Heipat Hangosta,
jossa ihmettelen Kiloklubiforumin kesähiljaisuutta. Ehkä se vaan on niin, että näistä vähäisistä Suomen suvipäivistä on otettava kaikki irti. Ainakin me UK:n kanssa yritämme. 

Toissaviikolla käväistiin Turussa keskiaikamarkkinoilla, jossa muutama sukulainenkin esiintyi. 

Hommahan toimii niin (jos ette oo koskaan ollu) että Vanhan Raatihuoneen torille ja siitä Tuomiokirkolle toiseen suuntaan ja Aurajoen rantaan Aboa Vetus et Ars Novalle asti on viritetty kivoja kojuja, joissa myydään kaikkea mahdollista ja melko mahdotontakin kokonaisena paistetusta porsaasta (ei sitä tartte kokonaan ostaa, erikokoisia paloja saa) puukauhoihin, hunajasta hopeakoruihin, villalangoista villiyrtteihin. Ja kaikkea muuta tarpeellista ja tarpeetontakin tältä väliltä.
 
Markkinarahvas kiertää kojuja, katselee ja ostelee. Vartin välein johonkin torin kulmaan pelmahtaa porukkaa jostakin noin vuodelta 1500–1600. Ajanmukaisiin asuihin puetut harrastajanäyttelijät kiistelevät nauriiden ja kaalien hinnoista ja laadusta, ottavat kunnioittavasti vastaan pormestarin ja hänen rouvansa tai jonkun muun mahtiaatelisen seurueineen, hämmästelevät kiertelevää sirkusseuruetta tai vain kälkättävät kaivolla keskenään. Ja kaiken keskellä kaikuu kaupunginkailottajan ääni: hän kehottaa arvon vieraita piipahtamaan oluttuvassa, muistuttaa kirkon markkinamessusta ja toivoo kaikkien muutenkin viihtyvän. 

Viihdyimmehän me. Keskiaikamarkkinat on ollut oleellinen osa UK:n ja mun kesänviettoa jo ainakin neljännesvuosisadan. Tuoreempi tulokas on Hanko, jonne ajeltiin eilen. Piti tulla jo aiemmin, mutta tyttärenpoika ja muutama kaverinsa valtasivat asunnon Regatan ajaksi. Kukaan ei purjehdi, mutta kuulemamme mukaan rannassa oli menoa ja meininkiä, hyviä bändejä jne. Meillä on nyt pari viikkoa aikaa kiireettömille kävelyretkille, museovierailuille (yksi tehtiin jo eilen) ja muille kesänautinnoille. Kahdet vieraatkin on luvassa. 

Kivaa kesää kaikille, jokaiselle makunsa mukaan! Me lähdetään tästä kävelemään rantapuiston jäätelökojulle. Pistaasitötteröä vähän mietin. Vai ottaisko sittenkin vain vaniljan? 

Eipä ole paljon kirjoittamista, kun emme käy missään eikä mitään tapahdu. Kaikki on sinänsä ihan hyvin, mutta minä kaipaan edes vähän jotain arjesta poikkeavaa menemistä. Kesä on ollut niin viileä, että vasta viime viikon kahtena lämpimänä päivänä tarkenin laittaa kesämekon päälleni. Kaksi uutta mekkoa odottaa vielä kaapissa. Alkaa jo masentaa, kun kesää ja aurinkoa on niin kauan odottanut.

Korkeakoulujen valintatulokset tulivat juhannuksen jälkeen. Meidän yo:lle ne tuottivat pettymyksen. Hän ei tullut valituksi Aalto yliopistoon kauppatieteitä opiskelemaan. Pettymys on suuri, varsinkin kun kaksi kaveria onnistui pääsemään sisään. Ahkerasti oli nuori mies lukenut koko kevään, uusinut kaksi yo-koetta, opiskellut kauppatieteitä avoimessa yliopistossa, käynyt nettivalmennuskurssin. Ruotsinkielisiin kauppakorkeakouluihin pisteet olisivat riittäneet. Ensi vuonna sitten uusi yritys, ellei jotain muuta tule eteen. Armeija on jo käyty.

