En mä ole koskaan mitannut vatsaani enkä mitään muitakaan ruumiinosia. Minulle tuo mittanauhan seuraaminen on ihan yhtä vieras ajatus kuin puntarinkin tuijottelu. Kyllä mä omasta olostani huomaan onko turvotusta tms. ja koska koen olevani ihan sama henkilö, painoin sitten kilon suuntaan tai toiseen, niin en mä käy puntarilla kuin silloin tällöin ja ainoastaan siksi, että tsekkaan olenko kisapainossa. Ttestimielessä olen joskus kisapainon vuoksi katsonut senkin kuinka paljon paino nousee puntilla, laskee aamulenkillä ja miten kreatiini vaikuttaa, mutta muuten en seuraa painoa enkä mittanauhaa.

Minäkään en mittanauhaa juuri seuraile (näkeehän saman housunvyötäröstä) ja vaa'alla käyn satunnaisesti ehkä kerran viikossa, esim. äsken kävin "tarkistamassa tilanteen" kun taas tuntuu että kamalasti turvottaa. Ja ihan normaali iltapaino oli. Yleensä siis kyllä mieluiten mittaan aamupainon ennen aamupalaa.

Iurima, joo ymmärrän kyllä tilanteen. Toivottavasti löydät treeniaikaa jostain välistä! Meidän salilla ainakin on myös "lounastuntijumppia", jos sellainen yhtään houkuttelee ja työt joustaa...

Täällä edelleen crossfitia ja hartiajumeja (ei tosin niin paha enää, kylmägeeli on kaveri). Eilen kävin pitkästä aikaa juoksemassa, vähän nihkeeltä tuntu mutta sinnillä juoksin kuitenkin niukasti uuden pituusennätyksen. Tänään olin todella hilkulla jättää crossfitin väliin, kun väsytti ja oli vähän huono olo, mutta menin kuitenkin ja kyllä kannatti.

Mun uusi suosikkijuoma on "vitamiinivedet", joita ainakin täältä saa keskustan isommista kaupoista. Eihän nuo siis pelkkää vettä ole, vaan niissä on esim. hedelmäsokeria mukana ja jotain mehutyyppistä asiaa, mutta kuitenkin suhteellisen vähäkalorisia, ja tosiaan vitamiineilla terästettyjä. (Siis tarkoitan esim. näitä: Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin)
Edit siis perus janojuomana toki ihan tavan vettä mutta nuo toimii esim. saunajuomaksi jos tekee mieli jotain maistuvaa...

Pahoittelut Naamis, muistelin sinun kirjoitelleen kilppariketjussa mutta varmaan sitten samantyyppinen ticker tms. on hämännyt tai sitten ihan vain erehdyin. Ko. ketjua kun ei tule pahemmin vilkuiltua, kun arvot ovat olleet koko hypotyreoosihistoriani ajan ei-vajaatoimintaiset ja lääkkeettä olen elänyt nyt 9 kk.
Silti olen sitä mieltä näin karusti sanottuna, että jos "takuuvarma" kikka on tiedossa eikä sitä käytä syystä X tai Y, niin silloin ei todella halua sitä, minkä saavuttamisessa kikka auttaa. Siksi sanoin, että kannattaisiko antaa sen vaa'an nyt vain olla ja keskittyä vaikka niihin liikuntatuloksiin tai mikä sitten itselle tuntuu mielekkäältä seurantakohteelta.

Zardi, minun aamumittani on sen 67 - 68 cm ja näin ilta-aikaan sitten pari senttiä enemmän, yleensä 69,5 - 71 cm riippuen siitä, mitä olen syönyt ja kauanko ateriasta on.

Kuulostaapa ahdistavalta tuo nyytin kuvaama tunne. Eli vieras fiilis meikäläiselle ehkä sen takia, etten vain välitä "herkuista" (vihaan tuota sanaa... mulle herkkua olisi esim. uunilohi tai raikas salaatti, mutta tarkoitan nyt juurikin suklaata, keksejä, sipsiä, jätskiä yms.) sillä tavalla, että ostaisin niitä kotiin. Satunnaisesti saatan ostaa pari vanhaa autoa Lidlistä (niitä yksittäispakattuja à 15 g) tai vaikka Läkerol-askin, mutta eipä niillä sokeriorgioita järjestetä. Pahin makeisretkahdukseni on Maraboun Double Nougat -suklaapatukka, äitini ostaa mulle aina sellaisen, jos käy tankkaamassa ennen mun noukkimista kyytiin (eli muutaman kerran vuodessa). Kaverin kanssa leffailtasyömingit järjestettäessä rontataan isot määrät salaattiaineksia, koska tortillat ja dippikasvikset. <3 Liikunnalliset koirat pakottavat liikkumaan joka päivä, sohvaan en siis voi juurtua.

