torstaina, 26. tammikuuta 2012 klo 14:15 hiippari kirjoitti::
Nyt tässä urheilun aloitettuani kolme viikkoa sitten paino ei ole pudonnut grammaakaan, senttejä on lähtenyt vyötäröltä nihkeästi 5.

Olen samaa mieltä kuin Vegaanityttö tämän minun viestini edellä: 5 cm vyötäröltä pois kolmessa viikossa ei ole "nihkeästi" vaan todella hyvä tulos. Onnittelut siitä! Se, että senttejä katoaa vaikka paino ei putoaisikaan, kertoo siitä että menetät rasvaa eli laihdut.

Koska olet vasta aloittanut liikunnan (kolme viikkoa on hyvin lyhyt aika), liikunta kerryttää helposti nestettä lihaksiin. Se näkyy painon nousuna tai paikallaan pysymisenä, mutta ei tarkoita lihomista. Sinun kannattaa jatkaa suosituksen mukaisella kalorimäärällä ja liikkua sen verran kuin tuntuu hyältä.

Kun lihakset tottuvat liikunnan rasitukseen, ne eivät enää kerrytä samalla tavalla nestettä ja paino alkaa pudota. Tähän tottumiseen kuluva aika on yksilöllinen. Rasittavan liikunnan jälkeisenä päivänä ei kannata myöhemminkään mennä vaa'alle, jos pienen painonnousun näkeminen hermostuttaa helposti.

Lisäksi koska liikut viidesti viikossa, sinulle sopiva kalorimäärä on huomattavasti suurempi kuin 1500 kcal. Se on minimisuositus Kiloklubissa täydellisessä vuodelevossa olevalle. Merkkaa kaikki liikuntasi kerran viikossa etukäteen liikuntaosioon ja syö sen jälkeen suosituksen mukaan, ei vähempää. Suositus nousee todennäköisesti reilusti tuosta 1500 kcal:sta, koska liikut paljon. Liian vähäinen syöminen ja suuri kalorivaje eivät auta painonpudotusta, vaan päinvastoin hidastavat tai voivat jopa estää sen.

Heti sinun viestisi yläpuolella kirjoittamassani viestissä on linkki vastaukseen, josta löytyy perustelut liikunnan etukäteen merkkaamiselle.

Kiitos Pape vastauksesta!

Tuo minun 5 senttiä on varmaan lähtenyt niin "helposti" koska olen aina kerännyt ylimääräiset tuohon vyötärölle. Olen siis pöhöttynyt omena

Näistä kaloreista, puhuin kyllä aivan höpöjä, syön oikeasti sen lähemmäs 2000 kaloria, hyvä kun kommentoit sitä ja nyt sen tässä korjaan ettei kukaan luule että tässä jollain nälkäkuurilla ollaan, koska ruokahan on hyvää ja siitä pitää nauttia

Ja vaakailua yritetään jatkossa välttää salireissun jälkeen!

Hei kaikille ! Vuoden vaihteessa päätin että kesäksi otetaan 10 painosta pois. Lähtöpaino 96kg ja tavoite 86kg. Alku oli hankalaa kunnes 2 vkoa sitten löysin kiloklubin, onneksi. Nyt olen alkanut saamaan kaikki pallot vihreälle,mutta kuidut jää usein punaiselle tai keltaiselle.

Ennen söin karkkia, sipsiä, suklaata, yms. herkkuja joka päivä. Olen laskenut että söin herkut + roskaruoka + väärä ruoka yhteensä n 7000 caloria viikossa väärin, joka osaltaan korvasi ateriat. Nyt olen syönyt terveemmin kuin ikinä mutta paino ei laske. Vyötärö oli lähdössä 112 cm mutta nyt 104 cm. Siinä on tapahtunut, mutta painokin saisi lähteä alaspäin tai kohta voi repsahtaa. Paino pyörii nyt 95kg paikkeilla, eikä yhtään alle.

Pelaan lätkää 3 kertaa viikossa tunnin kerrallaan ja lisäksi teen keleistä riippuen lumitöitä joka viikko. Jääkiekko pn ihan oikeaa peliä, ei kurvailua huvikseen ulkojäillä. Työni on pääasiassa aika lailla istuskelua joten se ei kuluta. Lisäksi olen nostellut punttia jonkin verran elämäni aikana joten lihasmassaa on myös jonkin verran. Niin pituus on 180cm ja lähtöpaino 96kg, ikää 42v.

