Mutta hakea aina ne ainesosat ja miettiä paljoko sitä söi jne.... Miten te jaksatte?

En minä ainakaan jaksa välillä. Kahtena herkkupäivänä jätin syömiset kokonaan merkkaamatta, mutta en usko että meni överiksi koska söin herkkua vain pienen määrän. (tyyliin 1 aika pieni pala mustikkapiirakkaa ja lasillisen viiniä.) Jätin ja jätän merkkaamatta, koska ei ole hajuakaan millainen se todellinen kalorimäärä on. Joistain ruuista on mahdotonta löytää ainesosia, varsinkin kun ei tarkkaan tiedä.

Normaalien syömisten merkkaus tuntuu olevan jo pakkomielle, joten sitä jaksaa helposti. x)

Tuohon Tiinulin pohdintaan esitän vastakysymyksen, että kuka on sanonut ettei normaalipainoinen saisi laihduttaa? Tai missä sellainen kommentti oli?

Ainakin omasta mielestäni vain alipainoinen on sellainen jonka ei pitäisi laihduttaa.

Normaalipainossa kyse on aika monen kohdalla kiinteytymisen tarpeesta. Silloin voi olla hyvä jättää vaakalukemat vähemmälle huomiolle ja mitata laihtumistuloksia pääasiassa mittanauhan kanssa tai vaatteilla... sekä tietysti katsomalla peilistä

Kaipa normaalipainoinen saa laihduttaa jos tosiaan terveellä pohjalla on. Tuosta otsikon (taitaa olla jo tosi vanha) lukemasta BMI 20,9 tulee tosin mieleen, että silloin kun minä olin nuori (ja tietyissä lähteissä edelleen) normaalipainon alarajana pidetään tuota BMI 20 eikä suinkaan 18,5:ta. Yläasteella terveystiedon opetuksessa meillä tuo 18,5 oli jo nimenomaan mainittu alipainon puolella olevaksi painoindeksiksi. Sieltä on opit jäänyt päähän, joten edelleen pidän normaalina painoindeksinä 20-25.

Henneä komppaan tuossa mittanauha-asiassa tässä, ja sanon vielä, että monelle etenkin normaalipainon alarajalla esimerkiksi vatsapömpön kanssa kamppailevalle liikunta ja lihasten parantaminen voisi olla parempi ratkaisu kuin laihduttaminen. Sillä todennäköisemmin saavutettaisiin niitä haluttuja tuloksia.

Mä oon tässä näiden kuukausien aikana todennu, et BMI:llä vois heittää vesilintua. Se on niin harhaanjohtava luku, koska ihmisten kehonkoostumus on niin yksilöllinen asia. Mun oma BMI hämää tosi paljon.

Olen nyt ollut miinuskaloreilla (syön aina yli 1555 kaloria päivässä, enkä edes merkkaile joka päivä) ja liikkunut pari kolme kertaa viikossa, ja nyt on vatsan levein kohta pienempi kuin se on ollut toukokuun alun jälkeen. Alan olla suht tyytyväinen, mutta vielä hetken pienennän tuota mahaa. Voin sanoa, että täysin litteään vatsaan mulla ois piiitkä matka eikä se oli tavoitteenikaan. Mutta oishan se kiva, jos edes rinnanympärys ois suurempi kuin mahanympärys. Kyse on mittasuhteista jotka tahtoisin tasapainoisiksi.

Oon myös tän ketjun myötä oppinut sen, että jos itse tietää että on terveellä pohjalla (aluksi en ehkä ollut, kuten otsikko kertoo) ja itse näkee peilistä että vatsa on iso, niin aivan sama mitä muut ajattelee mun painoindeksistä ja siitä saanko laihduttaa vai en. Itsehän olen se, joka sitä läskiröllöäni joudun katselemaan joka päivä peilistä.