Keskimmäinen abi-tyttö keskittyy syksyn ruotsin ja biologian kirjoituksiin, viimeisiin, sillä neljä ainetta on jo kirjoitettu.

Nuorin lapsenlapsi pääsi Steiner lukion esittävien taiteiden linjalle. Olisi myös päässyt Kallion ilmaisupainotteiseen lukioon, minkä äitinsä aikoinaan kävi, mutta valitsi nyt toisin.

Klaanin syyslomamatka syntymäpäiväni kunniaksi on vielä hakusessa ja pelkään, ettei siitä tule mitään, kun liikaa jahkaillaan. Kohde on vaihtunut Tirolista/Sveitsistä johonkin vähän etelämmäs, missä aurinko paistaisi enemmän. Mallorca tai Malaga/Aurinkorannikko ovat olleet ehdolla.  Aurinkorannikolla on juuri silloin Fugefest, joten siellä voi olla liikaa porukkaa. Viimeisin ehdotukseni on Nizza, mutta poikani vieroksuu ajatusta mennä maahan, jonka kieltä hän ei osaa. Tytär ja minä osaamme välttävästi ranskaa ja onhan puhelimessa käännösohjelma!
Lastemme mielestä miestäni ei voi ottaa mukaan, koska hän väsyy helposti eikä  jaksa kävellä kovin pitkälti, ja jo lentokentillä saa tarpoa pitkät matkat ja mahdollisesti vaihtaa konetta. En millään olisi raaskinut sanoa hänelle, ettei hän pärjää matkalla, mutta nyt hän itsekin ajatteli olevan parasta pysyä kotona, jos Etelä-Pohjanmaalla yksin asuvalle 96-vuotiaalle sisarelle tulee taas jokin hätätilanne, kuten kahtena edellisenä kesänä kävi.

Tämä olisi todennäköisesti viimeisiä (ellei peräti viimeinen)  ulkomaanmatkojani ja haluaisin näyttää lastenlapsilleni paikkoja, jotka minusta ovat olleet jotenkin vaikuttavia.

Hyvää kesää kaikille - ja toivottavasti se lämmin kesäsää vielä saapuu!

Tervehdys täältä Etelä-Savosta 😊

Kiitoksia kaikille kirjoituksistanne. Niitä on aina niin mukava lukea. 

Vasta pari päivää sitten pääsin kunnolla Faceen katsomaan Lappeenrannan kuvia.
Naamakirjani tilille on ilmeisesti yritetty hakkeroida useampaan otteeseen, niin jouduin tekemään vaikka minkälaisia tunnistautumiskonsteja, että pääsin omalle tililleni. 

Kivoja ajatuksia tuli mieleen kuvia katsellessani. Kauhistuin vaan nähdessäni itseni niin vinossa ja huonoryhtisenä. En ollut tajunnutkaan, kuinka huonoksi ryhtini oli mennyt. Olin tilannut Japenan vinkistä ryhtiliivin, mutta vasta juhannuksen jälkeen aloin maltillisesti sitä käyttämään... kunnes yhtenä päivänä käytin liian pitkään ja oikea olkapää ja käsivarsi taas kipeytyivät. Onneksi pahin on mennyt käden osalta ohi, mutta en ole sen koommin ryhtiliiviä käyttänyt. 

Juhannuksesta mainitsin jo aatonaattona (tai oikeastaan aaton puolelle meni) eikä suunnitelmiin oikeastaan muutosta tullut. Meillä on niin mukavaa aina yhdessä. Nyt oli vaan erikoista laulaa kokon äärellä, kun ei ollut säestystä... enkä ehtinyt nähdä isoa kokkoa, kun olin lataamassa astianpesukonetta ja siivoamassa ruokailun jälkiä. Kaikki hoitui nopeasti, kun oli kuusi henkilö kantamassa ruokailutarvikkeita kesäkeittiöstä sisälle. 

