Parin vuoden näppituntumalla Kiloklubin keskusteluista väittäisin, että normaalipainoisen on vaikea laihtua.

Kysyisin myös samaa kuin Henne: paljonko herkuttelet; meneekö silloin nollille vaiko plussalle? Kun päiväkohtainen vaje on pieni, ei tarvitse niin kamalasti yhtenä päivänä syödä ja siihen ne vajeet sitten menivätkin.

Saatko pallukat vihreiksi?

Mulla olis vielä 2.6kg normaalipainoon. Tulipa tässä mieleen, että tietääkö kroppa itse milloin se on normaalipainoinen? Siis siinä mielessä että tietää, niin mun pitäis saada vielä 2.6kg pois näillä perusohjeilla ja sitten keskittyä tuohon liikunnan muokkaavaan tehoon, kuten nyt noissa asiantuntijakommenteissakin on todettu. Mutta entäs jos jo nyt liikkuu sillä teholla ettei voi paljon enää tehoja tai liikuntaan kulutettua aikaa nostaa? On nimittäin aika lailla hidastunut tämä painon pudotus...

Liikuntaa tulee n. 5 kertaa viikossa, keskimäärin -400kcal/pv.

Yhtenä päivänä viikossa syön plussalle. Sinä aikana kun olen ollut Kiloklubissa, niin kahtena lauantaina on tullut noin 200 kcal plussalle, yhtenä lähes 900 kcal plussaa. Olen jostakin lukenut, että näin keho ei mene semmoiselle säästöliekille ja että keho ei kuitenkaan pysty hyödyntämään kaikkia kaloreita, jos vain yhden päivän viikossa herkuttelee.

Ilmeisesti tämä herkuttelu on sitten kuitenkin juuri se syy miksi en laihdu. Varmaan suuri osa vajeesta on mennyt näihin. Ja täytyy otttaa huomioon, että olen kuitenkin hiukan laihtunut, eli ei tämä nyt täysin tuloksetontakaan ole. Ja sekin on otettava huomioon, että ruokavalioni on todella terveellinen.

En kyllä ole varma haluanko edes laihtua jos sitten en koskaan saa syödä hyvin... Haluaisi edes joskus olla kuten normaalit ihmiset. Kyllä minun nähdäkseni kaikki normaalit ihmiset herkuttelevat säännöllisesti. Minulla tosin on aina ollut paljon ruokakieltoja, ja on edelleen. On todella paljon ruoka-aineita, joita en syö juuri ollenkaan, koska ne maistuvat minusta yksinkertaisesti niin ylettömän hyviltä. En halua muistaa, miltä esim. jäätelö tai hampurilainen maistuu, koska muuten ajattelen niitä koko ajan. 13-vuotiaasta asti olen taistellut lihomista vastaan - onnistuneesti - ja se on vienyt todella paljon energiaa. Aina kun yritän syödä "normaalisti" niin lihon.

Saan yleensä pallukat vihreiksi, mutta joskus kuituja ei saa tarpeeksi tai energiakoostumus on jotenkin väärä. Kaikkea ei pysty koko ajan kontrolloimaan täysin.

Kiitos avusta teille!

Henne: Olen ihan varma että keho ei voi mitenkään tietää olevansa normaalipainoinen.

Minulla on myös tuo ongelma, että liikuntaa ei voi paljon lisätä. Tehoa voisi kai periaatteessa lisätä, mutta en halua, koska sitten lliikunnasta katoaa sitä iloakin niin paljon. Kerran viikossa käyn hölkkäämässä naama irvessä, mutta muuten keskityn sauvakävelyyn, kuntosaliin ja vesijuoksuun, eli minusta kivoihin lajeihin. Jos liikkuu 5 kertaa viikossa niin sitä on todella vaikea lisätä. Ehkä voisit Henne yrittää esim. pidentää liikuntakertoja, ei välttämättä ole niin hankalaa lisätä kävelylenkin kestoa tunnista puoleentoista tuntiin. Harvalla ihmisellä aikataulut oikeasti sallivat sen, että liikkuisi joka ikinen päivä, ja eikös sitä pitäisi välillä levätäkin?

Aion itsekin koettaa tuota että sitten kun pääsen haluamaani painoon, niin yrittäisin syödä ilman plussaa tai miinusta ja liikkua. Epäilen kyllä, että tuokin tuntuu minusta laihdutukselta. Olen aivan äimistynyt siitä miten vähän oikeasti ihminen voi syödä jos haluaa pysyä normaalipainossa. Tässä sitä pikku hiljaa pitäisi opetella.

