Vaikka nykyään yhä enemmän vihaankin puntareita, suosittelen suorittamaan itsensä punnituksen hyvin levätyn yön jälkeen, pitkien venyttelyjen ollessa takana, sekä suolen toiminnan jälkeen. (Siis nuo kaikki yhdessä). Liikunta ja erityisesti huonot yöunet (varsinkin pitkään jatkuneina) sekä myös stressi paisuttavat kyllä kehoa, joskus hurjastikin!

Enemmän susittelen kuitenkin olemaan tuijottamatta vaakoja (tai ravinnon kilokaloreita!!!) ja keskittymällä oman kehon kuunteluun sekä terveellisiin ruoka- ja elämäntapavalintoihin. (:

...Kyllä se painokin sitten laskee, jos sille on tarvetta siihen. (;

KOmppaan jekkunekkua!
Minusta se stressi jonka painon pudottaminen aiheuttaa,on suuri syy siihen että jumittaa,siinä Jekkunekku oikeassa,terveellisen elämäntavan ja hyvän olon merkeissä tulee huomattavan paljon hyötyjä,esim se painon hallinta ei ole vaakalla juoksua eikä myöskään raakaa lliikuntaa varsinkaan jos sitä ei ole aijemmin harjoittanut,mulla nyt on aina huonot yöunet,herään kolme neljä kertaa yössä!
Mutta nukkumaanmenoaijoilla on merkitys,esim mulla ennen klo23 menen nukkuun on aamulla,paino alempi kuin silloin kun meen myöhään nukkumaan,mulla mittanauha nykyään paljon käytössä ja vaatteet kyllä kertoo totuuden!
Yksinomaan syy on siinä että ollaan liikaa kiinni laihdutuksessa,sen pitäisi mennä niin et,elää eläämänsä päivästä toiseen,normaalisti ,muuttaa vaan ruokailutottumuksia,kalorilaskenta minustakin aivan turhaa,joku tutkia on sanonut ilman kalorinlaskentaa laihtuu paremmin kun kalorilaskurin kanssa,mä nykyään en merkkaa syömisiä syön ihan tavallista ruokaa,lämmin ateria päivässä ja viisi kertaa syön ja paino putoo,200gvrkno tänään oli 100g
eli alan pikkuhiljaa hahmottamaan sitä että poistun täältä,johan sitä kohta 5-vuotta on täällä taottu oppeja,tunnen sen osaan nyt!
En karppaa enkä muutakaan,olen vaan omien ruokieni kanssa sinut,mitä syön mitä en!

Stressi --> stressihormoonia kehossa --> estää laihtumisen. Piste.

torstaina, 24. marraskuuta 2011 klo 13:30 *Marita* kirjoitti::
Stressi --> stressihormoonia kehossa --> estää laihtumisen. Piste.

Oikeastaan juurikin näin, mutta siis vaikuttaa pidemmällä aikavälillä, kuten muutkin painoon liittyvät asiat. Tässä onkin oiva syy käydä välillä joogatunnilla, antaa itselleen anteeksi pommiin nukkuminen, syödä pulla nautiskellen hyvällä omalla tunnolla, unohtaa huomisen ruokalista, löhötä sohvalla, pussata rakkaimpaansa ilman hammaspesua (), olla meikkaamatta..... jne. Eli rentoa mieltä niin kortisolitasot eivät jyllää kehossa yhtenään ja aina vaan paisuta sitä.

"Stressihormoni/-t" ei itsessään siis lihota, vaan sen seuraukset (nukkuminen vähenee, ruokahalu kasvaa...etc.)

Huom. Ei mikään tieteellinen artikkeli, mutta varsin faktaa kuiteski.

No mulla ainakaan ei ole stressistä kyse. Nukun nykyisin hyvin, teen sitä mitä haluan tehdä, töissäkään ei ole kiire, kotona nyhvätään miehen kanssa jne. Paino vaan ei suostu laskemaan.

Stressistä pari sanaa. Mä olen stressissä nimen omaan laihtunut, välillä rajustikin. Ruoka ei vaan yksinkertaisesti maistu, jos menossa on vaikka muutto vieraalle paikkakunnalle, ero, aloittaminen uudessa työssä tms. Muutamassa kuukaudessa olen pariin otteeseen laihtunut alipainoiseksi stressin seurauksena. En siis ole yrittänyt laihduttaa tms, vaan ruoka on ollut elämässä täysin sivuseikka.