Kiirettä on pitänyt. Meillä on ollut porukkaa lähes koko ajan siihen asti kunnes viime keskiviikkona suuntasimme Mikkelin kautta kohti pk-seutua. Oli taas aika erikoishammaslääkärille ja sain ne ostamani uniapneakiskot. Vähän niitä piti hioa ja muokata, mutta siitä lähtien ovat olleet suussa joka yö. Edelleen on kyllä usein aamun verenpainelukemat korkeita, vaikka muuten ovat ennemmin matalat kuin korkeat. Toivon, että pääsisin jossain vaiheessa uuteen testiin uudet kiskot suussani. Harmi, jos eivät sitten olekaan tuoneet apua uniapneaan. 

Olimmekin pikavisiitillä pk-seudulla. Keksiviikkoillan olimme kaupunkikodissa. Torstaina lähdimme aamusta isäni luokse. Siellä oli vähän hommia sekä minulle että siipalleni. Sieltä menimme sitten kauppojen kautta äitini luokse hoivakotiin. Meiltä sai jo etukäteen synttärikukat ja kortin, kun on ylihuomenna hänellä syntymäpäivät. Vielä kävimme isäni viemässä kotiin ja siippani jotain hommaa vielä siellä teki. 

Sieltä lähdimme suoraan tyttären perheen luokse. Kävivät ensin meidän autolla pikkumiehen kanssa lääkärissä (omansa oli huollossa) ja sitten lähtivät autollamme konserttiin ja jäimme hoitamaan pikkumiestä. On niin mahdottoman ihanaa seurata hänen kasvuaan. Joka päivä jotain uutta. Olen aivan otettu, kun on niin selvästi mummin perään. Ja niin ihana nauru, että sydän suorastaan sulaa. Tämä oli ensimmmäinen kerta, kun jotkut muut kuin jompi kumpi vanhemmista laittoi pienokaisen sitten unten maille. Hyvin onnistui, vähän venähti, kun oli ottanut "väärään aikaan" pikku torkut autossa. Söimme sitten pienokaisen nukahdettua tyttären laittamaa ruokaa. Välillä piti käydä oven takana kuuntelemassa, että onko siellä makkarissa oikeasti ihan hiljaista. Epäilin itkuhälyttimen olevan epäkunnossa, kun ei kuulunut pihaustakaan. Oli se kunnossa. Ehkä viisi minuuttia siitä, kun vanhemmat olivat tulleet kotiin, sieltä kuului sellaista ääntä, että tytär meni katsomaan, onko kaikki hyvin. Äkkiä tyyntyi ja jatkoi uniaan. Olimme sitten melko myöhään kotona ja lähes heti menimme nukkumaan. 

Seuraavana aamuna laitoimme kimpsut ja kampsut kasaan ja ajoimme tyttären luo. Odotimme tietoa, josko vävy olisi saannut autonsa huollosta, mutta tuli tieto, että voi venyä jopa maanantaille. Kävi sitten vielä meidän autolla kaupassa. 

Oli ihanaa vielä konttailla ja nauraa yhdessä pikkumiehen kanssa. Tosin polvet olivat koetuksella ja ajoittain kädetkin. Sieltä sitten tulimme suoraan tänne ja olemme olleet pikku flunssassa, jonka luultavasti saimme pikkumieheltä. Leppoisaa oloa. Eilen satoi vettä 58 milliä. Ei onneksi tullut kuitenkaan kovan tuulen kanssa. 

"Kirjallisia" hommia ja muita sisähommia paljon rästissä ja olin kuvitellut ehtiväni eilen tekemään ne kaikki. En kyllä ihan kaikkea saanut tehdyksi. 

Huomenna olisi taas kauppapäivä ja sunnuntaina illasta poikamme on tulossa tänne isäni kanssa. Lähtevät sitten keskiviikkoillasta. Joko torstaina tai perjantaina tulee varmaan sitten tyttären perhe ja siitä eteenpäin heidän ystäviään käy myös täällä. 

