Vitsit että täällä kurssipaikassa on mahtavat puitteet! Huomenna ajattelin käydä juoksemassa, toivottavasti ei ole hirveän kuuma. Sunnuntaina sitten "muutetaan" toiseen paikkaan, jossa ollaan loppukurssi, toivottavasti siellä on yhtä kivat.. ööh, ulkoilutilat , kuin täällä.

Pitää vielä kommentoida tota kamppailulajikeskustelua, itsekin niitä kokeilleena, et nehän usein vievät sit totaalisesti mennessään. Peruskurssilla on usein treenit kahdesti viikossa, siitä eteenpäin 3-4 kertaa viikossa ja yhtäkkiä sä huomaat viettäväs kaiken vapaa-ajan salilla. Jos kamppailulajit on sun juttu, ni koko ajan haluaa oppia enemmän eikä yhtään treeniä malta jättää välistä. Sit ei vaan enää ole aikaa muulle. Se on mun kokemus. Mulla on ihan hirvee ikävä tatamille, mut tällä hetkellä ei vaan riitä aika. Ehkä sit eläkkeellä....

Mulla oli lapset eilen ekaa päivää hoitopaikassa harjottelussa. Mä käytin vapaa-ajan kerrankin itseni hyväksi ja unohdin kaikki siivoomiset. KÄytiin koiran kanssa juoksulenkillä ja sen jälkeen mä tein 45min kahvakuulatreenin terassilla ja venyttelin kerrankin kunnolla. Suihkun jälkeen tein saavillisen salaattia ja nautin senkin terassilla ja kuuntelin ukkosta. Luin sporttilehtiä ja suunnittelin treenejä. Maanantaina mulla alkaa työt enkä oikein tiedä miten saan liikunnan mahtumaan kalenteriin. Koira tietty pitää aina lenkittää ja työmatkat hoituu pääasiassa pyörällä (matkaa on vain 4km), mut ehdinkö / raaskiinko lähteä salilla kuulaamaan, tai saanko itseni iltasin treenaamaan kotona. Miehen kanssa pitäis viritellä jonkinlaista "sixpackinmetsästyskisaa". Saa nähdä miten käy...

Paino on taas tasaantunut sinne 54,5kg tuntumaan, että nyt ois oiva hetki alkaa keräämään lihasta lisää.
Mietin tässä aamusella, et kun on aina koittanut pitää tuon syömisen kanssa sellasta pientä miinuskalorilinjaa, tai korkeintaa nollavajetta, niin on järkyttävän vaikeeta tarkoituksella alkaa syödä enemmän kuin kuluttaa. Siks ois varmaan hyvä jos olis joku pt, joka oikeesti kertois mitä tehdään ja mitä syödään. Tuntuu, ettei omiin kykyihin oikein osaa luottaa.

Taidat olla aika hoikka, Lurima

Mulla itsellä on jo iän puolesta sama tarve huolehtia kiinteydestä ja sileydestä laihtumisen jälkeen kuin nuoremmilla lapsia saaneilla. Siksi tuo lihastreeni ja kaikenlainen liikunta pitäisi tavallaan kulkea kilojen tiputtamisen edellä, vaikka en vielä liian laiha olekaan.

Mulla nyt painoindeksi siinä 21.5 ja vatsa kyllä pömpöttää vielä liikaa, mutta yritän saada lihasta ja polttaa varsinkin vyötäröltä rasvaa nopeammin mitä kilot tippuu. Onneksi terveysstressi on vyötärön osalta ohi, (ympärys 1,5 senttiä navan yläpuolelta 76-79cm vuorokauden ajasta riippuen) mutta ei ole vielä sen näköinen, että kauheasti olis varaa laiskotella liikunnan ja kuntosalin kanssa. Varsinkin illalla vatsa turpoaa ihan liikaa ja iltaa kohden syömistä täytyykin vähentää, ellen halua päästä napamitassa 80:een senttiin.

Zardi, oltikohan sä saman ikäinen kuin minä? Täytän piakkoin 27.

Tässä muutaman päivän aikana on ollut aikaa ajatella menneitä asioita ja suunnitella tulevaa. Ehkei tää tapaturma ollutkaan pelkästään huono juttu. Ensimmäistä kertaa melkein viiteen kuukauteen mun oli pakko pysähtyä. Aiemmin olen omannut todella hyvät unenlahjat (9 h/yö) ja koko kevät ja kesä (lukuunottamatta miehen kotona käyntiä) on mennyt 6-7 h yöunilla. Nyt muutaman päivän ajan olen nukkunut taas tuon 9h yössä ja jopa lisäksi päiväunia. Eli ilmeisesti levon tarve on ollut aika kova ja luulen, että yleinen stressi on helpottamaan päin. Onneksi!

