansa. Jos olet epävarma, menikö mittaus oikeasta paikasta, niin mieti, tuntuuko housut yhtään väljemmiltä kuin aloitettaessa?

Laita vaaka komeron nurkkaan ja seuraa vaatteista, alkaako ne kiristää vähemmän

Tsemppiä nyt, älä luovuta ystävä hyvä
Itselläni samoja tunteita. Minä otin Nutrit avuksi ja kokeilen nyt oliskos niistä apua.
Minäkin uskoin, että paino alkaa putoamaan kun sinnikkäästi jatkan vaan, mutta hermo meni kun tuntui että mitään näkyvää ei tapahdu.
Ehkä olin vain turhan hätäinen.....no, Nutrittelen nyt vielä 3 pv ja katson oliko siitäkään mitään apua.

Jaksa sinnitellä vaan. Olet ainakin siirtynyt terveelliseen ruokavalioon

Kurjaa, ettei painonpudotus suju toivomallasi tavalla! Kyllä se hermoja vaatii, kun alussa ei näy vaa'alla tuloksia.

Täältä voit tarkistaa, mistä sinulla saattaa tuo johtua: 3. Olen noudattanut Kiloklubin ohjelmaa jo kaksi kuukautta. Miksi en laihdu?

Kiitos jo tsemppiviesteistä Tää on siitä ihana paikka, kun joku aina vastailee vaikka kysymys olisi mitä oudoin ja mieltä painaisi mikä tahansa asia.

Tottahan turisette, että ei se vaaka kerro koko totuutta. Vyötäröltä on ehkä jokunen sentti tosiaan lähtenyt, mutta ei mitään huomattavaa ja mullistavaa. Tuo mainittu vyötärönympärysmitta on tosiaan vähän pielessä alkuviikoilta/ekalta kuukaudelta, kun luulin vyötärön sijaitsevan ihan muualla Samat housut on kuitenkin yhä jalassa, mutta ehkä vyötä on saanut yhden reiän pienemmälle laittaa.

Kai tämä elämäntapamuutos vaatii vaan pitkää pinnaa, jota ei itselläni aina ole. Olisi ihana nähdä tuloksia nopeasti, mutta eihän se niin mene. Hammasta purren eteenpäin.

Kiitos Johna noista vinkeistä. Kai mun pitää yhä uudestaan ja uudestaan vaan takoa päähäni, että mittanauha voi väittää toista kuin vaaka. Ruoka-annosten kokojakin voisin tarkkailla, mutta hyvin vakaasti uskon, että ne ovat aika hyvin hallussa. Ja kun toisaalta kammoan semmoista "ihan tismallisen ja täsmällisen tarkkaa laskutouhua", sillä tiedän, että tämä voi mennä omalla kohdalla "liiallisuuksiin". Olisi ihana oppia joskus syömään terveellisesti sen mukaan mitä kroppa sanoo ja kaipaa ilman laskutoimituksia. Voi kun se päivä olisi joskus edessä

Ei auta kuin puskea eteenpäin. Toivottavasti motivaatio palailee pikkuhiljaa, eikä tämä elämäntavanmuutosprojekti näyttäisi loppuviikosta enää näin synkälle