Noin yleistasolla pohdittuna, voisiko tuollainen "saanko enää koskaan itseäni liikkumaan / syömään muutakin kuin mässyä" -murehdinta liittyä tai sen puute jotenkin, ainakin jollain tasolla, liittyä siihen, miten on kilonsa/senttinsä saanut tai mitä liikunta ja ravinto itselle edustavat? Että jos taustalla on vain pelko, että palaa vanhoihin tapoihin, joiden seurauksena tapahtuu asia X? Tuli mieleen paitsi omasta suhtautumisesta myös juurikin tuosta, miten vieras- seuraa kilojaan vain lajinsa kannalta ja suhtautuu myös ruokaan polttoaineena, joka mahdollistaa hyvinvoivan vartalon ja onnistuneen treenaamisen.

Hommasin koiralleni vetokamat! Pitää vain vielä opettaa koiraa juoksemaan nimenomaan edessäni eikä vain edelläni, ajattelin tähän tarkoitukseen lainata äidiltäni juoksutusraippaa, niin saisi sillä koiraa siirrettyä enemmän oikealle uralle. Vai olisiko sulla lurima jotain vinkkiä tähän? Koira siis osaa vetää ilman opettamista, mutta on paimenkoira ja kulkee luonnostaan "jalanviereisellä uralla" myös nyt, kun juoksee edelläni vetoliina tiukalla.

// Ai niin, kaverini lankutushihkutuksen takia kokeilin sen inspaamana itsekin lankutusta ensi kertaa ja pysyin 1 min 47 s, ennen kuin koira hyppäsi vasten ja kaaduin. Istumaannousuja (sit up) jaksoin 51, ennen kuin kyllästyin. Keskikroppa ilmeisesti ihan hyvässä kuosissa, jee sille! Juoksua voin varmaan kiittää tästäkin. Mietityttää jo nyt, mistä hankkia hyvät talvijuoksukamat ja mitä oikeasti siihen tarvitaan, joten voin varmaan sanoa koukuttuneeni lajiin aika hyvin, kun haluan jatkaa sitä pakkastenkin saavuttua.

"Silti olen sitä mieltä näin karusti sanottuna, että jos "takuuvarma" kikka on tiedossa eikä sitä käytä syystä X tai Y, niin silloin ei todella halua sitä, minkä saavuttamisessa kikka auttaa. Siksi sanoin, että kannattaisiko antaa sen vaa'an nyt vain olla ja keskittyä vaikka niihin liikuntatuloksiin tai mikä sitten itselle tuntuu mielekkäältä seurantakohteelta."

Niin no kun minun kohdallani "takuuvarma" keino olisi vähentää hiilarit niin hirveän alas, etten enää jaksaisi liikkua. Sitten kun en jaksa liikkua, olen pahantuulinen ja väsynyt. Että vähän hankalaa on. Pari viikkoahan tässä nyt tulee vaakailutaukoa väkisinkin tämän reissun takia, lenkille en ole päässyt vielä (eilen satoi koko päivän kaatamalla vettä ja tänään oltiin hotellilla klo 22 paikallista aikaa), mutta kahden päivän aikana olen kävellyt n. 5h Kaipa sekin jotain on Löytyi kuitenkin yksi tyttö, joka myös juoksee, niin ajateltiin jonain iltana mennä yhdessä lenkille. Pakko kai se on yrittää keskittyä vaikka kuntosalitreeniin (kunhan kotiudun) tai muuhun, kun ei se paino tällä ruokavaliolla putoa..

perjantaina, 9. elokuuta 2013 klo 22:00 simmusormus kirjoitti::

Kuulostaapa ahdistavalta tuo nyytin kuvaama tunne. Eli vieras fiilis meikäläiselle ehkä sen takia, etten vain välitä "herkuista" (vihaan tuota sanaa... mulle herkkua olisi esim. uunilohi tai raikas salaatti, mutta tarkoitan nyt juurikin suklaata, keksejä, sipsiä, jätskiä yms.) sillä tavalla, että ostaisin niitä kotiin. ---
Noin yleistasolla pohdittuna, voisiko tuollainen "saanko enää koskaan itseäni liikkumaan / syömään muutakin kuin mässyä" -murehdinta liittyä tai sen puute jotenkin, ainakin jollain tasolla, liittyä siihen, miten on kilonsa/senttinsä saanut tai mitä liikunta ja ravinto itselle edustavat?
Että jos taustalla on vain pelko, että palaa vanhoihin tapoihin, joiden seurauksena tapahtuu asia X?

