Nyt ainakin pari viikkoa napostelut ja jatkuvat syömiset ovat olleet vähemmällä. Taitaa mennä mulla suora yhteys mielialan ja napostelun kanssa. Yritän "piristää" itseäni syömällä jotain pientä ja isompaakin, ja silloin kun fiilis on muuten hyvä, ei ole tarvis moiseen.

Rasvan syömisessä mulla on kyllä opettelemista. Esim. maitotuotteista mulle sopii vain laktoosittomat, jotka ovat kohtuukalliita. Ja makuseikka: tykkään esim. soijamaidosta enemmän kuin laktoosittomasta maidosta. Jossain kohden jo näistä rasvainhokeistani avauduinkin. Onneksi pähkinät ja siemenet maistuvat, samoin niistä tehdyt tahnat.

Ehkä tuohon auttaisi se että annat itsellesi luvan syödä pari pienempää kertaa illassa ennemmin kuin napostelet? Eli ihan laitat itsellesi pienen aterian pari kertaa, siis ettet vaan kaapilta hae vaan lautaselle laitat ja katat muutenkin nätisti. Ja yksi on että jos juustoja pystyt syömään niin voisit vaikka sitä lisätä naposteluihin, itselläni esimerkiksi camembert toimii hyvin viinirypäleiden tai muun sopivan hedelmän kera kun siinä saa sekä makean että suolaisen tuntemuksen.
En noista ihan tarkkaan osaa sanoa mutta ehkä kannattaisi yleensäkin proteiinin osuutta kasvattaa noissa naposteluissa ? Tarkoitan että kasvikset on hyviä ja samoin leipäkin mutta proteiinit ja rasvat täyttää paremmin.
Yksi mtä olen käyttänyt tuohon naposteluun on itsetehdyt popcornit( ei mikropopparit), siinä ei niin hirveästi ole kaloreita mutta niitä voi aina mausta erilaisilla öljyillä ja maustesekoituksilla ym. Niin saisit ehkä enemmän rasvaa?
Nää nyt on sellaisia mitä olen itse käyttänyt napostelun ehkäisyyn silloin kun se oli ongelma.

perjantaina, 20. toukokuuta 2011 klo 11:13 Zami kirjoitti::

Läjä pieneksi pilkottuja hedelmiä haarukalla syöden pitää kädet ja suun kiireisinä aika pitkään vielä parempi puuhailun kohde olisi tietysti vaikka papuja syömäpuikoilla, mutta niin rajuja keinoja ei ole vielä tarvittu

Tai pillillä kaurapuuroa. Samalla saa hymykuopat.

Tuo että laittaisin syötävät lautaselle ja juomalasinkin siihen viereen, vois olla toimiva juttu. Iso osa tästä napostelusta on korvien välistä riippuvaista, ja ehkä sitä silloin helpommin menisi tieto aivoihin asti, kun olisi katettu pöytä, johon istua?

Mulla tähän naposteluun liittyy se, että käyn keittokomerossa hakemassa ruokaa x, jonka syön sitten seisaaltaan. Ei hyvä.

Juustoja pystyn kyllä syömään, vähän liikaakin Nyt viimeksi juuri päätin rajoittaa niiden ostoa kotiin, kun juustohiiri minussa kävi kääntymässä jääkaapin vuohenjuustopaketilla liian usein. Myyvät kiusallisen isoissa köntissä noita herkkuja nämä mun lähikaupat, joissa missään ei ole juustotiskiä.

