Tuolla toisessa samanaiheisessa lukitussa ketjussa joku (muistaakseni Villapallo) kysyi, mitä aktiivisuustaso tarkoittaa. Se tarkoittaa niitä neljää arkiaktiivisuuden tasoa, joista valitset oikean Omat tiedot -sivulla. Eri tasot sisältävät eri määrän arkiliikuntaa ts. liikkumista päivän askareiden yhteydessä. Niistä valitaan itselle oikea taso mm. työn laadun ja portaiden/hissin/auton käytön/käyttämättömyyden perusteella. Omat tiedot-sivulla on kuvaukset siitä, minkä verran liikuntaa mihinkin tasoon sisältyy.

Mä tein nyt niinkuin eräs naisihminen että siirryin joksikin aikaa kevyeeseen liikuntaan joten pystyn noi syömiset tasaamaan paremmin liikunnan kans, silloin kun liikuin paljon ja tein aerobicia ja punttijumppaa ja sauvakävelin yms niin en pystynyt jotenkaan suhteuttamaan syömisiäni liikuntaan nähden, siksi sitä painoa ei ole lähtenyt toivotulla tavalla vaan se on hiipinyt takasin joten päätin katkaista sen kylmän rauhallisesti syömällä normaalisti pieniä annoksia tietty ja liikkumalla kevyemmin nyt ainakin ens kuun puoleen väliin asti, jos sitten taas lisäisi liikuntaa kun kevätkin on tulossa niin pääsee pyörän päälle kun lumet sulaa.
Eli ei tosiaan kannata masentua vaikkei se paino nyt niin kauheen nopeesti lähdekään, se pysyy paremmin poissa kun hitaasti lähtee (hyvä meikäläinen sanomaan kun itekin joskus on kuin tulisilla hiilillä ton painon takia).

Ja muistutetaan taas kerran että mitä hitaammin paino lähtee niin sitä terveellisempää, kiinteyttävämpää ja oikeastaan kaikella tavalla parempaa se on. Toki joku 100 g viikkoa kohden ei motivoi mutta kaikki välillä 200g - 1 kg viikko on hyvä vauhti - sopiva nopeus kun riippuu niin monesta asiasta. Ketjun aloittajan tahti on hyvä ja oikeastaan hyvän vauhdin ylärajoilla. Nopeampi olisi minusta huonompi.

Ymmärrän toki tämän motivoivuusnäkökohdan mutta se on ihmisten omien odotusten luoma ajatus ja tunnetila. Sen sijaan laihtumisnopeuden vaikutus kehoon on jossain määrin fakta ja siihen olisi parempi tukeutua.

Olennaista tässäkin on myös mitä tehdään. Jos kituutetaan ja juostaan hulluna jumpissa ja paino laskee vain 200 g niin ottaahan se pattiin. Siksi toivoisinkin että Kiloklubin hengessä moni yrittäisi tehdä asoita paremmin mutta silti naatiskella ja ottaa rennosti. Silloin se 200-300 g viikkoakin kohden tuntuu aika hyvältä - varsinkin kun tuolla tavalla saavutetaan oikeasti painonlaskun lisäksi myös hyvinvointia mitä kituuttamalla ja kieltäymyksellä ei tule.

Samoilla mennään, samoilla mennään. Ei auta muu kuin uskoa, että kyllä se sieltä vielä alemmas tulee.

Niinkuin tuolla toisessa keskustelussa sanoin, olen ajatellut, että joskos sitä HIITtiä kokeilisin minäkin keväällä. Jos erilaisella ja rasittavammalla liikunnalla saisi nuo kilot taas liikkeelle.
Mä pyristelen kohti 52 kiloa, joka on pari kiloa enemmän kuin urheilu-uran lopussa ns. "elämäni kunnossa". Siinä painossa olen ollut ja siihen painoon on siis oltava mahdollista päästä takaisin. Kivana välitavoitteena on 55 kg, siis tasan se, ei 55,9.

keskiviikkona, 18. helmikuuta 2009 klo 14:59 MiaMaria kirjoitti::
On tämä masentavaa katsella: https://2.bp.blogspot.com/_RvH7Vw_FRfY/SZwC7624hxI/AAAAAAAAAAU/vs26cUVZODk/s1600-h/Paino.jpg

Sanoisin, että aika tyypillinen pylväs toistaiseksi ihan hyvässäkin muutoksessa. Kun maltillisessa laihdutuksessa ei yleensäkään nähdä tasaisesti laskevaa painoa niin normaalipainon sisällä tuo on vielä tavallisempaa. En nyt vielä huolestuisi tuosta tasanteesta vaan keskittyisin laatuasioihin ja siihen että ne ovat kunnossa. Syöminen ja liikunta molemmat sopivi ja kohtuullisia ilman ylilyöntejä kummassakaan. Kaikkea voi kokeilla mutta pidän kyllä useimmiten HIITtejä ylilyönteinä jotka voi sopia johonkin lyhytaikaiseen tavoitteeseen mutta ei pysyvään laihdutukseen. Aika stressaavia ne kroplle kuitenkin ovat ja stressi sopii huonosti painonhallintaan.

Saanko valittaa?