Jep muakin ärsyttää sana herkut merkityksessä epäterveellinen ruoka. Mutta siis sitä juuri tarkoitin, että syö/juo jotain mikä sillä hetkellä tuntuu/maistuu hyvälle, vaikka siinä olisi omien tavotteiden kannalta epäedulliset ravintoarvot, kalorimäärät tms.
Ja kyllä, taisit osua juuri asian ytimeen. Mä olen ylimääräiset kiloni kasvattanut juurikin hiilarihöttöruuilla, ryyppäämisellä (sen jälkeen kun se muutama vuosi sitten muuttui lailliseksi ja piti alkaa bilettää koska se on siistiä ). Nyt siis pitäisi alkaa opetella vähän erilaisille tavoille... ja oon jo opetellutkin, mutta tosiaan pelko on että ykskaks palaa tuohon vanhaan.

Mietityttää jo nyt, mistä hankkia hyvät talvijuoksukamat ja mitä oikeasti siihen tarvitaan, joten voin varmaan sanoa koukuttuneeni lajiin aika hyvin, kun haluan jatkaa sitä pakkastenkin saavuttua.

Samaa minäkin mietin! Tosin olen myös ajatellut, että saatan talveksi vaihtaa juoksun spinningiin ja zumbaan, ja käydä vain kävelylenkeillä, en kauheesti tykkää hengästyä pakkasessa kun se ottaa ikävästi kurkkuun.

Kadehdin vyötäröäsi, Thema, kuten myös simmusormus, koska minulle on sentit tärkeämpiä kuin kilot.

Thema, kerroit tuolla aiemmin unen tärkeydestä, ja olen havainnut omalla kohdallani ihan saman nuoresta lähtien. Ai niin, ei olla saman ikäisiä, olen paaaljon vanhempi Mutta hyvä uni parantaa mulla flunssankin nopeammin ja nyt olen kuntoilun lisääntyessä saanut melkein kaikesta treenistä enemmän irti, kun välillä jätän jonkun juoksupäivän väliin ja nukun niin pitkään kuin nukuttaa. Sitäpaitsi tottumattomalla runsas treeni (mulla varmaan juokseminen) heikentää immuunivastetta ja luulen, että nukkuminen tasaa aika hyvin tilanteen. Tai olen omalla kohdallani melko varma siitä.

Terveydestä puheenollen, diabeetikkkona ei mulle missään tapauksessa ole sallittua paljonkaan alle 100gramman hiilaripäivät, ja ketoosia en suosittele kenellekään, koska kyseessähän kuitenkin on myrkytystila, vaikka karppaajat pitävät sitä normaalina. Sanoinpa nyt varmuuden vuoksi, koska karppaaminen on niitä "omalla vastuulla juttuja" , enkä omasta puolestani ketään kehoita siihen.

Lankkuja olen tottunut tekemään useinkin muiden syvien vatsalihastreenien yhteydessä, mutta ne ovat liittyneet aika suoraan ratsastuskunnon ylläpitämiseen. Yleensä kuitenkin minuutti riittää yhtä lankkulajia, kun tasapuolisuuden vuoksi yritän tehdä samalla myös kylkilankut. Noissa kotitreeneissä ne nykyään vaihtelee FlexiBarin tai pallo-ja keppijumpan kanssa, ja ne on vähän vastapainona kuntosalille, jotta hevosen kanssa notkeus ja herkempi tunto lihaksistossa säilyy. Tosin kyllä staattista voimaa myös tarvitaan isoliikkeisellä pikkuhevosellakin, kuten myös aerobista kuntoa. Juokseminen ei välttämättä ole sopiva aerobinen laji ratsastuksen kanssa, mutta ei siitä näin kesäkokeiluna kauheasti haittaakan ole, vaikka ilman muuta talvella palan taas spinningiin.

"Sanoinpa nyt varmuuden vuoksi, koska karppaaminen on niitä "omalla vastuulla juttuja" , enkä omasta puolestani ketään kehoita siihen. "

Eivät kaikki karpit pyri ketoosiin, muistaakseni "hyväkarpit" syövät 100-150g hiilareita päivässä, mutta ne tulevat ns. hyvistä lähteistä ja ilmeisesti kuitenkin viljatuotteita vältellen. Karppaus ei siis automaattisesti ole "omalla vastuulla", koska hyvien rasvojen syöminen ja hiilarimäärän jonkinasteinen rajoittaminen ei varmasti kenellekään pahaa tee, siksi karppauksestakin saa keskustella tuolla Painonhallinta-osiossa eikä Omalla vastuulla -osiossa.

