Ikuinen "merkkaajako"?

Olen tahkonnut vuoden 2012 alusta saakka n. 5 kiloa pois lopetettuani puoli vuotta aikaisemmin tupakanpolton ja kerättyäni nuo lohturasvat vyötärölleni. Sitkeessä ovat kilot olleet, joka kai sitten johtunee siitä, että painoni on heilunut normaalin ylärajoilla ja piirun verran ylipainon puolella ennestäänkin. Siis suurta pudotusta en ollut haahuilemassakaan.

Vihdoin keväällä sain painon mieleisekseni, ja pari-kolme kuukautta olin merkkailematta syömisiäni, mutta liikuin paljon ja erilaisilla tavoin runsaasti kuten ennenkin. Jotenkin alkoi viime viikolla vain olotila ahdistaa, ja hyppäsin pelko persuksissa vaa'alle, ja kivakiva: 3 kiloa tullut takaisin, että heilahti!

Olen toki nauttinut joka päivä kahvin kanssa jonkun pullan tai piirakan, jäätelöäkin mennyt mukavasti samoin suklaata, ehkä ne annoskootkin ovat sitä sun tätä, kun ei ole tarvinnut (!) merkitä...Minkään valtakunnan alkoholipitoista juomaa en ole yli 2 vuoteen uskaltanut ottaa pisaraakaan, ettei tupakoinnin lopettamisení vain vaarannu (nimimerk. "Aikaisempaa kokemusta on"!). Siispä taas Kiloklubi 24/7 avoimena koneella joka suupala merkkaillen on tahkottava nuo pellossa elämisen jäljet pois!

Minulla ei kai liene muita vaihtoehtoja kuin tämä ikuinen merkkailu...?

Itse olen ajatellut, että kun tavoitepainon saavutan niin käyn puntarilla säännöllisin väliajoin ja jos näyttää siltä, että paino on lähtenyt nousemaan niin merkkailen jonkin aikaa. Ja välillä itselleni on hyvä merkata vaikka "homma olisi hanskassa". Koska kasvisten syönti homma hanskassa olotilasta huolimatta on itselläni usein liian vähäistä ja joku homma yleensä ruokavaliossa repsahtaa ihan huomaamatta.

Mä oon merkkaillu joku kolme vuotta jo Vaikkei edes tarvitsis kun tiedän merkkaamattakin kuinka paljon syön 100 kalorin tarkkuudella, se on vaan jäänyt kiva tapa. Lähinnä pallojen väriä sillä seuraankin ja proteiinin määrää. Kyllä se siitä sitten varmasti jää merkkailu kun tavoite saavutetaan

Mun on nykyään vaikea olla merkkaamatta! Sellasinakin päivinä jolloin menee hunningolle laitan edes suurinpiirtein mitä oon syönyt, tai sitten mättöpäivälistan jonka loin resepteihin. En pysty enää kuvittelemaan aikaa jolloin en merkkailui syömisiä...

Ihana kuulla että muutkin jäänyt koukkuun merkkaamiseen.

Mulla käy monesti niin, että illalla repsahdan syömään karkkia tai jotain muuta hyvää, vaikka siihen asti päivän kalorit pysynyt hienosti ja kaikki pallot vihreät.
Sitten tulee paha mieli kun merkkaa esim. keksit ja päivä menee "pilalle". Aamulla morkkiksessa puntariin ja heti onkin tullut kilo lisää painoa. (tai turvotusta). Vaikka tiedän että painon heilahdukset ja vaihtelut kuuluu asiaa, ja kerkeän vielä korjaamaan tilanteen ennen maanantaista punnitusta, tulee luovuttajafiilis.
Ja tässä kohtaa on just se mun tahtojen taistelun paikka. Tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja vetää aamupalaksi megapussi karkkia jäätelön kera, niin sit kuitenkin läppäri katsoo mua ihmetellen ja en uskallakaan jättää merkkaamatta.
Siinä sitten itken täällä foorumissa ja useimmiten lounaaseen mennessä motivaatio taas kohdallaan.
Olisi vaan niin paljon helpompaa jatkaa tätä jos itsekuri säilyisi, kun kerta muuten menee hyvin. Joskus myös pirulainen kuiskii korvaan, että jos vaan yhden pienen keksin otat ja jätät merkkaamatta .... aaaaarghhh!