Eiköhän noita lämpöisiä säitäkin nyt ole tulossa, vaikka vaikealta tuntuu uskoa, että kesä on jo näin pitkällä, kun on ollut niin viileää. 

Mukavaa heinäkuun jatketta kaikille. 

Eivät ne luvatut helteet tulleetkaan. Eilen oli kivaa kulkea kesämekossa helmat liehuen, mutta tänään on tuullut kylmästi eikä aurinko ole juurikaan paistanut. Ajattelin istua terassilla lukemassa ystäväni lainaamaa paksua opusta, joka analysoi Jane Austinin tuotantoa, mutta ei siellä tarkene.

Yo oli viikonloppuna Ruisrockissa ja sai kai sieltä jonkin taudin. Hän on ollut kipeänä jo kolme päivää, eikä yhtään näytä helpottavan. Tänään hän kävi lääkärissä, koska tarvitsee sairaslomatodistuksen työnantajalle. Virus kuului olevan. Muu perhe on nyt Pohjanmaalla, joten olemme yrittäneet hemmotella potilasta hänen lempiruoillaan, vaikka nekään eivät nyt tunnu maistuvan.

Onko kellään kokemusta Plantaarifaskiitista? Minä olen kai saanut sellaisen, kun kantapää on pahuksen kipeä enkä oikein uskalla panna sille painoa, varsinkin, jos olen pitkään ollut paikoillaan. Eilen kävelin kyllä varovasti 4,7 km, mutta sitten luin, että jalkaa pitäisi lepuuttaa ja venytellä. Olen nyt pyörittänyt tennispalloa jalkapohjan alla ja venyttänyt jalkaterää ylöspäin. Luin, että vaiva saattaa kestää kuukausia! Eikä!!! Pitää kai käydä useammin kuntosalilla, kun täytyy luopua pitkistä lenkeistä.

Merelle tuossa kertoi Tallinnan laulujuhlista. Olisipa ihanaa päästä sinne katsomaan ja kuulemaan! Laulujuhlatko lienevät innoittaneet, sillä näin unta, jossa lauloin kuoron kanssa jossakin suuremmassa tilaisuudessa - vaatteetkin vaihdettiin välillä. Vielä herätessäni muistin hetken lähes hurmoksessa esittämämme laulun melodian, eikä se ollut edes mikään ennestään tuttu.

Pysykää terveinä ja nauttikaa vehreydestä ja kukkasista! Kesä se on tämäkin.

Luin hätäisesti, että Merelle odottaa pupuhalifestivaaleja. 
Upeita kulttuurielämyksiä Viron suunnassa.

Tampereen tapahtumista huomasin Van Goghin näyttelyn. Sitä kuvasi joku hieno sana, minulle ei selvinnyt, onko siellä ihka oikeita tauluja vai jotain interaktiivista? 

Tulirumpu, todellakin, pupuhalifestivaali 😂😂😂 

Van Gogh Alive -näyttely on immersiivinen, mikä tarkoittaa syvällistä ja kokonaisvaltaista uppoutumista johonkin kokemukseen tai ympäristöön. Näin näyttelyä kuvataan netissä:

"Yli 100 kaupunkia kiertänyt ja jo yli 9 miljoonaa ihmistä tavoittanut immersiivinen Van Gogh Alive -näyttely saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen. Näyttely on koettavissa Tampere-talossa 17.8.2025 saakka.

Näyttelyssä käytetään SENSORY4™-teknologiaa, joka on Grande Experiencesin kehittämä monikanavainen animaatio- ja äänijärjestelmä. Bruce Petersonin, Grande Experiencesin perustajan mukaan, idea järjestelmästä syntyi lasten levottomuudesta museoissa, ja näin luotiin taidetta oppivien, eläytyvien aistikokemusten kautta.