Ai niin, pitikin kysyä vielä juoksijoilta, laskeeko teillä verenpiane lenkin jälkeisenä iltana? Mulla menee aika alas, ja mietinkin, onko siitä jotain haittaa... Matalimmat lukemat ovat siinä 111/63, mutta leposyke on nykyään korkeampi kun lisäsin kilpparihomoonia.

p.s.Naamis, puhuin nimenomaan noista ketoosikarppaajista, mullakaan hiilarit ei mene aina yli 100gramman.

Enpä ole koskaan hoksannut mitata verenpainetta juoksupäivinä, en muutenkaan sitä kovin usein mittaa, kun en omista mittaria (joskus mittaan vanhempieni luona). Raskauden loppuaikana sai mitata ihan kyllästymiseen asti Normaalisti minulla nuo paineet ovat viime aikoina olleet 105/65 tms. ja syke n. 50 tai vähän alle. Pitääkin joskus huvikseen mitata juoksupäivänä.

nyyti, juoksumattojuoksuhan on kanssa yksi vaihtoehto, jos haluaa säilyttää tuntuman? Itse ajattelin ottaa talvijuoksun sellaisena, että nimenomaan keskittyisin sykkeisiini, kun vauhti joka tapauksessa kärsii pakkasen ja lumen takia (tai ainakaan ei ole kannattavaa pyrkiä kesänopeuksiin). Sitten sään lämmitessä voisi aloittaa vauhtiharjoittelun. Haluaisin siis osallistua toukokuun puolivälissä pidettävään Extreme Run 2014:ään, matka joko 8 tai 16 km, joten juoksukunnosta olisi senkin puolesta hyvä huolehtia. Plus laji on vain niin mukava!! Ja itse en juoksumatosta välitä eli ulos on mentävä.

Minä kokeilin lankkua nyt ensimmäistä kertaa ja koetin nimenomaan maksimiajan saada selville, koska en ollut koskaan ennen lankuttanut ja olen ymmärtänyt sen erittäin haastavaksi liikkeeksi. Sellainen mielikuva vain tullut, kun kaveri riemuitsee puolen minuutin sisulla ja sitkeydellä saavutetusta tuloksesta (tärisee kuulemma holtittomasti jo 20 s kohdalla) ja esim. GFG-liikuntaohjelmassa on "hooveri 3 x 20 - 30 s". Tosin lähteistä riippuen hoover ja lankku ovat joskus eri liike ja joskus sama, joten tiedä sitten. Kaverilta kuitenkin varmistin, että tekemämme liike oli sama, eli kyynärpäät ja varpaat maassa, keskikroppa jännitettynä.

Pakko sen verran oikaista, Zardi, että karppaus ei ole Omalla vastuulla -puolta, sillä se sopii perusruokavalioksi. Siksi Klubin energiapallo salliikin, että rasvasta tulee 25 - 65% ja proteiinista 15 - 35% energiasta. Vihreään energiapalloon ei siis vaadita laisinkaan hiilihydraatteja, vaikka terveysviranomaisten suositusruokavaliossa ("virallisterveellisessä") 50% energiasta tulee hiilihydraateista. Käytännössä hiilihydraatinta syömistä ei kuitenkaan ole, ainakaan karppauksen ei ole tarkoitus olla sellainen, sillä se on hyvin kasvismyönteinen ja esim. karppireseptikirjoissa on lukuisia erilaisia salaatteja.
Lisäksi vhh, jonka tyylisuunta karppaus alalajeineen on, oli aikoinaan diabeteksen hoitovalio ja edelleen sitä suositellaan diabeetikoille (esim. miesten puolella on ketju Miehet ja karppaus tms., siellä on lääkärin neuvosta vhh:lla olijoita parikin). Antti Heikkilä on myös kirjoittanut kirjan vhh:sta II-tyypin diabeteksen hoitomuotona, Diabeteksen hoito ruokavaliolla, ja muutakin kirjallisuutta on tarjolla. Se on sitten eri asia, mikä hiilihydraattimäärä itse kullekin sopii. Myös ketoosiraja on yksilöllinen ja yleensä tietoisesti tavoiteltu vain painonpudotustavoitteisen karppauksen aloituksena (esim. Atkinsin induktio), ei siis pakollinen elementti laisinkaan. Itse en edes tiedä, olenko ollut kertaakaan ketoosissa näiden vuosien ajan tai olenko sitä nytkin.
// Naamis ehtikin ensin tässä vhh:ssa.

Mulla ei ole hajuakaan verenpaineistani, sukumme ainoa verenpainemittari asuu toisen mummini luona.