Olen itse myös siinä tilanteessa, että työssä (josta olen lomautettuna) ei tule liikkumista, työmatkan pituuden takia (25-30 km) sitä on melko mahdotonta ajatella tehtäväksi esim. pyörällä (ainakaan talvella) ja muutenkin olen ollut aika kausiluonteinen liikkuja.

Nyt sitten kun työtä ei ole ollut, on pitänyt keksiä päiviin jotain tekemistä. Joku aika sitten päähäni pälähti, että aloitanpa juoksemisen. Nyt sitten treenetaan puolimaratonille

Mutta siis omalla kohdallani juuri tuo työn epäaktiivisuus, pitkät työmatkat ja väsymys niiden jälkeen, on saanut aikaan sen, että kunto on entisestään huonontunut ja väsyttää entistä pahemmin + maha kasvaa...

Yritän nyt sitten tän pakkoloman aikana saada itseni siihen kuntoon, että jaksaisin tehdä työtä ja saisin tuon tavoitteeni toteutettua. Juoksu on onneksi melkein ilmaista! Eipä mullakaan vuosi sitten valmistuneena ja lomautettuna (milloinhan ne päivärahatkin mahtaa tulla ??) ole varaa kauheesti "ylimääräisiin" kuluttaa...

Tulipa vähän sekava kirjoitus, mutta itsekin ymmärrän hyvin, että joskus on vaan vaikeaa löytää aikaa ja jaksamista liikkumiselle, vaikka sillä olisi kuinka hyvät vaikutukset jaksamiseen ja elämänlaatuun.

P.S. Tänään olin istuttamassa taimia metsään ja ihmettelin siinä sitten, että kuinka sitä on joskus jaksanut pyöritellä jotain kalikkaa ruudussa tuntikaupalla Itsepä olen ammattini valinnut, mutta tällä hetkellä se tympii aika pahasti. Paljon motivoivampaa olisi kyllä tehdä jotain, missä työn jäljen näkee heti. Ja saisi vähän liikuntaa siinä sivussa

maanantaina, 11. toukokuuta 2009 klo 21:33 mustikkainen kirjoitti::

Tulipa vähän sekava kirjoitus, mutta itsekin ymmärrän hyvin, että joskus on vaan vaikeaa löytää aikaa ja jaksamista liikkumiselle, vaikka sillä olisi kuinka hyvät vaikutukset jaksamiseen ja elämänlaatuun.

Mä käyn 8.00-16.00 istumatöissä 60 kilometrin päässä kotoa. Sen lisäksi käyn toisessa työssä muutaman tunnin viikossa, eikä siinäkään liikkumaan pääse. Silti mulla on aikaa käydä 2 kertaa viikossa ohjatuilla tunneilla 2 kertaa viikossa salilla ja 2-3 kertaa viikossa lenkillä.
Kyllä se on ihan omasta itsestä kiinni. Sille on aikaa, mitä pitää tärkeänä.

Kuten Helinä tuossa sanoi, paljon on itsestä kiinni, kyllä ne liikunnat pystyy järjestämään jos vain haluaa. Kyse on asioiden priorisoinnista. Itselläni oli todella kiireinen viime syksy opinnoissa. Silloin ajattelin, että jos minulla on aikaa katsoa tv:tä, niin samalla kuntoilen. Ja näin tein. Siinä ei myöskään ylimääräistä rahaa tarvittu. Tähän päivään mennessä en ole vienyt rahojani kuntosaleille tai liikuntakeskuksiin. Pari uutta jumppadvd:tä amazon.com-verkkokaupan kautta maksoi 20 euroa, ja niillä saa vaihtelua tähän jo rutiiniksi muotoutuneeseen liikuntaharrastukseeni (=kotikuntoiluun). Kaikille tosin kotikuntoilu ei sovi, mutta kyllä se mahdollista on näinkin...

Minä pudotan painoa useastakin syystä:

1. Koska sillä estän päästämästä kasvamasta ylipainoiseksi ja pääsen helpommalla. On helpompi pudottaa muutama kilo kuin kymmeniä kiloja, jotka minulle varmasti herkkusuuna tulisi nopeahkosti, jos en olisi topannut ajoissa.
2. Koska halusin saada vyötärön mitan terveelliselle luvulle, suvussani esiintyvien sydän- ja verisuonitautien vuoksi. Vaikka olenkin normaalipainoinen, ei vyötärönmitta täyttäny alle 80cm:n suositusta.
3. Ulkonäköni vuoksi. Olen itseni suhteen esteetikko ja koen, että vaatteet istuvat päälläni paremmin, kun läskiä on vähemmän. Vaikka onkin normaalipainoinen, on kehossa jossakin paikoin usein ylimääräistä rasvaa, jonka haluaa pois. Olen myös itseeni tyytyväisempi, pirteämpi jne. hoikempana. Uskon, että myös iso osa, joilla on enemmän pudotettavaa, tavoittelee hoikkuutta osin myös ulkonäön ja sen tuoman hyvän olon vuoksi. Täällä on ketju, jossa on noita tavoitekuvia. Ketjun kaikki kuvat ovat hoikkia, jotkut jopa laihoja. Nämä kuvat ovat ihmisistä, joiden painoindeksi on jo siellä alarajoilla, mahdollisesti jopa alemmat ja tuskin meistä ketkään todellisuudessa noin hoikiksi pyrkisikään saatika saavuta sellaisia vartaloita.
4. Jaksan liikkua paremmin, kun olen hoikkana. Hoikkuus ikään kuin yllä pitää hoikkuutta :) .
5. Ulkoisten paineiden vuoksi. Haluan pysyä hoikkana, sillä olen huomannut, että sosiaalisestti on helpompaa -> hyväksytään helpommin.
6. Turhamaisuuden vuoksi. PIdän siitä, kun ulkonäköäni ja kroppaani kehutaan.
Jne.