Masentava on minun tilanne. Paino ei vain suostu tippumaan
Sama paino tänään kuin 21.12.08! Välillä on paino käväissyt 63.3kg mutta nyt taas se sama 64.3 kg ! Nämä kilot vainoavat minua, enkä saa niitä karistettua millään, tämä on todella surkeaa....

Liikun noin 10h viikossa hiihtäen ja juosten. Aktiivisuustason olen laittanut alhaisimmaksi ja kaikkea puuhailua en merkkaa liikunnaksi. Viime viikon söin n -700kcal/pvä. Pituus on 162cm ja tavoite 58kg elokuussa ennen Hcm starttia.
Kuitenkin tämä on opettanut minulle terveellisemmän ruokavalion. Ja olen ollut täällä vasta 4kk. Uskon että minä tarvitsen pysyvämpään muutokseen aikaa ja opettelua vielä pitkään. Siinä mielessä on hyvä että homma edistyy hitaasti. Kärsivällisyys vain on koetuksella ja siksi tässä valitan.

Uskon että kevään mittaan alkavat pitkät ja hitaat juoksulenkit tehostavat rasva-aineenvaihduntaa. Mutta olisin halunnut nyt peruskestävyyskaudella tiputtaa nuo ylimääräiset kilot pois, että olisi kevyempää juosta.

Onneksi olo on hyvä ja virkeä. Ja olen normaalipainoinen ja vyötärönympäryskin on 77cm eli en kuulu riskiryhmiin.

Kärsivällisyyttä jos jollain olisi antaa minulle, ottaisin kiitollisuudella vastaan

Tarjas, jos elätkin säästöliekillä? Tuo vaje yhdistettynä mahdollisesti "aliarvioituun liikuntaan" voisi aiheuttaa sitä. Mikäli olen oiken ymmärtänyt, normaalipainon sisällä suositellaan laihduttamaan 300 kalorin vajeella.

En usko säästöliekkiin kohdallani. Olen kuitenkin syönyt ohjelman mukaan niin kauan. Nyt vain kokeilen kaloreiden vähentämistä kun mitään ei oikein ole tapahtunut. Ja viime viikon todella söin reilusti vähemmän. Nyt sitten jatkan tätä vähemmän syömistä ja yritän vähentää ruisleivän määrää ja lisätä rasvaa. Ja punnita hedelmätkin. Voi olla että jostain vain on tullut sen verran kaloreita että tulosta ei tule. Yritän olla tarkempana. Syynä voi olla myös turvotus. Tykkään suolaisesta ja tulee lisättyä ihanaa vuorisuolaa suolamyllystä suoraan lautaselle.

Jos näinkin osaisin loppu elämäni elää niin hyvä. Mutta kuitenkin haluaisin saavuttaa tuon 58kg painon. Nettilaskureiden mukaan kun marathonin loppuaika paranisi niin hurjasti jo pelkällä laihtumisella. Aloitin marraskuun alussa ja painoin silloin 70kg.
Kärsivällisyyttähän tämä vain vaatii. Pakko sen läskin on sieltä joskus lähteä.En anna sille vaihtoehtoja. Pitää vaan välillä valittaa tätä kun mitään ei tapahdu vaikka kuinka yrittää. Ja vaikka kuinka on osaavinaan kaikki niksit.
Eihän tässä lopulta ole minnekään kiire, jos ei tavoite ole elokuussa saavutettu täytyy siirtää se sitten vuodella eteenpäin.
Terveyshän se pitää etusijalle laittaa, mutta kyllä on vaikeaa

keskiviikkona, 18. helmikuuta 2009 klo 18:14 MiaMaria kirjoitti::

keskiviikkona, 18. helmikuuta 2009 klo 16:10 Patrik Borg kirjoitti::
Kaikkea voi kokeilla mutta pidän kyllä useimmiten HIITtejä ylilyönteinä jotka voi sopia johonkin lyhytaikaiseen tavoitteeseen mutta ei pysyvään laihdutukseen. Aika stressaavia ne kroplle kuitenkin ovat ja stressi sopii huonosti painonhallintaan.

Kiitos kommenteista!

HIitit olivat oikeastaan tarkoitettu maratonharjoittelun tueksi eli maksimaalisen hapenottokapasiteetin kasvattamiseksi. Tai jotain sinne päin...

Samoin minä ajattelin kokeilla HIITtejä osaltaan siksi, että haluaisin tietää vieläkö niitä pystyy tekemään, kun ei ole enää aktiivisesti kilpaileva ja toisaalta taas kohottaakseni kuntoa. Tällä hetkellä parantelen peruskuntoa, mutta tuota hapenottokykyäkin pitäisi jossain välissä treenata ja sitten maksimikestävyyttä.
Pelkään, että jos jään kiinni siihen ikuiseen peruskuntotreeniin, huomaan jossain vaiheessa olevani yllättävän huonokuntoinen keski-ikäinen, että se kaikki teininä tehty treeni on mennyt hukkaan.
Toki, jos HIITtillä saisi samalla potkaistua tuon tasanteen taas liikkeelle, niin se olisi kiva bonus.

Kangasvuokolta sain hyvän muistutuksen: ei nämä kilot ole vuodessa tulleetkaan. Eli malttia minullekin! Oli hyvä muistutus kun tuskailen hitaan (=minimaalisen) painonpudotuksen takia.