Mulla oli viime kesänä aina jääkaapissa valmiina viinirypäle, vihannes, juustovati ja hieman parmankinkkua tai jotain napostelun varalle, mulla kun ei vatsa kestänyt yhtään viljoja viime kesänä, niin tuo helpotti kun oli valmiina siellä niin sitten sai mukavasti viilennystä kun haki lautasen kaapista ja istui alas nauttimaan, joskus jopa viinitilkan kera
Juustoissa on se hyvä puoli että jos ostat ison palan, niin sen voi aina jakaa osiin, eli mulla on aina pakkasessa sekalainen pussi raastettua juustoa, erilaisiin ruokiin. Samoin laitan surutta pakkaseen puolet juustoista mitä ostan kun ei ne vaan mene heti. Eilen just jouduin tekemään rescue ruokaa kun juustot alkoivat elää omaa elämäänsä kaapissa eli olin unohtanut laittaa pakkaseen, niin tuli sitten tehtyä valkosipulijuustoperunoita, sinne meni sulassa sovussa comten,vuohenjuuston, cheddarin,tommen ym loput Ja sama muuten jos opettelet voin käyttöä, laita sekin pakkaseen, sieltä siitä pysty ihan hyvin siivuttamaan kuin jääkaapistakin
Noi syömäpukot ei kyllä mulla muuten syöntitahtia hidasta menee pavut, riisit, salaatit jne kaikki ihan normivauhdilla

perjantaina, 20. toukokuuta 2011 klo 11:13 Zami kirjoitti::


Leipien syöminen yksi kerrallaan on todella petollista puuhaa. Jos ottaa ensin yhden, sitten toisen ja kohta huomaa että on tekemässä viidettä tai kuudetta... Parempi siinäkin että tekee heti kolme leipää, syö ne, eikä norkoile enää kaapeille.

Niin on, on huomattu Ja mun mahani ei edes siedä isossa määrin leipää: vehnänen alkaa muuten vaan vääntää ja ruisleivän syöminen isossa määrin saa aikaan ilmapalloefektin kaikkine lieveilmiöineen. Jotenkin on myös liian helppoa ottaa se valmiiksi siivutettu limpunsiivu tai ruispala (syön usein leivät ilman päällisiä, tuo yksi esimerkkipäivä oli vähän poikkeus, kun sattui olemaan sinappisilakoita).

Aamuisin en oikein kykene laittamaan varsinaista ruokaa, mikrossa kypsyvä puuro on tarpeeksi helppo. Vuotena kivi ja keppi kun en omistanut mikroa, onnistuin jopa jättämään koko päiväksi hellan päälle, kun olin sillä aamupuuron keittänyt. En kykenis paistamaan esim. munakasta, en ole tarpeeksi hereillä silloin. Puuron lisäksi syön monesti cashew-pähkinöitä tai vastaavaa. En usko että aamupalassa kauheasti on viilaamista.

Kyllä tuo mun korvaan kuulostaa siltä, ettet syö itseäsi aterioilla kylläiseksi. Ja se että vetää mahan täyteen vaikka porkkanoitahan ei tunnetusti kylläisyyttä tuo, pinkeän mahan ja ähkyn (ilman kylläisyyttä!) kyllä.

Siirrä ne yksittäiset leipäpalat aterioiden yhteyteen. Ja mitä siihen illan ruokailuun tulee, jos sulla on ruokatauko töissä neljä tuntia ennen töiden loppua, tottakai sulla on sen jälkeen nälkä. Tee itselles joku kunnon ateria. Ei sen tarvihe mitään pottua ja kastiketta olla, mutta silleen että tulet kylläiseksi ja saat kaikkia ravintoaineita (plus pureskeltavaa suun tyydyttämiseksi).

Allekirjoittanut syö joka päivä 5-7 ateriaa. Kaikki suunniteltuja enkä koe napostelevani. Välipalallakin hedelmän kanssa jotain rasvaa ja proteiinia, niin ei tarvitse heti miettiä, että mitä sitä seuraavaksi söisi, vaan voi keskittyä muihin hommiin.

Tunnustan, etten oikein hahmota, mitä eroa on, kun on "maha täynnä" tai "kylläinen". Paitsi jos maha täynnä tarkoittaa ylensyöntiä.

