Mullakin on pieni syöttökuuri takana kun maratonille suuntaan huomenna. Tänään olis ollut virallinen punnituspäivä mut en mitenkään viitti mennä masentamaan itteäni kun hiilarit ja nesteet kuitenkin on keränneet roppakaupalla painoa. Maanantaina sitten katsomaan mikä on homman nimi. Innolla odotan että saan tän maratonin alta pois niin pääsen keskittymään täysillä kilotaistoon!

Mystik, mukaan vaan, tervetuloa!

Täällä jokin aika sitten valitin, ettei paino putoa. Tai jos putoaa niin todella hitaasti, -100g/viikko. Päätin alkaa syödä niin, että kaikki pallerot on vihreitä. Kun sekään ei riittänyt niin otin käyttöön kaks paastopäivää viikossa, jolloin saa syödä 500kcal. Muina päivinä syön n 1200-1500kcal, pallerot vihreitä (myös mulle vaikein kuidut). Nyt eka viikko tuota takana ja -800g. Mun painon pudotus on nyt puolessa välissä, jäljella 2,5kg, jolloin painoindeksi ois 23,7. Ei tuota menetelmää voi suositella vaikka terveydenhuoltoalalla työskentelenkin tai juuri siitä syystä, mutta kärsivällisyys loppui Paastopäivinä liikunta pitää suunnitella eri tavoin. Aamusta juoksulenkki ja illalla kevyttä köpöttelyä koirien kansa. Agilitytreenitkin menee, jos ei pitkää rataa tartte juosta. Muutoin joka päivä tulee liikuttua 1-3 tuntia, joskus jopa enemmän. Mutta sitä olen aina tehnyt, vaikka kiloja olis enemmän. Liikuntaa lisäämällä mun paino ei laske. Pikkusen säädin omaa ohjelmaa ja mukana nyt enemmän lihashuoltoa ja matalammalla sykkeellä tekemistä sekä kuntosalia. Uskon ja toivon, että tiivisti pakattu läski näyttää paremmalta Eniten ärsyttää juuri nuo farkkujen päälle, vyötärölle ilmaantuva rasvakertymä. Voiko sunnuntai alkaa paremmin? Aamusta juoksulenkki hiljaisessa metsässä, vain minä ja koirat. Suihku ja sen jälkeen realin leipää keittokinkulla ja kasviksilla sekä iso kuppi kahvia. Voiko elämältä enempää pyyttä? Joo voi, pois vielä 2,5kg ja kenties vielä enemmän

Kiva kuulla kun muilla on samanlaisia ongelmia. Toi vatsamakkara joka pullottaa tossa housujen vyötärön päällä on se mikä pitäis saada pois. Lisäks se ahdistaa kun kyykkii esim rikkaruohoja kukkapenkistä.
Lenkki aamulla koiran kans kaikessa hiljaisuudessa luonnon keskellä on ihana alku päivälle!
Mulla tulee lenkki joka aamu, osin juosten ja lisäks käyn joko salilla tai jumpassa 3x viikossa. Kesällä noi salijutut jäi mut nyt on uusi into päällä.
Jospa tuo mittanauha ja kaverinsa vaakakin tulis mukaan ja alkais tuloksia näkyyn.
Sitä odotellessa

Mä ymmärrän sua täysin Mystik. Myös mä saan palautetta varsinkin töissä, että mistä sä laihdutat. Mutta haloo, jos BMI on lähellä ylipainoa on syytä alkaa tehdä jotain. Se on kohta sitä ylipainnoa ihan oikeasti! Ja se oma olotila. En tavottele langanlaihaa olemusta, mutta pieni päivtys takas siihen aikaan ennen lapsia on tarpeen

mulla on menny tää viikonloppu ihan piloille.. herkkuja on tullut syötyä ihan liikaa. lohtusyömistä.. jouduimme lopettamaan meidän rakkaan koiran ja koko viikonloppu on mennyt vollottaessa. Tänään piti käydä salilla, mutta joka paikka on niin kipeänä, että hyvä kun jaksaa sängystä nousta. Olo on muutenkin niin kurja, että tekis mieli vaan hautautua peiton alle..