Kyseessä ei ole mikä tahansa taidenäyttely. Yli 3 000 kuvaa kattava elämys tarkastelee Vincent van Goghia tavalla, joka täyttää näyttelytilan seinät ja lattian. Teosten rinnalla kuullaan taiteilijan ajankuvaan sopivaa klassista musiikkia. Lisäksi kävijöillä on mahdollisuus tutustua van Goghin inspiraation lähteisiin ja elämään teosten rinnalla kulkevien valokuvien ja videoiden avulla."

Kuulostaa erikoiselta enkä ole ihan varma jaksaisinko ihan noin intensiivisesti syventyä!

Pikseli, klaanin syyslomamatka varmaan onnistuu, vaikkakin etelässä oli esim. viime vuonna tosi lämmintä pitkälle syksyyn. Nizza on kaunis kaupunki ja kyllähän siellä englannillakin pärjää. Ranskalaiset eivät enää ole ihan niin tiukkapipoisia kielen suhteen kuin joskus 1960- ja 1970-luvuilla. Silloin eivät taksikuskitkaan kropauttaneet korvaansa, ellet osannut sanoa kohdetta ranskaksi ja palvelu yleensä oli melko nihkeää!  Meidän perheessä kukaan ei osannut ranskaa. Äiti ja isä osasivat suht sujuvasti saksaa ja italiaa, mutta eipä niistä ollut hyötyä Ranskassa.

Kesäisen keveitä hepeneitä ei todellakaan ole päässyt juuri käyttämään, vaikka itse varmaan tarkenisin caprihousuissa ja lyhythihaisessa puserossa hyvinkin, kun en koskaan palele. Se vain tuntuu vähän hassulta, kun muut ovat lämpimästi pukeutuneita. Ostin pitästä aikaa itselleni mekon, joka on kyllä kesäinen kukkamekko, muttei kovin ohutta kangasta. Ajattelin ottaa sen elokuussa matkaan meirämmiähen opiskelukaveritapaamiseen, kun yleensä aina olen ollut housuissa. Kesällä mekkoja ja hameita on kiva käyttää, kun ei tarvitse kiskoa syvästi inhoamiani sukkahousuja jalkaan!

Plantaarifaskiitista minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta lepo, venyttely ja pallon pyörittäminen jalan alla lienevät hyviä hoitokeinoja. Luin, että lääkäriin on syytä mennä, ellei itsehoito tehoa parissa viikossa.

Harmi, ettei yo saanut opiskelupaikkaa. Aika monelle kuuluu käyneen samoin eikä tilanne vuoden päästä välttämättä helpotu, kun taas on tullut iso joukko uusia hakijoita. Lisäksi välivuodelle pitäisi löytyä jotain merkityksellistä tekemistäkin. Tsemppiä teille!

Kipa, oli mukava lukea kirjoitustasi, kun pitkästä aikaa vaikutit olevan aika hyvässä kunnossa. Varmaan tyttärenpoika ilahduttaa mieltäsi niin, että fyysiset vaivatkin vähän helpottavat.

Merelle, laulujuhlilla oli varmaan mukavaa. En ole itse koskaan niillä käynynyt, mutta serkkulikkani on käynyt siellä lukuisia kertoja ja olen häneltä saanut kuulla vaikutteita. Uskon, että valtaisan kuoron esitykset ovat erityisen kohottavia. Televisiosta on joskus tullut joku ohjelma laulujuhlista ja  niiden merkityksestä virolaisille neuvostovallan aikana ja varsinkin sen jälkeen. Musiikki yhdistää ja on suorastaan terapiaa vaikeissa tilanteissa.

Täällä satoi vähän aikaa sitten niin, että katto kumisi ja mittariin kertyi muutamassa minuutissa 5 mm vettä. Nyt sade näyttää lakanneen, mutta viikonlopulle on ennustettu rajujakin kuuroja. Ukkostakin ennustettiin, mutta ilma on sen verran viileä, että ehkä siltä vältytään. Suomen kesä on arvaamaton, mutta eipä sitä kannata hirveästi kiukutella, kun sille ei kuitenkaan mitään voi.