Tsemppiä Henne, sinullakaan ei enää paljon ole pudotettavaa, kyllä tämä tästä menee.

Mä taas kyllä sanoisin ihan päinvastoin, että eiköhän se keho nimenomaan tiedä milloin on normaalipainoinen! Koska silloin kun keho on normaalipainoinen, toimii se myös optimaalisesti. Ali- tai ylipaino kun ei kumpikaan ole terveellistä.

Ja ainakin terapeuttini mulle sanoi, että jokaisella on sellainen oma normaalipainon alueella oleva paino, johon se keho hakeutuu, kun noudattaa nälkä- ja kylläisyyssignaaleita, eli syö juuri sen oman kehon tarvitsemansa määrän ja nimenomaan oikeanlaista ravintoa. Silloin pitää tosin nälkä- ja kylläisyyssignaalien olla kunnossa ja vielä noudattaakin niitä. (Ja koska keho pyrkii hakeutumaan siihen sille sopivaan painoon, on tästäkin syystä normaalipainon sisällä laihduttaminen vaikeaa).


Jep, jep.. Täällä mä taas paasaan mitä mulle on terapiassa kerrottu, kun omat syömiset menee taas alta tuhannen kalorin päivässä ja kiroan kun en laihdu... Ilmeisesti olisin jälleen todellakin terapian tarpeessa, mutta kun en ole tarpeeksi syömishäiriöinen (=alipainoinen), niin kuntahan ei mitään apua tarjoa ja itellä ei tosiaan enää oo rahaa laittaa siihen touhuun, vaikka siitä apua onkin...

lauantaina, 25. lokakuuta 2008 klo 11:29 Neiti Hallinta kirjoitti::

En kyllä ole varma haluanko edes laihtua jos sitten en koskaan saa syödä hyvin... Haluaisi edes joskus olla kuten normaalit ihmiset. Kyllä minun nähdäkseni kaikki normaalit ihmiset herkuttelevat säännöllisesti.

Minusta tuntuu, että helposti normaalipainossa pysyvien ja jatkuvasti taistelemaan joutuvien ero on juuri tässä. Kyllä "normaalit" ihmiset varmaan herkuttelevat säännöllisesti, mutta eivät sellaisia määriä kuin he, jotka yrittävät epätoivoisesti saada painoa putoamaan ja hallita herkutteluaan. Esimerkiksi siskoni on todella hoikka, vaikka hän syö lähes päivittäin kahvin kanssa pullaa/kakkua/keksejä/muuta hyvää. Havaintojeni perusteella hän ei kuitenkaan hirveän usein syö yli kulutuksen, eikä runsaampinakaan herkkupäivinä järjettömiä määriä esimerkiksi karkkia. En muista koskaan nähneeni hänen syöneen kokonaista karkkipussia kerralla tms.

Minulle suuri oivallus oli huomata, että normaalipainossa helposti pysyvät ihmiset eivät pidä "tänään saan syödä yli kulutuksen" -päiviä, joita taas minulla oli tapana pitää. Heillä ruokaan ei kohdistu samanlaista latausta, ja elimistön säätely toimii kuin itsestään.

lauantaina, 25. lokakuuta 2008 klo 11:29 Neiti Hallinta kirjoitti::
Ehkä voisit Henne yrittää esim. pidentää liikuntakertoja, ei välttämättä ole niin hankalaa lisätä kävelylenkin kestoa tunnista puoleentoista tuntiin. Harvalla ihmisellä aikataulut oikeasti sallivat sen, että liikkuisi joka ikinen päivä, ja eikös sitä pitäisi välillä levätäkin?

Tsemppiä Henne, sinullakaan ei enää paljon ole pudotettavaa, kyllä tämä tästä menee.