Myöhemmin ne häipyneet kilot ovat tulleet takaisin, kun stressaava elo on tasoittunut

perjantaina, 25. marraskuuta 2011 klo 10:25 Bullakas kirjoitti::
Stressistä pari sanaa. Mä olen stressissä nimen omaan laihtunut, välillä rajustikin. Ruoka ei vaan yksinkertaisesti maistu, jos menossa on vaikka muutto vieraalle paikkakunnalle, ero, aloittaminen uudessa työssä tms. Muutamassa kuukaudessa olen pariin otteeseen laihtunut alipainoiseksi stressin seurauksena. En siis ole yrittänyt laihduttaa tms, vaan ruoka on ollut elämässä täysin sivuseikka.

Myöhemmin ne häipyneet kilot ovat tulleet takaisin, kun stressaava elo on tasoittunut

Tässä nyt ei ole suoranaisesti kyse stressin laihduttavasta vaikutuksesta. Laihtumisen on aiheuttanut syömättömyys. Ja kun syömättömyytesi on loppunut, ovat kilot palanneet.

Kun syö ja stressaa, stressi hidastaa painon pudotusta.

Totta. Mulla stressi aiheuttaa syömättömyyttä. Esim. kun tuli avioero aivan puun takaa, tuntui lämpimän ruuan syöminen vastenmieliseltä. Piti parissa viikossa järjestää itselleen uusi asunto, hoitaa muutto, ositus ja muuta pakollista. Pari kuukautta elin piimällä, vadelmilla (sinä syksynä oli tällä seudun älyttömästi vadelmia), ruisleivällä ja maapähkinävoilla.

Se tavallinen rauhallinen elämä taas tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia syödä taas jotakin Koko kysymys, että stressaisi ja silti ruokahalu olisi normaali, tuntuu minusta vähän absurdilta Tai että stressissä söisi ihan tavallisesti ja säännöllisesti.

Lisäys: tai no, "pieni" stressi - raskas työpäivä tulossa -tyyppiset tilanteet - voivat mullakin saada aikaan sen, että mutustelen liikaa ruokaa.

Stressi painonhallinnassa pahimmillaan:

ravataan päivittäin vaa'alla. Punnitaan safkat jos pääsee vaa'alle vasta syömisen jälkeen, sitten vähennetään tuo safkan paino vaa'an lukemasta.
(vaikka ihminen ei koskaan ole tyhjä, aina ruoansulatuskanavassa on aina ruokaa menossa). Hyvä kun ei ulosteita punnita.

Huolestutaan ja stressataan päivittäisistä painon vaihteluista, vaikka ne on ihan normaalia elimistön toimintaa.

Eli, vaaka ja ruoka hallitsee elämää liikaa.

Tästä voi syntyä stressi joka ei vaikuta ruokahaluihin mutta jarruttaa takuulla painon pudotusta.

Ja tätä ilmiötä valitettavan paljon löytyy myös täältä kiloklubin jäsenistä.

Kun ihmiset tajuaisivat ettei ole kiire minnekään!!!

Meillä on vain tämä yksi elämä, tämä yksi kroppa/elimistö jonka kanssa elämämme kuljemme. Uutta ei saa (muutamaa "varaosaa lukuunottamatta )

Omaa kroppaa pitäisi kunnioittaa, sen antamia signaaleja totella.

keskiviikkona, 23. marraskuuta 2011 klo 12:30 Nöppöskä kirjoitti::
Kysyin, ja lääkäri sanoi, ettei koskaan ole kuullut sellaisesta, että hengitettävä astmalääke vaikeuttaisi painonpudotusta-> ymmärsin, että koska hän ei ole asiasta kuullut, niin se ei ole mahdollista. Tota mä itse eniten epäilen, mutta kun ilmankaan en voi olla

Hengittävien, kortisonia sisältävien astmalääkkeiden haittavaikutukset tulevat todella hitaasti (poikkeuksena suun sammas, jos ei huuhtele kunnolla lääkkeen oton jälkeen), vuosien ja taas vuosien kuluessa, joten olen lääkärisi kanssa samaa mieltä.
Mutta toisaalta, se et jollain kävisi niin, ei ole sekään täysin mahdotonta (sen verran tässä elämäni aikana oon oppinu, et kaikki on mahdollista ), mutta hyvin epätodennäköistä
(En lukenu ketjua loppuun, ennen kuin vastasin tähän, niin en tiiä onko joku jo vastannut näin)