Toivottelen kaikesta huolimatta kaikille mukavaa viikonloppua 🙂

Moi mimmit. Kiitos kirjoituksistanne, lueskelin kaikki läpi, kiva kuulla kuulumisianne. Minulla on ollut melkoista kiirettä. Ollaan tyhjennetty mökkiä, mutta sitä tavaraa vaan tuntuu riittävän. Kaksi perhettä on käynyt jo kahdesti katsomassa, mutta kumpikin miettii rannan kunnostamista, sinne pitäisi ajaa täytemaata. Tammisaaren keittiöremppa valmistui viime viikolla, nyt on normaali jääkaappi-pakastin sen omituisen laatikkojääkaapin tilalla. Remontti vaati joidenkin keittiönkaappien koon muuttamista ja uusien ovien asennusta, mutta nyt kaikki on kunnossa. Vielä puuttu verhot ja kattovalaisimet, en ole löytänyt mieleisiäni, enkä kiirehdi.

Vietimme viikon Justuksen saaressa. Tyttären perhe oli yhtä aikaa ja pojan perhe mantereen puolella omalla mökillään, päivät vietettiin yhdessä. En olisi kaksin sinne lähtenytkään, Justuksen on vaikea päästä veneeseen ja sieltä pois sekä liikkua hankalassa maastossa. Vaan nyt oli kivaa, kun oli kantajia ja auttajia joka lähtöön. Parina päivänä oli klapitalkoot, minä paistoin muurinpohjalettuja. Järvivesi +16, ei huvittanut uida. On pakko todeta, että saarireissuja tehdään vain silloin, kun Justuksen lasten perheistä ainakin toinen on paikalla.

Tänään olimme serkkuni hautajaisissa. Kaksi meistä on nyt tuonpuoleisissa, seitsemän jäljellä. Vaatteet vaihdettuamme ajelimme Tammisaareen. Mieli on apea, enkä ole jaksanut tarttua mihinkään. Ilma on lämmin, joten olemme istuneet terassilla, muistelleet poistuneita rakkaitamme, katselleet erilaisia veneitä tuossa merellä. Huomenna on uusi päivä!

Helteistä on täällä meillä päin nyt riittänyt monta päivää. Viime viikolla meidän nuoriso oli tiistaista maanantaihin täällä eli vilskettä ja vipinää riitti ja tiskikone pyöri monta kertaa päivässä. Välillä pyykkikonekin. Meillähän on tässä talossa vain kolme makkaria, riittävät tietysti meille kahdelle😄, mutta annan ne nuorisolle käyttöön kun ovat täällä samaan aikaan. Me siis nukuimme teltoissa, minä ja mies siis omissamme. Tytöt eivät meinanneet millään uskoa, että siinä toisessa pikku teltassa nukuimme molemmat 20 vuotta sitten kun teimme eka matkan Englannin järvialueelle. 
Toimintaa oli paljon viikon aikana. Lasten kanssa tietenkin leikkipuistoissa, uimassa ja pari kertaa kylämme ihanassa kahvilassa, jonka pihalla on lapsillekin tekemistä ja katsomista. Nuoriso oli yhden päivän Jukuparkissa, minä  en  jaksanut kun oli niin kuuma. Perjantaina kävimme koko porukka Kaustisen festivaaleilla. Vävypojat ei niin innostuneita olleet lähtemään, mutta sanoin heille, että ensi vuonna en sitten pyydä, jos ei kansanmusiikki sytytä. Minähän olen siellä kulkenut vuodesta -68 lähtien, paitis nyt oli varmaan pari kymmentä vuotta edellisestä kerrasta😮. Oli kyllä taas niin nostalgista, että päätin mennä ensi vuonnakin. Pikku muruset viihtyivät myös hyvin. Siellä oli pääareenan lähellä lasten teltta ja puuha teltta sekä leikkikenttä. Siellä sitten vuorottelimme paimentamassa pieniä. Oli kyllä niin hauskaa kun he uskalsivat mennä mukaan tansseihin ja leikkeihin kun monet niistä lasten teltan esityksistä olivat juuri sellaisia vuorovaikutteisia. 
Lauantaina nuoriso meni uudelleen Hiekkasärkille kun halusivat mennä myös rannalle. Vesi oli kuulemma ollut lämmintä. No siellä onkin pitkästi aika matalaa, joten vesi ainakin siinä lämpenee nopeasti.
Sunnuntai-iltana lähdimme iltauinnille mun läheisimmälle rannalle täällä kotikylässä. Ja vesi oli niin jäätävää. Kun tulimme, kaksi tuttua naista siellä vesijuoksi ja ajattelin, että ei se nyt voi kovin kylmää olla kun noin kauan voivat siellä pulikoida. 😄Lopulta vain minä ja vanhemman tyttären mies kastauduttiin. Lähtipä siinä minultakin sitten talviturkki. 