Ja sitten tulevia suunnitelmia: syksyn ryhmäliikunta-aikataulut julkaistiin ja joudun pohtimaan ihan tosissani, kuinka saan ne kaksi BodyCombatia viikkoon. Joudun siis menemään kerran viikossa eri salille kun omalla salilla nuo tunnit ei osu mun aikatauluun sopivasti. Salille sitten taas pääsen koska vaan ja se on hyvä juttu.

Mun kilot pyörivät siinä 57,5-58 tuntumassa. Tavoite on 57 kg eli paljoa ei puuttuisi. Se viimeinen kilo on vaan niin tiukassa. Nyt en olekaan muutamaan päivään käynyt vaa'alla. Huomenna taas paluu arkeen, kun menen töihin.

Iurima, mä oon henk koht todennut toimivaksi sen, että kun ottaa salikamat jo aamulla mukaan, ja suunnittelee päivän niin että menee salille suoraan töistä (tai yliopistolta), niin ei "kehtaa" jättää menemättä. Sitten on mukava rentoutua loppuilta kotona.
Useemmassakin lehdessä on ollut viime aikoina juttua ruokavaliosta + lihasten kasvattamisesta, ootko lukenut esim. Fitiä (joku alkukesän numero)? Muistaakseni perusneuvot oli että riittävästi proteiinia, eikä hiilareita kannata erityisesti vältellä, koska ne parantaisi jotenkin treenitehoa.

Thema, pysähtyminen sillon tällön on oikein terveellistä. Mulle tuli viimeksi lähes totaalitauko treenaamisesta yms. viime joululomalla, ja sen jälkeen energiaa tuntui olevan taas paljon enemmän kun sitä ennen.

Tuleeko kellekään muulle välillä sellanen tunne, että pelkää hallitsemattomasti lihovansa ja laiskistuvansa? Siis sanotaan vaikka, että jos saunasiideri johtaakin kolmanteen ja neljänteen, tai menee päivä pelkkää hiilarihöttöä syömällä, niin sitten tuntuu että homma ei ole enää ollenkaan hallinnassa ja nyt varmaan lihoo kamalasti palaa sohvaperunaksi?? Tajuatteko yhtään mitä tarkoitan?
Mulla on kuitenkin lähtökohtaisesti ollu se asenne, että kohtuullinen herkuttelu yms. on okei, ja kuitenkin olen tällä tyylillä onnistunut rasvaprosenttia ja hiukkasen painoakin laskemaan, niin järjellä ajatellen olisi tosi epätodennäköistä ja epäloogista, että ykskaks muka lihoisikin kauheesti tms.

nyyti, mulla on just tota! Mä myös herkuttelen kohtuudella, mutta sitten kun tulee joku juhlapäivä, missä alkoholinkäyttö on runsaampaa niin monesti huomaan ajattelevani, että miten mä pääsen ns. ruotuun tän jälkeen. Ja mullahan ei ole edes ollut pitkään aikaan taipumusta krapulamättöihin, vaan syön ihan perusterveellistä ruokaa, jos sitä vaan jääkaapista löytyy. Järjellä ajateltuna tuollaiset mukavat illanvietot kavereiden kanssa tekee hyvää ja mä ainakin keskityn niissä siihen yhteiseen olemiseen ja hauskanpitoon. Arkena kuitenkin syön terveellisesti, joten jos käyn kerran kuussa tai vielä harvemmin jossain ja vaikka ottaisin vähän enemmän niin ei sen mun kiinteytysprojektia pitäisi haitata. Mutta silti mä pelkään lihovani... Mulla kehonkuva kulkee jäljessä: kun olin tuhdimpi en pitänyt itseäni tuhtina ja kun hoikistuin niin näin itseni tuhdimpana kuin olinkaan. Tätä hankaloittaa myös se, että meillä ei ole kotona kokovartalopeiliä. Vanhemmille onkin mukava tulla ja ihmetellä kuinka litteä mun vatsa onkaan ja että kyllä ne vatsalihakset ovat alkaneet erottua rasvan alta.