Jos nyt tännekin taas julistaisin taisteluni kiloja vastaan niin ehkä siitä tulis oikeesti totta! elieli, jotain taustaa ees.. oon viimesen kymmenen vuoden aikana ehtinyt painaa kaikkea 41 ja 58 välillä. Loppuvuodesta 08 sain painon taas laskemaan tonne pari kiloa alle 50 (lyhyyteni takia haluaisin päästä 46-47 kiloon), jotenki kevään mittaan paino kuitenki hiipi taas 50 pintaan vaikka kuinka yritin keventää aina välillä. Luulen, että stressillä on ollut osasyynsä, oli nimittäin aika rankka kevät, ja tuppaan olee viel sellanen tunnesyöppö yms. Kesän loppuun sijottuneiden lomien aikana keräsin bonuksia vielä pari kiloa ja pahimmillan reissun jälkeen vaaka näytti 53. Eieieiei!
Ei enää ikinä takasin sinne ylöspäin. Piste. Nyt oon vihdoin päättänyt tosissani ottaa itteäni niskasta kiinni ja tehdä jotain, en nimittäin todellakaan halua havahtua taas 58 kilosena et ohoh, oonpas mä pyöreä.
Nyt siis lautasmalli kehiin, lisää liikuntaa, stressitasot alas, riittävästi unta, reilusti vettä jajajaja.. Mä aion onnistua!! Kuhan pääsis taas ees sinne samoihin ku vuos sitte jouluna olisin jo tosi onnessani (ja sillon pidin itteäni pyöreänä, pöh!).
Halusin kirjottaa tän tänne koska sillon oon "julkistanut" mun tavotteen, mikä sitten tsemppaa keventämään.. Tai jotain.
Tsemppiä kaikille ja anteeks pitkä sepustus..

"2000 kalorin syönti minulla pitäisi riittää laihdutukseen"


En tahdo olla pahanilmanlintu, mutta kannattaa humioida, että tuollaisella tahdilla laihdutuksessa voi mennä vuosikin, ennen kuin tuloksia näkyy.

Riippuu tosin oletko hyvin liikunnallinen (tyyliin 4x salia viikossa ja hyötyliikuntaa). Silloin määrä on varmasti ok. Tsemppiä kuitenkin!

Näin on. Kyllä 2000kcal syömällä voi normaalipainoinen laihtua ihan hyvin, jos liikkuu.

Kannattaa varmaan huomioida sekin, etta jos on aktiivisuustaso 3 niin silloin ei liikuntoja enaan erikseen kannata merkita!!

Minä aloitin painon pudotuksen normaalipainon sisällä koska;

1. lähes kaikki rasva oli vyötäröllä
2. Rasvaprosentin mukaan olin ylipainoinen
3. Tunsin itseni (ja edelleenkin) rumaksi ison vyötärömakkaran kanssa vaikka muuten en ole paksu
4. Tavoitteena oppia terveelliset elämäntavat

Lähdössä painoindeksi oli 24.5, tavoite on siellä 20 korvilla.

Mä olin laihdutuksen aloittaessani lievästi ylipainonen bmi:n mukaan. Nyt kohta on janassa aivan keltaisen ja vihreän rajalla eli normaalipainoa hipoen tulen jo. Mutta jatkan sinne normaalipainon puoleenväliin asti karmean ruumiinkuvani takia. Oon lyhytjalkainen, 161cm pitkä naikkonen ja varsinkin lantio ja vyötärö kaipaavat muokkausta, kuten jalatkin. Mutta haarukka tuossa normaalipainossa on niin laaja, että saan laihdutettua tästä vielä 10kg, että bmi näyttäisi 21.
Mutta muuten...
-rasvat keskittyvät lantiolle ja vyötärölle
-terveys edistyy oikeilla ruokailutottumuksilla,
-itsetunto kohenee ja luonne muuttuu rohkeammaksi (koettu on jo jotain)
-pysyn hoikkana loppupelissä!