Kiitos tsempityksestä, Neiti Hallinta
Teen erilaisia harjoituksia viikon aikana. Aina yksi selvästi pidempi crosstraining-harjoitus, jossa syke n. tunnin verran peruskuntoalueella ja puolituntia aerobisella alueella. Eli 1,5-2h. Sitten on useampi noin tunnin treeni, sen mukaan miten ehdin. Niissä yleensä sitten crosstraining-osuus on tehokkaampi, eli sykealue 70-85% maksimisykkeestä ja kesto 30-40min. Sen lisäksi lihaskuntojumppa. Eri päivinä ylä- ja alavartalo. Kyykkyjä, punnerruksia, eli liikkeitä jotka nostavat sykkeen aina tuonne 95% maksimisykkeestä ja ovat todella tehokkaita. En pidä taukoja. Lopuksi venyttelyosuus. Näitä tehokkaampia treenejä ei mielestäni ole järkeä pidentää. Näin olen ainakin ymmärtänyt... olen perehtynyt aika moniin oppaisiin ja ohjeisiin.

En siis harrasta mitään kävelyllä käyntiä vaan kotikuntoilua crosstrainerilla, punteilla ja omavoimavastuksella.

lauantaina, 25. lokakuuta 2008 klo 11:29 Neiti Hallinta kirjoitti::
Yhtenä päivänä viikossa syön plussalle. Sinä aikana kun olen ollut Kiloklubissa, niin kahtena lauantaina on tullut noin 200 kcal plussalle, yhtenä lähes 900 kcal plussaa. Olen jostakin lukenut, että näin keho ei mene semmoiselle säästöliekille ja että keho ei kuitenkaan pysty hyödyntämään kaikkia kaloreita, jos vain yhden päivän viikossa herkuttelee.

Ilmeisesti tämä herkuttelu on sitten kuitenkin juuri se syy miksi en laihdu. Varmaan suuri osa vajeesta on mennyt näihin.

Säästöliekkiä voi välttää syömällä yksinkertaisesti joka päivä vähän eri määrän.

On totta, ettei keho pysty käyttämään kaikkea ravintoa hyväkseen, mutta silloin puhutaan isoista kulutuksen ylityksistä - ei suinkaan parista sadasta kalorista. Nuo parit sadat yli menneet kalorit ovat sitä, millä nollaat viikon vajeita, valitettavasti.

Tutkimusten mukaan ihminen voi lihoa vuorokaudessa maksimissaan jonkun sata grammaa (en muista tarkasti enää Patrikin tai Tommi Vasankarin joskus täällä antamaa lukemaa). Loput ylikaloreista menevät sitten haaskuuseen.

Moips! Mulla kanssa viiden kilon laihdutusprojekti.. Olen nyt 62,8 kilossa ja tarkoitus päästä 58 kiloon, eli normaalipainoinen.. Mulla junnasi paino 1,5 kuukautta 63 ja 64 kilon välissä, mutta sitten kokeilin valkuaisaine dieettiä niin paino lähti laskemaan.. Syön noin 1000 kilokalorin päiviä ja liikuntaa harrastan säännöllisesti, käyn salilla , lenkillä ja uimassa.. Nyt vaan kärsivällisyyttä niin pääsen vihdoin ja viimein pitämään tiukkia paitoja päällä

Pauliina: Juuri tästä on kyse. Normaalipainoiset, normaalit pystyvät aika useinkin herkuttelemaan, koska voivat syödä herkkuja vain pienen määrän kerrallaan. Minä en voi. En juurikaan koskaan syö mitään herkkua pientä määrää. Yritän olla kokonaan ilman. Heti kun maistan palankin jotakin herkkua, niin muistan taas kuinka hyvää sellainen on ja saatan päiväkausia haaveilla kyseisestä ruoka-aineesta. Esim. hampurilaisella olen viimeksi käynyt noin vuosi sitten. Se vain on liian hyvää ruokaa jotta voisin sellaista syödä.

Tutkimusten mukaan normaalipainoisilla ihmisillä ei nimenomaan ole mitään ruokakieltoja, kaikkea voi syödä kun pysyy kohtuudessa. Minulle tämä vain ei ole mikään vaihtoehto, koska en pysty pysymään kohtuudessa. Mitään syömishäiriötä minulla ei ole ollut, mutta jonkinlainen pakkomielteinen suhtautuminen ruokaan kylläkin.

Henne: näköjään et tosiaankaan voi lisätä liikuntaan. Olet kyllä todella tehokas treenauksessasi! (kateeksi käy...)

Johna: kiitos kommenteista. Ilmeisesti tässä on tyydyttävä hitaampaan tahtiin, koska mulle on ihan mahdotonta ajatella että en saisi edes kerran viikossa syödä jotain hyvää. Eikä tässä toisaalta niin kauhea kiire pitäisi ollakaan, kun kumminkin olen ihan ok painossa joka tapauksessa.