Siinäpä se juuri onkin, että jos merkkaan rehellisesti kaiken, siis ne herkutkin, niin siitä tulee ainakin minulle juuri se "luuseri- ja hanskat kehiin" -fiilis: kaikki pilalla muutenkin!

Nyt kun otin ryhtiliikkeen syömisiini, olen huomannut, että jos en kuuntele sitä herkkupirun ääntä (ota vain YKSI keksi!), vaan jätän herkut kokonaan pois, niin huomattavasti helpompi on olla eikä tee sitten mielikään enää. Mutta jos se yksi keksi livahtaa suuhun, niin koko paketti menee taatusti hissukseen päivän mittaan.

Taitaa olla samanlaista meininkiä kuin tupakanpolton lopettamisessakin: ei enää yhtään!

joo, jatkuvaa merkkailuahan tämä on. Kyllästyin siihen, että mulla on koko ajan niin kova nälkä, että olo on ihan huono. Mut sitten kun nostin kaloreja, paino nousikin kunnon rysäyksellä. Housut eivät mahdu kiinni enää ja masentaa. Fiilis on parempi mutta peilikuvasta ei viitsi edes alkaa puhua...

Pitää varmaan laittaa vähän omaa tarinaa tänne!

Mun painonpudotusurakka alkoi vuosi sitten astuttuani 3 vuoden jälkeen vaa'lle. Luku ei ollut mitä mielyttävin: 3 vuodessa 7kg lisää, osasyynä tähän oli varmaankin 2 vuotta sitten todettu hypotyreoosi (aah, tähän on niin helppo vedota!) ja no, tottakai,railakas yliopistoelämä ja käpertyminen miehen kainaloon sipsipussin kanssa. Toki myös lihasmassaa oli tullut lisää (mutta ei nyt 7 kiloa ), koska tuolloin 4 vuotta sitten aloitin aktiivisen salilla käynnin.

Paino oli tuolloin edelleen juuri ja juuri normaalipainon sisällä. Tuolloin tein muutoksia ruokaluuni. Sinänänsä tämä oli helppoa, koska perusrunko mulla on aina ollut kunnossa, mutta herkkujen määrät ja epäsäännöllinen syöminen tuovat lisäkiloja aika nopeasti.

Ensimmäiset 2 viikkoa paino putosi kilon viikossa ja siitä eteenpäin 300-700g viikossa. Sitten jouduin erinäisistä syistä leikkauspöydälle ja sain 2 kk liikuntakiellon, kuukausi tämän jälkeen mursin nilkkani ja liikkuminen oli "hieman" vaikeaa. Tammikuussa alkoi taas säännölinen ja liikkuminen ja normaali syöminen.

Nyt painoa on vuoden takaiseen 11 kg vähemmän. Tarkoitus olisi saada paino oikealle 10-luvulle, eli toiveissa olisi, että paino alkasii 5:lla. Sinne matkaa 1,8kg! Pituutta mulla on 169cm.

Tämän kesä aikana lihasten kehitys on ollut huimaa. Mulla näkyy nykyään aamuisin selvästi ylimmät vatsalihakset ja vatsalihasten väli näkyy koko mahan matkalta! Olen niin iloinen!

Tsemppiä kaikille! Jos joku olisi mulle vuosi sitten sanonut, että -11kg on saavutettu "vasta" vuoden päästä niin olisin varmasti lyönyt hanskat tiskiin ja sanonut, että en jaksa odottaa. Mutta jälkikäteen ajateltuna ei tämä niin pitkä aika edes ole!Ja missään vaiheessa ei ole tuntunut siltä, että olisin jäänyt jostain paitsi.

Tervetuloa joukkoon Stiia Jos vatsalihaksia jo näkyy ja lihasmassaa tullut lisää niin kannattaako edes pyrkiä alemmas vaan vain jatkaa salilla käyntiä ja hitaasti rasvan polttelua välittämästä vaa'an luvusta?

Upeaa Sttia!