maanantaina, 22. helmikuuta 2010 klo 12:31 Omenaunelma kirjoitti::
Eikös vaa'an toiminta olisi helpompi/varmempi testata ottamatta laukku tai pari maitotölkkiä käteen? Punnitus lisäpainojen kanssa ja ilman niitä, jos ei eroa niin rikkihän se on. Omaan kehon painoon vaikuttamalla ei voi tietää lopputulosta, ts. mitä sen rakkineen pitäisi näyttää..

Vai oletko jo testannut, en vain huomannut?

Joo, olen testannut litran maitopurkin kanssa ja vaaka näyttää ilman purkkia 109,9 ja purkin kanssa jotain 110,9-111,4 välissä ja kolmella punnitus kerralla jokainen tulos erilainen.
Ja tähän perustan sen, että vaikka paketin päällä oli isolla, että punnitsee 150 kiloon saakka, niin tosi asiallinen on varmaan tuo 100kg saakka... Joskos kuitenkin menisi ostaman ihan kunnon puntarin ja vähän arvokkaamman
Ja tätä se on, että tulos on tuolla rimpulalla aamulla 109,9 tai tasan 110cm ja aamupalan ja veden (juon heti aamusta puoli litraa vettä) jälkeen aivan prikulleen saman.. Vaikka voisi ehkä kuvitella, että paino olisi enemmän, kun vatsassakin tavaraa

maanantaina, 22. helmikuuta 2010 klo 12:31 Omenaunelma kirjoitti::
Eikös vaa'an toiminta olisi helpompi/varmempi testata ottamatta laukku tai pari maitotölkkiä käteen? Punnitus lisäpainojen kanssa ja ilman niitä, jos ei eroa niin rikkihän se on. Omaan kehon painoon vaikuttamalla ei voi tietää lopputulosta, ts. mitä sen rakkineen pitäisi näyttää..

Vai oletko jo testannut, en vain huomannut?

Vielä jauhan tuosta vaa´astani.. Minulla lenkki housuni on käynyt pieneksi, tipppuvat jalasta ja nuo samat housut ovat olleet käytössä aloituksesta saakka ja 3 viikkoa sitten vielä olivat uimarenkaan kohdalta sopivat mutta nyt ovat niin löysät, että kiristelin kumilankaakin jo Ehkä sittenkin se kangas on venynyt ja kumilanka haurastunut
Miehenikin sanoo, että älä tuijota vaakaa vaan niitä vaatteita, mutta vaatteetko tungen sykemittariini ja olenko sitten aikoinani hoikka mutta painan 110kg?

Uimahalleissa ja joissain liikuntapaikoissa on vaakoja joilla voi käydä katsastamassa painonsa liikuntakerran yhteydessä. Aamupainoa ei ehkä saa kovin helpolla, mutta jotakin suuntaa siitä missä mennään.
Jos vaatteiden pieneneminen ja mittanauha riittää sinulle todisteeksi laihtumisesta, ei uutta puntaria välttämättä tarvitse ostaa.

Sitten kun satanen on rikki, voit taas alkaa käydä omalla puntarilla! Yksi palkinto lisää

Tsemppiä!
Tovottavasti vaivat helpottavat pian ja saat lisää potkua syödä hyvin ja jatkaa liikkumista!

maanantaina, 22. helmikuuta 2010 klo 12:44 Bender kirjoitti::
En lukenut jokaista viestiä, mutta eikös Reductil aiheuttanut Jenkeissä jotain sydänongelmia, vajaatoimintaako? Voiko turvotus johtua siitä? Kerro lääkärille, ei ole hengenlähdön väärtti tämä homma..

Komppaan Benderiä, ehdottomasti lopeta lääkkeen käyttö ja kerro oireistasi puhelimessa hoitajalle, lääkärille tai muulle hoitohenkilökunnalle. Parempi hätäillä vaikka turhaankin kuin saada mitään pahempia sivuvaikutuksia!

maanantaina, 22. helmikuuta 2010 klo 13:39 Pall kirjoitti::

Jos vaatteiden pieneneminen ja mittanauha riittää sinulle todisteeksi laihtumisesta, ei uutta puntaria välttämättä tarvitse ostaa.

Sitten kun satanen on rikki, voit taas alkaa käydä omalla puntarilla! Yksi palkinto lisää

Komppaan ihan täysillä, ympärysmitan pieneneminen on myös laihtumista, vaikka vaaka ei inahtaisikaan!

Heippa Pipa!

ekana kiinnitin huomioita sun kaloreihin, mihin joku muukin oli kommentoinut. Mutta pidä kuitenkin huoli, että syöt päivittäin vähintään peruskulutuksen verran kaloreita, muuten elimistö hakeutuu äkkiä säästölle ja alkaa käyttämään lihaksia energiaksi. Et puhunu sun pituudesta joten mututuntumalla en osaa sanoa onko sulla kitukalorit, kauheen vähiltä ne kuitenkin kuullostaa.

Eihän puntari kerro lainkaan koko totuutta. Mittanauha käteen ja mittaamaan senttejä. Ja jos vaatteet käy suuriksi, niin sillon on tapahtunut tiivistymistä!