Lisäksi näin tänään tätini, joka kehui kuinka olen hoikassa kunnossa. Ja musta myös tuntuu siltä!

Thema, lohduttavaa kuulla etten oo ainoo.
Lisäksi mua tosin ärsyttää se, että peilistä tai vaa'asta näkyvät muutokset on edelleen älyttömän pieniä, vaikka esim. punttiksella käytettävät painot ja lenkkimatkat kyllä kasvaa...

Nyyti91 , ennen lapsia mä kävin heti töiden jälkeen urheilemassa. Nyt ei vain raaskii pitää niitä hoidossa yhtään enempää kuin on pakko. Mies menee yleensä vähän myöhempään töihin, niin on tarkotus, että hän vie lapset, ja mä haen, kun pääsen aikasemmin. Jos mä menen töiden jälkeen salille enkä lapsia hakemaan, ni lapsille tulee yli 9h hoitopäivä. Lisäks ruuanlaitto on mun vastuulla, eli siellä on aikas nälkäkiukkusta sakkia kotona illalla jos äiti menee töiden jälkeen "vähän reenailee"

Ihan tuttu pelko täälläkin. Luulen, että se tosiaan liittyy jotenkin siihen, että kuva omasta kehosta ei ole ihan todenmukainen ja toisaalta siihen, että kyllä mulla jo yhden päivän hiilarimättö kerryttää nestettä ja pömpöttää vatsaa, niin jotenkin sen aina kokee "lihomisena", vaikka tietääkin, että tämä on vaan nestettä ja parissa päivässä poissa kunnon ruokavaliolla.

Ja jotenkin siihen kehonkuvan muodostamiseen kai liittyy se mun puhuma pelko syödä enemmän kuin kuluttaa, vaikka kyse oiskin lihasten kasvattamisesta. Oon kyllä lukenut noita artikkeleja, taitaa olla just toi Fit lehtikorissa, mut toisessa artikkelissa asiaa voidaan käydä vähän eri kannalta läpi ja ohjeet onkin taas erilaiset ja sit menee vähän puurot ja vellit sekasin. SIks ois kiva jos ois joku guru (lue pt) joka selittäis asiat perin pohjin.

Zardi, kyllä mä melko hoikka olen, mutta kyllä sitä löysää löytyy ihan omiksi tarpeiksi. Vartta ei ole kuin 160cm ja olen melko hentorakenteinen, ni vatsalla on ihan kunnon makkarat ja takapuolestakin vois vähän lähteä rasvaa + sit se tarvis kohotusta.

No mä kylläpelkään vielä vatsan suurenemista, vaikka en sitä metabolisen takia en päätoimisesti stressaa Mut hitto kun sen iltaan mennessä saa vielä helposti 80:een senttiin, jos vähänkin pääsee syöminen turvokelinjalle... Mitä teillä litteävatsaisilla muuten on vyötärönympärys aamulla?
Lasten keskellä kyllä vähän eri ongelmat hoikkana pysymisessä kuin työn/opiskelun kanssa. Tosin hallitsematonta herkkujen syömistä en itse juuri nyt pelkää, kun vatsa ei sitä siedä, ainakaan ihan äkkiseltään. Ostin tässä juuri pakkauksen jotain karkkijäätelöä, kun sattui olemaan tarjouksessa, ja ensimmäisenä päivänä innostuinkin syömään sitä kolmasosan pakkauksesta. Sen seurauksena tulin oikeasti sairaaksi, eli ensin tuli vatsakivut ja yökotys, ja sitten alkoi vuorotellen viluttaa ja hikoiluttaa kuten kuumeessa. Onneksi meni lepäilemällä ohi, mutta seuraavina päivinä tyydyin hyvin kohtuullisiin herkutteluihin, eikä enää tee mieli ostaa ainakaan samaa jätskiä, yäk.

Zardi, aamuisin mitatessa mun vyötärö on 64 cm. Pari senttiä saattaa tulla päivän aikana, mutta lähtökohtaisesti mittailen vaan aamuisin. Tänä aamuna painoin 57,5! Tätä se liikkumattomuus teettää: painonlaskua! No, ehkei tätä voi edes painonlaskuksi sanoa, mutta painoa on vähemmän kuin liikuntaa harrastettaessa, jolloin paino pysyttelee siellä 58 kg tuntumassa.

Lasten kanssa työskentelevänä ymmärrän luriman haasteet treenaamisen suhteen. Tsemppiä siis tasapainon löytämiseen!