Ehdottomasti samaa mieltä MiaMarin kanssa ja siksipä aikaisemmassa viestissäni listasin näitä aivan tavallisia syitä, jotka ovat samoja kaikilla, huolimatta kilojen määrästä.
Melkoista omaan napaan tuijottelua ja itsekästä, minäkeskeistä ajattelua, että heti, kun normaalipainoinen puhuu painontarkkailustaan, käännetään asia mielessä koskemaan omaa suurempaa kilomäärää. Atellaan, että toinen vinoilee isompikokoisemman kiloista, vaikka puhuu ainoastaan itsestään ja vain itsestään. Normaalipainoisellakin on oikeus puhua kiloistaan, painonpudotuksestaan ja halustaan tulla vielä paremman näköiseksi. Hyvä itsetuntoinen, suurempi kanssapudottaja ei edes mietti, että vinoileekohan tuo toinen.

Äh, lopetan tähän kun meinaa ärtymys nousta .

perjantaina, 1. toukokuuta 2009 klo 07:35 Henne kirjoitti::
Näin normaalipainossa "laihduttavana" tai vielä ylipainoisenakaan en ole pitänyt mitään meteliä omista laihdutusaikeistani... Ehkä niin on parempikin, varsinkin jos se kenelle asiasta kertoisi on itse selvemmin lihava. Sitä varten on tämä foorumi, että täällä sitten voi pitää "meteliä" omasta projektistaan. Muut sitten vain huomaavat (tai eivät huomaa) jos jotain on tapahtunut kropassa.

Siihen ei paljon muiden mielipiteet vaikuta mitä haluaa tehdä oman hyvinvointinsa eteen.

Samaa mieltä taidan olla minäkin. Mitä enemmän olen puhunut laihdutusaikeistani (vaikka olen siis normaalipainoinen, mutta vähän siellä ylärajoilla BMI:ssä), sitä enemmän minua on ns. "katsottu vinoon" ja mikä pahinta, osa jopa tokaissut että "no kyllähän sä kyllä vähän pullukka olet, mutta kyllä sä tuollaisenakin ihan kelpaat." Ei kauhean paljoa motivoi ainakaan tuo jälkimmäinen, eli parempi varmaan pitää ihan vaan mölyt mahassa ja astella sit joku kerta hehkeässä uudessa lookissa ja yllättää kaikki! Vois olla aika kivaa se...

Monet eivät harrasta liikuntaa koska he eivät tajua miten pitää elää, että jaksaa kuntoilla! Tällä tarkoitan esim. kaverini, joka ei ''jaksa mennä salille tänään''.. ei ihme kun yöllä hän nukkuu sen 6 tuntia, riippuu kuinka kauan hyvää ohjelmaa tulee, aamulla hän kiireessä heittää kahvin ja puolikkaan valkoisen leivän naamaan, koulussa ruokailulla tulee syötyä paljon perunaa, ei paljonkaan salaattia, ei juurikaan proteiinia ''koska koulun ruoka on pahaa''.. välipaloja hänellä ei ole mukana, eli kun ruokailu on kl 11.30 , ja koulu loppuu kl. 16, ilman välipalaa EI JAKSA rehkiä salilla.. eli hän menee kotiin ja töllää teeveetä, kunnes sitten illalla iskee makeanhimo ja hän vetäisee keksiä ja suklaata mahan täydeltä..

joskus tekis miele muuttaa toisten elämää, mutta omapahan on elämänsä

Iltalehden artikkeli, jossa laihduttavan naisen kehotetaan syömään 2000kcal/vrk ja liikkumaan mahdollisimman paljon. Näin kiinteytyminen tapahtuu suotuisasti ja erityisesti normaalipainoinen ei menetä arvokasta lihaskudostaan, joka liian alhaisilla kaloreilla tuhoutuu läskin tieltä ensimmäisenä... Kohti kiinteätä kehoa siis!

Minusta tuo oli masentavaa, siksi että liikun vähintään noin paljon, en voi haaveillakaan 2000 kcal päivässä, ja silti paino junnaa siinä ikuisessa 57 kilossa ja pahimmillaan vähän yli.
Olen aloittanut core jumpan kotona ja saanut peräti puoli senttiä lisää vyötäröltä pois, siitä olen iloinen.

Heippa!

Tämä kirjoittelu olikin ilo löytää. Olen myös normaalipainon rajoissa ja tavoitteena se ensin viiden kilon pudotus. Tuntuu kanssa, ettei oikein tapahdu. Olen liikkunut paljon ja täytyy olla tyytyväinen, että sentit ovat pienentyneet!!! Kai se on uskottava sekin mantra, että lihas ihan oikeasti painaa enemmän kuin läski! Sitä höttöä vielä vaan tuntuu olevan liikaa, joten taidaan myös tarkistella noita kalorimääriä vähän pienemmälle.

Iloista kesäntuloa kaikille!