Tällä viikolla yritän mennä pesemään muutaman maton tuonne pesupaikalle. Helle tosin jatkuu, nytkin on meidän takapihalla pohjoisen puolella varjossa 32 astetta. Laitoin aamupäivällä kaikki säleverhot kiinni ja täällä hämärissä ollaan. Etupihalla ei kertakaikkiaan jaksa olla muuta kuin aamusta ja illalla seitsemän jälkeen kun terassilla on varjo. Aamu varsinkin on ihana kun on vielä hieman vilpoisaa. Mutta en siis valita, kyllä täällä oli kylmää tarpeeksi kauan. 

Eilen kävin Kokkolassa kesäteatterissa ja olipa esitys! Pännäinen-Pariisi oli tarinan nimi. En ollut lukenut etukäteen juonesta mitään ja hyvä niin sillä oli hauskaa pikku hiljaa huomata, mistä on kysymys. Ja vaikka esitys oli enimmäkseen hulvattoman hauska, tuli ainakin minulle kyyneleet silmiin viimeisessä kohtauksessa. Ja vieläkin mietin monta asiaa, mitä esitys sisälsi. Taidokkaasti oli tarina keksitty. Esitys oli Airolan perheen kotimaisemissa ja perheestä mukana oli Anna ja Arppa Airola. Lisäksi mainio Nicklas Pohjola😍 plus kaikki muutkin. Onneksi sain lipun melkein viime tingassa. Tänään nimittäin on viimeinen esitys ja se oli loppuun myyty jo aiemmin.

Loppukuukin on monenlaista mukavaa. Ensi maanantaina mennään vanhemman siskon kanssa Veteliin katsomaan isän puolen suvun asuinsijoja. Oppaaksi lähtee pikkuserkkumme. Ja loppukuusta toivon, että siskon tytär saa äitinsä mukaan meille kun tarkoituksemme olisi mennä kahvilaan herkuttelemaan ja haluaisin, että sisko jäisi tänne muutamaksi päiväksi. Hän on kyllä vähän sellainen kotona viihtyvä, että saas nähdä.

Nyt olen pessyt monta koneellista lakanapyykkiä kun porukat lähti. Pyykki kuivaa kyllä nopeasti tuolla pihalla.
Mukavaa viikon jatkoa kaikille.😎

Pikseli: Jäi eilisessä viestissä vastaamatta tuohon Plantaarifaskiitti kysymykseesi. 
Minulla oli vuosia sitten toisessa kantapäässä semmoinen ja luulen, että se jotenkin syntyi kun teimme Englannissa aika pitkän vaelluksen ja sen jälkeen kantapää oli tosi kipeä. Menin lääkäriin täällä kotimaassa ja kuvauksessa ihan näkyi sellainen luupiikki. Ei sitä mitenkään operoitu, mutta käytin sitten kauan aikaa kengässä sellaista silikonista kantapäälappua, jossa oli keskellä kolo eli se piikki ei sitten osunut kävellessä niin täysillä maahan. Kyllä siinä kuitenkin useampi viikko meni ennen kuin pystyi jättämään sen silikonihomman kengästä. 
Silloin tällöin on ollut lievää tuntemusta kantapäässä, mutta kun en enää muutenkaan pysty mitään pitkiä kävelyitä tekemään (jalkapöydän kipujen takia) on kivut pysyneet vain ajoittaisina. Jalkaongelmien takia minulla on ihan omilla mitoilla tehdyt pohjalliset ollut jo usean vuoden, joten ehkä nekin on auttaneet. Tänä keväänä teetin uudet pohjalliset. 