Ja juu; sinuna lopettasin laihdutuslääkkeen popsimisen ja panostaisin oikeeseen ruokaan ja liikuntaan. Ei elimistöä kiinnosta oikotiet

Tsemppia projektiin!

Hei,

komppaan kaikki edellisiä kommentoijia:
- ota ihmeessä äkkiä yhteyttä lääkäriin, jos ei tuo turvotus hellitä, eikö mahd. sydänoireisiin viittaava oirehtiminen voisi olla akuuttiajan paikka?
- noin isoksi ja paljon liikkuvaksi ihmiseksi syöt ihan liian vähän!
- ruokapuoli on painonhallinnan kannalta paljon olennaisempi asia kuin liikkuminen – älä liiku kalorinkulutusta laskien vaan sillä mielellä, että oppisit nauttimaan liikunnasta!
- mieti tosiaan, kannattaako laihdutuslääkettä käyttää
- ole kärsivällinen, elimistösi on varmaan vähän sekaisin (ja jos nostat kaloreita järkeviin – Kiloklubin suosittelemiin – lukemiin, niin voi myös kestää vähän aikaa, ennen kuin kaikki asettuu kohdalleen).

Uskon ymmärtäväni sua ja luulen tietäväni, mitä tarkoitat. Lähinnä tuolla tekstilläni yritin mietiskellä itseäni (myös itsekseni) ja omia tapojani, en yrittänyt moralisoida. Jos se siltä kuulosti, olen pahoillani.

Tuolla aiemmalla tekstilläni tarkoitin sitä, että ITSELLÄNI tämä menee välillä ns. pakkomielteen puolelle ja juuri siksi taas tunnistan tuon ""otanpa tuosta kuusi snickersiä kun on kahdella eurolla tarjouksessa". Ja syö kaikki matkalla kotiin." Teen sitä samaa, etenkin kun "laihdutan" - eihän silloin VOI kuunnella itseään. Eihän mun kroppa voi tuota vaatia, vaan korvien väli??!

Ja myös tuon tunnistan, että jos en ole kotona, niin ruokailu sujuu joten kuten, mutta auta armias, jos olen kotona eikä siellä ole muita... Koko ajan ainakin täytyy tarkistaa, että miltäs se jääkaapin sisältö näyttikään . Meiltä on tosiaan karsittu just ton vuoksi herkut minimiin, mutta ihminen voi lihottaa itsensä vaikka kakkutaikinalla (nostan käden pystyyn, koettu on tuokin!)
Siihen viittasin myös tuolla rakastumisella: ylipainoni johtuu varmasti osaltaan siitä, että suren asiaa koko ajan ja koen huonoa oloa itseni kanssa. Ehkä, jos keksisinkin jotain muuta tekemistä/ajateltavaa, tilanne helpottaisi? Vaikeaa on silti sanoa, hyväksyisinkö itseni hoikempana paremmin.

Hmm. Ja juuri sitä ihmettelen edelleen, että miksi tästäkin pitää kantaa niin suurta syyllisyyttä? Olen tästä käynyt jutustelemassa ihan ammattilaisellekin, mutta ei hänkään siihen osannut oikein kantaa ottaa, totesi vain, että nämä ovat liian kilttien ihmisten ongelmia - mutta eihän tällaisilla tavoilla kuitenkaan itseään kunnioita tai ole kiltti itselleen!

Toivoisin, että osaisin käyttäytyä, kuten aiemmin kirjoitin, mutta en ole varma onko se mahdollista. Voiko itseensä saada rennomman asenteen vaan päättämällä?

terv. Leena

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että liikasyöminen on kuin alkoholismi, siitä ei selviä ilman apua, eikä sen kanssa taisteleminen lopu koskaan. Minulla ei onneksi ole taipumusta alkoholismiin, ylensyömiseen kyllä, mutta alkoholisteja olen seurannut työssäni paljonkin. Ihan sama taistelu on itsellä syömisen kanssa.

Ensin pitää haluta laihtua. Sitten pitää saada tukihenkilö, joka kertoo sulle mitä voit syödä ja kuinka paljon. Sitten pitää olla joku kontrolli, jota joku myös valvoo. Itselläni riittää valvojaksi minä itse, mutta kaikilla ei ole siihen voimaa. Silloin pitää hakea se tulihenkilö ihan fyysisesti, ei siihen riitä mikään nettipäiväkirja pelkästään.

Ja mikä tärkeintä, pitää ymmärtää, että pelkkä laihtuminen ei riitä, koko elämänsä joutuu katsomaan sen mitä syö. Niin se vaan on, muuten paino tulee takaisin vaikka kuinka tietäisit mitä saa syödä ja mitä ei. Pelkkä tieto ei riitä.

Elinikäinen taistelu tämä on, ihan niin kuin alkoholismikin. Turha sanoa, että alkoholismi on riippuvuus, eikä sitä muka voi verrata ylensyömiseen. Kyllä voi, sillä ylensyöminenkin on riippuvuus.

Itsekään en ole ikinä ymmärtänyt tuota väitettä, että laihtuminen ja hoikkana pysyminen ei muka vaatisi itsekuria. Sitä se juurikin vaatii ja helkkarin paljon sittenkin.

Tekee mieli kommentoida, että älä muuta viserrä, lintu pieni.

Miten pään saisi muutettua?