Tässä yksi tämän viikon päivistä: Kaikki pallot vihreällä

Toteutunut Suositus

Ravinnosta saatu energia

1953 kcal 2609 kcal

Peruskulutuksen energia

-2966 kcal -3032 kcal

Viikon keskimääräinen liikunta

-246 kcal -246 kcal

Päivän energiavaje

-1259 kcal -669 kcal


Olen syönyt koko ajan n. 2000 kcal päivä kun ilmeisesti tavoite olisi hiukan enemmän. Onko siis niin että syön liian vähän ja laihtumista ei tapahdu. Tuntuu vaan että kyllä syödä voisi mutta mitä, että saisi pallot edes keltaiseksi koska nyt tuntuu että syön liian kapeakatseisesti samoja tuotteita.

Kiitos neuvoista !!!!

No sähän nimenomaan olet laihtunut (112 cm -> 104 cm). Kun paino tippuu, se voi johtua monista eri syistä (esim. lihasten häviäminen), mutta kun massukka pienenee, niin läskiä sulta on palanut.

Lisäksi tuo määrä on todella paljon. Sentti viikossa vatsasta on jo hyvin. Vastaisuudessa kannattaa muistaa, että paikallista läskinpalamista ei ole olemassa, vaan jossain vaiheessa alkaa sellainenkin vaihe, ettei vatsan kohdalta häviä mitään, vaan esim. reidestä tai yläselästä.

Ja sellainenkin on mahdollista, ettei viikoissa tapahtu yhtään mitään muutosta, mutta sisäelinten ympäriltä häviää läskiä, joka ei tietenkään näy ulospäin. Kunhan vaan pidät kalorit miinuksella, niin lopussa kiitos seisoo

Vinkiksi kuitujen saantiin, että osta Vaasan&Vaasan ruispaloja. Parhaimman makuista leipää, ja sillä on helppo saada päivän kuitupallo vihreäksi.

Lisätääs vielä. Eli yleisesti ottaen painolla ei ole merkitystä, varsinkaan sulla, koska lihastakin saattaa löytyä. Jo puolentoista vuoden kunnollinen salitreeni tekee miehille sen, ettei BMI:tä pidä enää missään nimessä tuijottaa (lihas painaa sen verran paljon). Peili kertoo kaiken oleellisen.

Etkä mun mielestä syö liian vähän. Ite olen 176 senttinen mies, paino 98,1 kg, ja otan kanssa reilun tuhat kaloria miinusta päivässä, eikä mitään säästöliekkiä ole ollut havaittavissa (25 senttiä mahasta on hävinnyt kesästä lähtien, ja paljon läskiä muualta kanssa). Kunhan vaan muistaa, että jos kaventuminen ja painonlasku stoppaa, pitää ottaa pari plussapäivää ja sen jälkeen vähentää tuota päivän kalorivajetta.

Antti70
Sinulla on kyllä liikaa kalorivajetta,ainakin alkuun pitäs olla kalorivajeet tasan suosituksen kanssa,kuitua saa kyllä kaikista siemenistäkin ja pähkinöistä,myös rasvoja,jotka nostaa kaloreita,kuitenkin sinulla on vyötärö kaventunut joka kertoo että olet laihtunut,vaaka ja mittanauha ei kulje käsikädessä,kuitenkin sinulla on aika paljon fyysistä liikuntaa,saatko proteiinia tarpeeksi ,entä rasvoja,mutta koita syödä monipuolisesti,paljon kaikenlaista kasvista ja ihan normaalia ruokaa,lisänä sitten niitä hyviä öljyjä,ja marjoja ,hedelmiä!
sinun vaje puolet enemmän mitä pitäs,eli ruokaa lisää,tuollaiset 700kcal per päivä!
Jos pitkään syöt alikaloreilla,olet oravanpyörässä,säästöliekki-herkkujen kohtuuttomuus!

Niin on tota lihasta joo vuosien varrella tullut hankittua ja myös läskiä. Jos katon omaa kroppaa niin keskivartalolihavuus vaivaa, muu on hallussa. Kesät pelataan tennistä 3-4 krt vko + omakotitalon pihatöissä hankittu hyötyliikunta. Ainoa haitta on polvien pahat rustovauriot jotka saattavat lopettaa lätkän ja tenniksen minä hetkenä hyvänsä. No sitten tilalle tulee puuduttava puntti.

Onhan totta joo että pitäis kattoa kroppaa ei vaakaa, mutta jotenkin sen mieltää että pitäshän sen läskin katoaminen vyötäröltä näkyä myös kiloina

Proteiinin lähteenä lohi, kana, tonnikala ja paistijauheliha. Pöperöt rakentuu aika paljon noista. Lisänä kasvikset ja hedelmät. Kuidut yrtiän ottaa leivästä ja puurosta. Aika paljon tullut syötyä erilaisia ite tehtyjä salaatteja ja voin sanoa että en kaipaa enää raskaita valkoisia hiilareita ruokaan. Syön vähän perunaa ja täysjyväpastaa lisukkeena.