Moi mimmit! Kiva oli lueskella kuulumisianne. Me suuntasimme eilen Hankoon tarkastamaan Tiinuliinun ja Ukkokultansa kesäkodin. Löytyi valtava Peppi Pitkätossun talo, johon kuului niin ikään valtava, salaperäiseksi villiintynyt puutarha. Talossa asuu myös muita ihmisiä, joiden kanssa rupateltiin. Keittiössä tuli ”Viulunsoittaja katolla” -tunnelmaa, kun siellä oli portaat, jotka eivät johtaneet mihinkään. Minä istuskelin innoissani portailla häiritsemässä Tiinuliinua, joka viimeisteli herkullista kanakeittoa. Keitto nautittiin hurmaavassa ruokasalissa, joka on ihan luotu siihen, että pöydän ympärillä istuu paljon iloisia ihmisiä.

 Kummikoiramme Lyyti kaipasi rapsutteluja ja läppäsi heti tassullaan, jos yritin pitää taukoa. Tai sitten se siirtyi mielenosoituksellisesti Justuksen luo ja minä nauroin, että Justuksen iso kämmen kattaa kerralla koko pikkukoiran.
Lyyti vei meidät kävelylle, katseltiin kaupunkia ja nautittiin kahvit Alan’s caffeen puutarhassa. Justukselta tipahti pala korvapuustia pöydän alle ja Lyyti nappasi sen sekunnin murto-osassa! Lyytissä muuten huomaa Ukkokullan (ja Tiinuliinun) koulutuksen, se tepasti hienosti hihnassa, ohitteli kaikki ne koirat, joita ei halunnut haistella ja tervehti nätisti itse valitsemansa tyypit. Ukkokulta tosin epäili, että kuumalla ilmallakin olisi osuutensa rauhalliseen kävelyyn, mutta minä uskon Lyytin osaamiseen. Puistossa se näytti meille, miten helppoa on poimia mustikoita suoraan pensaasta suuhunsa.

Pitkän lenkin jälkeen juteltiin vielä puutarhassa ja sovittiin, että vastavierailun aika olisi perjantaina. Tiinuliinu ja Ukkokulta menevät Tammisaaren Chappe-museoon ja me saamme Lyytin ihan itsellemme siksi ajaksi.

Tänään naapurit veivät meidät metsälammelle uimaan. Vesi oli kuin linnunmaitoa, oli ihanaa lilluskella. Lampi on ”salainen”, vaikka siellä on hyvä laituri ja pöytäryhmiä ja pukeutumiskoppeja, mutta sinne ei ole minkäänlaisia viittoja. Seuraavaksi siirryimme meidän terassille viettämään keittiön tupareita. Vaan aurinko poltti liian kuumana, joten kerättiin syömiset ja juomiset ja siirryttiin naapuriterassille varjoon. Eikös olekin ihan normaalia, että mun tuparit vietetään naapurissa? Päätimme mennä huomenaamulla tuohon mereen uimaan, näkyy siellä jo muutkin viihtyvän.

Meillä on kaikki hyvin, mutta kannan huolta ystävästäni, jonka mies on nyt kolmatta viikkoa sairaalassa ja aika sekavana. Lääkäri oli eilen kysynyt, antaako ystäväni elvytyskiellon, jos sellainen tilanne tulee. Me sitten käsittelimme Justuksenkin kanssa tällaista vaikeaa asiaa ja tyttärellekin soitin Espanjaan kertoakseni omia ajatuksiani.
Vaan yrittäkäämme nauttia jokaisesta päivästä, tulee se eteen millaisena tahansa.