Heidikor: sinulla on näköjään aikamoinen itsekuri, kun pystyt vetämään noin rankkaa dieettiä. Olen aina ihaillut sellaisia ihmisiä.

No niin, ulkona sataa, mutta lähden tästä lenkille. Sen jälkeen syön 240 g ihania irtokarkkeja. Tänään taas nollataan viikon vajeita

Neiti Hallinta (ja muutkin jotka tunnistavat),

ihan nimimerkkiäsi myöten kokemuksesi herkuissa ja painonhallinnan tai laihtumisen vaikeudessa selittää liiallinen syömisen kontrolli - nimenomaan syömisen määrän kontrolli, kaloripeli ja kieltäymykset herkuissa. Syömisen laadun ja rytmin kontrolli taas ei ole ongelma vaan vaadittavia asioita.

Tuolla artikkeleissa ja minun vastauksessani on varmaan joka toisessa ketjussa tämä asia - mutta tuntuu siltä, että tuo kontrollin vähentäminen ohitetaan aika usein ajatuksella "mä en voi koska syön aina liikaa". Ei kannata ohittaa vaan alkaa opettelemaan. Sillä painonhallinta ja kohtuus ei pitkällä aikavälillä oikein mahdollista jos liika kontrolli on sekoittanut syömisen.

Taustoitus vielä kerran: liika kontrolli sekoittaa nälkäkylläisyysviestt jotka ajavat syömistä liikasyöntiin aina kun kontrolli hitusenkin pettää. Ja liikaan kontrolliin liittyvä kieltäytyvä suhtautuminen synnyttää himon näihin ruokiin jonka vuoksi silloin kun niitä ottaa ekan haukun niin sillei ei meinaa tulla loppua. Näissä tapauksissa ihmiset kokevat itsensä joko-tai -syöjiksi, jonka seurauksena kontrollia vain kiristetään. Seurauksena vain pahemmat syömisen ongelmat.

Ihan asiakastyössäkin normaalipainossa olevien asiakkaiden suurin ongelma on yleensä tuo - syömisen laatu voi olla hyvä (ehkä liiankin), rytmit OK eli kaikki pitäisi olla OK mutta silti homma ei luista. Aika pitkälti kuvailemallasi tavalla. Ainoa järkevä laihdutustatiikka tuossa on alkaa normalisoimaan syömiskäyttätymistä OPETTELEMALLA se kohtuus joita tutuilta haikaillaan. Kun tuo onnistuu niin elimistö tulee nopeammin kylläiseksi, herkkujen kohtuus on mahdollista ja elimistö alkaa oppia ite laskemaan tarpeitaan. Nämä kaikki laihduttavat vaikka se mitä tehdään on että opetellaan syömään hyvällä omallatunnolla kaikkia ruokia, kylläiseksi ja herkkujakin. Se on kaikille mahdollista vaikka olisi millainen tausta.

Yleensä tuo tapahtuu siten, että unohdetaan ne kalorit hetkeksi ja opetellaan syömään ensin aamiaisella ja lounaalla niin paljon kuin tekee mieli. Sitten päivän muilla aterioilla. Siinä vaiheessa aletaan opettelemaan herkkujen syöntiä - noin 5-7 kertaa viikossa. Ne lähtee alussa käsistä mutta se kuuluu asiaan ja sitä ei saisi pelätä - parin kuukauden päästä homma alkaa jo tulemaan ensikokemuksia eli ei menekään herkkuja kerralla niin paljoa, tulee kylläiseksi vähemmällä jne.. Ei tämä prosessi yleensä ihan helppoa ole itsestään mutta tuollainen prosessi on asiakastyössä.

Ja on ihan tyypillistä, ettei tähän oikein uskota ennenkuin muutaman kuukauden päästä kun se jo toimii. Joten ei kannata ajatella, että "ei toimi mulla". Kaikki kokevat niin.

Haluan siis herätellä kaltaisellasi tavalla kokevia siihen, että pääongelma on liika syömisen kontrolli. Ratkaisu on normalisoida syöminen. Ei mikään ruokavalion teknisen jutun osuminen kohdalleen tai lisätty liikunta. Tämä on minusta niin keskeinen asia tunnistaa ongelmaksi että yritin nyt sanoa asian aika painokkaasti