Ajattelin kyllä että kun 3 vkoa on täynnä otan käyttöön mättöpäivän jotta elimistö ei totu tähän rytmiin.

Olen kuullut että kun alkaa painon pudotukseen niin jokainen elimistöstä poistunut rasvagramma korvaantuu alkuun kahdella nestegrammalla. N. 2 vkon päästä alusta lähtee nesteet pois ja paino alkaa pudota. 3 vkon kohdalla pitää alkaa sekoittamaan elimistöä antamalla sille rajusti kerta viikossa ylimääräistä mättöä . Tiedä sitten onko toikaan totta

Joillakin tuo mättöpäivä toimii, joillakin ei. Mä kuulun tuohon jälkimmiseen ryhmään. Yhden mättöpäivän pöhöä poistelen sit seuraavan viikon
VHH:lla tosin on noi päivät jääneet kun ei jaksa enempää syödä ja makeaa ei enää niinkään tee mieli

keskiviikkona, 25. tammikuuta 2012 klo 17:39 Johna kirjoitti::


Tuossa aiemmin kyseenalaistettiin vastaukseni, koska jokaisella on oma hyvän olon painonsa. Kun nyt kuitenkin puhutaan aivan selkeästi normaalipainosta, tahtoisin vastakyseenalaistaa koko hyvän olon painon konseptin: Voisikohan kyse olla pikemminkin siitä, että ihmisellä on hyvä olo, koska hänen elämäntapansa ovat tasapainossa?

Itse en ainakaan ole väittänyt, että jokaisella olisi "hyvän olon paino".

Elämäntavat (=ruokavalio, vuorokausirytmi, liikunta jne) voivat olla tasapainossa painossa kuin painossa. Toki varmasti mukavalla vaa'an lukemalla itsellään on vaikutusta myös henkiseen hyvinvointiin, mutta kyllä ainakin itselläni se vaikuttaa myös fyysiseen oloon. Ja tuo vaikutus tuntuu ihan normaalipainonkin alueella. Ylipainoisena ja yli tuon lukeman painavana oloni on jotenkin tukala ja tukkoinen. Nuorempana tunsin jo muutaman kilon painon heittelyt olossani, mutta valitettavasti vähän vähemmän mukavien elämänvaiheiden myötä tuo painonnousu tuntui pienimmältä murheelta ja priorisoin sokerin tuoman hetkellisen hyvän olon.

Kyllä, minä tähtään painonpudotuksessani ihan reilusti tuon normaalipainoisen ylärajan alapuolelle ja täällä kiloklubissa sitä tunnutaan välillä pidettävän suurimpana mahdollisena syntinä. Painoindeksinä 20 on ihan yhtä normaali kuin 24. En ymmärrä miten BMI pystyisi määrittelemään olotilani kussakin painossa paremmin kuin minä itse.

torstaina, 26. tammikuuta 2012 klo 20:17 Zala kirjoitti::

Kyllä, minä tähtään painonpudotuksessani ihan reilusti tuon normaalipainoisen ylärajan alapuolelle ja täällä kiloklubissa sitä tunnutaan välillä pidettävän suurimpana mahdollisena syntinä.

Minun mielestä täällä on enemmän sellainen ilmapiiri, että jokainen valitsee itse oman polkunsa. Tietyt kommentit ovat mielestäni kuitenkin ihan ymmärrettäviä silloin, kun joku tuskailee asian kanssa. Eli kun 23 painoindeksillä olevasta huokuu tyytymättömyys itseensä, niin minusta on ihan ymmärrettävää, että joku täällä kommentoi, että sä olet hyvä jo noin. Että jos tuntuu, että paino ei millään putoa ja siihen menee jo tosi paljon energiaa, niin entä jos miettisit, että keskittyisit johonkin muuhun, joka tuottaa hyvää mieltä, kun kuitenkin olet jo normaalipainoinen.

Minä olen myöskin monta kertaa ihmetellyt tuota normaalipainoisten laihduttamiseen suhtautumista. BMI:hän on lukuna muutenkin tosi pelkistetty kuvaus ihmisen ruumiista. Naisilla varsinkin muodot voi jakautua niin monella eri tavalla, että saman BMI-lukeman ihmiset voi näyttää täysin eriltä, tähän kun vielä lisätään kiinteys ja lihasmassa-asiat niin ei painoindeksin takia "tuomitseminen" ole mistään kotoisin.

Tietenkään ei liikaa kannata tuijottaa lukuja, vaan BMI:n pienentyessä kannattaa ehkä alkaa tukeutua entistä enemmän mittanauhaan ja omaan fiilikseen. Luvut on vaan niin helppo mittari, itselläni on monta vuotta ollut jo "pakkomielle" lukeman 60 alittamisesta.