No huomenna syön taas vähän fiksummin ja käyn lenkillä...

Surullista. Ei kannata antaa liian suurta painoarvoa yhdelle viikonlopulle syömisen suhteen. Pitää myös murehtia menetys. Jatkat huomenna järkevämpiä valintoja.

Moikka, täältä yks normaalipainoinen lisää ilmoittautuu! Siis tosiaan nyt olis aika ottaa itseään niskasta kiinni, tuntuu vähän siltä että mun syömiseni on lähtenyt täysin käsistä. Karkkipäivä on joka päivä, liikkuminen ei kiinnosta, laiskottaa, jatkuva ruokavaliovammasta johtuva väsymys ja 6 rakkauskiloa + lihasten totaalisurkastuminen... Ehkä mä täältä löydän tarvittavan vertaistuen etsimään uudestaan sen vähän terveemmän minäni?

Ja heti näin alkuun paljon voimia Sannnille.

Oi voi, viikonloppuna juhlat ja totaaliratkahtaminen... Kolme yötä poissa kotoa ja tietokoneen ja ruokapäiväkirjan äärestä. Vaa'an mukaan paino olisi silti tipahtanut 0,5 kg, joten ei kai tässä mitään suurta vahinkoa tapahtunut, kunhan jaksan vähän kiristää nyt alkuviikosta.

Enemmänkin harmittaa kohtuuden puute, ts. eikö riitä, että herkuttelee kerran päivässä, vaan pitääkö kyläreissulla mättää mässyä aamusta yöhön asti ja se, että vapaaehtoisen mässäilyn lisäksi annoin taas tuputtaa itselleni ruokaa (vaikka olin kertonut muille dieetistäni).

Onkohan muuten niin, että normaalipainoisen ihmisen dieettiin on vaikea suhtautua vakavasti, saati sitten kannustavasti?

Voimia Sannni!!!
Ei yks viikonloppu hommaa kaada, joskus täytyy ainakin mun saada herkutella!
Toi liikunta on kyl kummaa : sit kun saa itsensä liikkeelle ja jatkaa liikuntaa niin se hyvänolon tunne on kyl mahtava kun huomaa edistyneensä. Mä on kesän aikana muuttanut koiran aamulenkin juoksuksi osittain ja tänään huomasin et askel nousee jo paremmin ja jaksoin mäen päälle ilman et tuntuu kuin keuhkot repeis! Ja mä oon aiemmin ollu sitä mieltä et juoskoot ne joilla on kiire! Vähemmäläkin ehtii!
Toi stressi on kyl vihonviimeinen haittatekijä täs painonpudotuksessa. Mulla ainakin huomaa kun on taas paineita enemmän, niin toi suklaahimo hiipii aina vaan ja jatkuvasti saa taistella ittensä kans. Sit kun se viel vie unet niin soppa on valmis! Kuulun nimittäin ihmisiin joiden kroppa huutaa jos ei saa vähintään 7 h, mielellään 8-9 h unta /yö!
Tekee muuten hyvää kun purkaa tuntojaa tänne! Oho, ruokatunti loppu, takas töihin!

"Normipainoisen" on monesti vaikea tunnustaa esim kahvipöydässä ylipainoisen kuullen laihduttavansa. Ainakin mun. Vielä vaikeampaa, jos se ylipainoinen laihduttaa myös. Noi termit on niin luokittelevia... Just lukenut lehdistä, että unohdetaan helposti, että ylipainoinen voi olla ihan ok kunnossa ja terve. Samaan aikaan se laiha voi olla rapakunnossa ja sairas. Itsekin kuntotestien mukaan hyvässä kunnossa ja paino normirajoissa. Silti syön nappulaa verenpaineeseen ja reumaan. Sitä suuremmalla syyllä mun pidettävä itseni mahdollisimman hyvässä kuosissa. Onneksi liikunta on aina ollut mun juttu. Tuun niin kiukkuseksi, jos en saa liikkua tarpeeksi. Lapsetkin osaa jo sanoa, että meetkö lenkille tai salille, jos se helpottas