Iltavuoron jälkeinen syömiseen tarttisin jonkun muutoksen kyllä. Olen iltavuorosta kotona aikaisintaan puoli kahdeksalta, myöhäisiltavuorosta puoli yhdeksältä. Jos siinä vaiheessa alan laittaa ruokaa, siis lämmintä ateriaa, niin siinä menee helposti vielä yksi tunti. En tykkäisi syödä enää niin myöhään raskaasti. Ja jos alan varsinaista ruokaa tekemään tosi nälkäisenä, niin se ruuan tekemisvaihekin on yhtä syömistä - otan porkkananpalan ja juustopalan ja kaavin sen ruokajogurtin loput suihini

Tänään on yksi kokeilu menossa: tein aamulla ruokaa, jonka jätin muhimaan uuniin virta pois päältä, kun lähdin töihin. Pitäisi olla valmista hyvin pienellä vaivalla, jahka tästä kotiudun. Välillä oon miettinyt, olisiko joku slow cooker -tyylinen pata hyvä juttu, sen kun voisi ladata valmiiksi ja töistä tullessa olisi kaikki kypsänä.

Vaikka tykkäänkin ruuanlaitosta, niin multa kyllä loppuvat ideat, jos yritän tehdä kahta lämmintä ateriaa itselleni päivässä. Yleensä teen viikolla parina päivänä isomman annoksen, jota sitten purkitan töihin vietäväksi, mutta en sitä samaa jaksais enää kotona lämmittää itselleni, jos olen jo töissä syönyt sitä useammin kuin kerran. Pakastinta käytän, jos teen ihan isosti ruokaa kerralla, mut multa kyllä uupuu järjestelmällisyyttä... Siellä on sitten mystisiä nyssyköitä, josta voi arvuutella, onko kyseessä keitto vai laatikko

Juustoja en ole ikinä pakastanut, pitääkö ne raastaa ennen pakastusta?

perjantaina, 20. toukokuuta 2011 klo 12:13 mustikkaa kirjoitti::


Allekirjoittanut syö joka päivä 5-7 ateriaa. Kaikki suunniteltuja enkä koe napostelevani. Välipalallakin hedelmän kanssa jotain rasvaa ja proteiinia, niin ei tarvitse heti miettiä, että mitä sitä seuraavaksi söisi, vaan voi keskittyä muihin hommiin.

Muuten, minusta tuossa just pitää miettiä, mitä esim. huomenna syö, kun pitäähän ne raaka-aineet hommata kaupasta ja valmistaa ne ateriat

Ei niitä tarvi raastaa ellei käyttötarkoitus vaadi, ja ja jäiset juustopalatkin raastimella on helpompi raastaa ja riippuuhan se juustostakin, mulla on nyt paloina kovia juustoja ja homejuustoa pakkasessa ja sitten kaikki noi kuivettuneet parmesaanin ym juustojen rippeet aina välillä vedän vanhalla Moulinexilla rouheeksi, sitä on aina pussi pakastimessa, siitä on hyvä ripotella pastan ja kasvisten päälle.
Miten muuten että toinen ateria olisi munakas+ siihen saa loputtomasti vaihtelua erilaisista säilykkeistä, välillä kalaa tai lihaa purkista, joskus kinkkua, tofua ja sit mtä juustoa ja vihanneksia sattuu olemaan.
Yksi mikä on helppo wokattujen pakastevihannesten kanssa kun tekee ohuen omeletin aasialaiseen tyyliin, munia,kalakastiketta ja ehkä osteri tai soijakastiketta, siitä ohut levy jonka laittaa suikaleiksi ja sekoittaa vihannesten kanssa. Noihin saa myös kaikki kastikkeiden ja patojen loput uppoamaan.
Tuoreet tuotteet on hyviä mutta vuorotyössä kaikenlaisilla säilykepurkeilla saa kummasti vaihtelua kun niitä kaapissa pitää. Itselläni vieläkin vaikka en enään vuorotöitä tee on aina erilaisia hedelmä,vihannes säilykkeitä, papuja vedessä, tomaatissa ym, tomaattimurskat tietysti, salsa kastikkeet, tonnikala/nöttkötti purkit jonossa kaapissa yhdessä valikoitujen riisien ja pastojen/nuudelien kera.