Tuossa mainittiin säästöliekin, mutta se ei nopeasti pitäisi tulla. Mutta vaikka ei olisikaan säästöliekki niin silti energiatason nostaminen esim. hyvillä rasvoilla voisi auttaa. Yllättävää kyllä pehmeiden rasvojen käytöllä saa sulamaan väärä rasva kehosta.

Ja sitten jos on juuri aloittanut ruokavalioremontin ja aineenvaihdunta on jumissa aikasemmasa väärästä syömisestä niin sekin voi olla syynä, tarvitaan siis sitä kärsivällisyyttä. Ei minunkaan paino alussa lähtenyt lentämään siivillä vaikka tiputin syömisistä 500 kaloria ja lisäsin 250 kalorin edestä liikuntaa. Aineenvaihdunnan tehostamiseksi voi alkuun ottaa b-vitamiinilisää (valmisteessa saisi olla kaikki b-ryhmän vitamiinit eli b1, b2, b6, b12 ja folaatti), sillä b-ryhmän vitamineja tarvitaan aineenvaihduntaan ja nimenomaan rasva-aineenvaihduntaan. Varsinkin kun kalorimäärät ovat olleet noin alhaiset niin tarpeeksi suuria b-vitamiinimääriä ei välttämättä päivittäin ole saatu. B-vitamiinit ovat vielä vesiliukosia eli ne pitäisi saada joka päivä riittävä annos.

Tuo stressiasia on myös totta, olen itsekin tehnyt niin että jos paino junnaa ja ruokapäiväkirja ja kaikki alkaa ärsyttää niin pidän 1-2 viikkoa taukoa ja koitan hiukan hellittää mutta muistella myös täällä opittua päivittäisistä syömisistä. Ja sitten taas uudestaan - sitäkin voi kokeilla.

Jos epäilyttää joku terveys/kilpirauhaspuoli niin sitten kannattaa myös lääkäriinkin mennä.

Olen 24 vuotias nainen, joka liikkuu säännöllisesti. Painoa 63kg. Arkeen kuuluu harrastuksia koiran ja hevosien kanssa. Mielestäni syön monipuolisesti ja liikunkin päivittäin. Haluaisin pudottaa vielä ihan muutaman kilon, mutta ei ne vaan lähde mihinkään vaikka kuinka yrittää Melkein päivittäin tulee kyllä otettua kahvin kanssa palanen vaikkapa pullaa. Tosin jää siihen yhteen palaan. Nyt kalorilaskurin mukaan, kaloreita kuluu kuitenkin enemmän, kuin syön. Onko tuo makeinen silti se kompastuskivi vai onko ne kilot oikeasti niin tiukassa? Ketään samassa tilanteessa olevaa?

Tässäpä olisi teille pähkinä purtavaksi:

Olen tästä kertonut tuolla "terveys" palstalla, että olin masennuslääke kuurilla 2-3kk ja lihoin sinä aikana 9kg, eli tulin 62 kiloisesta 71 kiloiseksi. (HUOM! en syönyt kuurin aikana yhtään sen enempää kuin ennenkään ruokaa). Oletin ylimääräisen olevan nestettä, mutta nyt on kulunut 2kk masislääkkeiden lopetuksesta ja paino ole grammaakaan pudonnut koko aikana (onneksi ei ole noussutkaan).

Päivän aikana syön aamulla luonnonjugurttia 2dl ja sokeritonta mysliä ja omenan, "välipalana" tai toisena aamiaisena syön kaurapuuroa n. 2dl mikä on tehty täysmaitoon, päivälliseksi syön salaattia missä on 50g tonnikalaa ja 50g raejuustoa (ja tomaattia ja kurkkua), ja ruuaksi 100g kasviksia ja 100g kanaa/kalaa/lihaa, sitten välipalaksi pari ruisvoileipää tai ruokaisan salaatin ja illalla iltapalaksi luonnonjugurttia 2dl ja mysliä 1dl. Plus salaattiin ripottelen kourallisen pähkinöitä (ei suolattuja tai paahdettuja). Ja tietty jos olen urheillut niin juon 4dl maitoa. Ja herkkuja söin kerran viikossa yhden suklaalevyn verran. Nyt pistin herkut pannaan kuten myös alkoholin vaikken sitäkään juonut paljoa kuukaudessa.

Ai niin, ja vettä juon sen 2l päivässä.

Liikuntaa tulee sitten harrastettua tarpeeksi. Arkisin tulee käveltyä 3-6km ja sen lisäksi 4-6 kertaa viikossa käyn joko salilla, jumpassa, hölkkälenkillä tai kuntonyrkkeilyssä.

Eli, en näe syytä mikseikö paino lähtisi laskemaan, mutta piruuttaan se jumittaa tuossa 71kg:ssä Enkä ole juuri mitoiltanikaan laihtunut koska vaate, joka oli sopiva viime toukokuussa, jää edelleen kiinni samaan kohtaan. On vähän eksyksissä oleva olo kun paino ei tästä kaikesta huolimatta ole pudonnut pysyvästi grammaakaan. Haluaisin päästä tästä vatsasta eroon, se on kuin ilmapallo iltaisin kun on niin turvoksissa. Enkä tiedä onko tämä läskiä vai nestettä. Mun on vain vaikeaa uskoa, että niin lyhyessä ajassa ja normaalilla ruokamäärällä voi läskiä kertyä melkein 10kg ja että se paino ei putoa millään pois!

Että osaako joku kertoa mitä ihmettä tässä on kyseessä ja mitä kannattaisi tehdä? Menee meinaan motivaatio laihduttamiseen jos tuloksia ei näy kerrassaan missään

En tiedä miksi vatsa yhä tuntuu pömpöttävän, mutta humioisin, että kokonaistilanteesi on parantunut sikäli, ettet ole enää tarvinnut masennuslääkkeitä............

Et kertonut pituuttasi, mutta normaalipituiselle tuo 71 kiloa ei ole niin paha. Pientä vatsan kohollaoloa tulee jo siitä, että vatsalihakset ovat rentoina, ja kaikille ei kuntoillen kehity six-packiä. Älä ainakaan kovasti huolestu tilanteesta, tuolla noudattamallasi ruokavaliolla, ja noilla liikkumisilla, ei ole syytä huoleen, joskus hyvät tulokset antavat hieman odottaa itseään.

Heh, niin totta tietty ettei tämä paino ole terveyden kannalta paha Tämä ottaa lähinnä itsetuntoon, mutta ainakin hieman tekstisi lohdutti oloa, että ehkä kroppa käy nyt hitaalla

Nyt tällä viikolla pistin kokeiluun juoda päivittäin 3l vettä ja aloitin myös vihreän teen lipittelyn. Lisäksi, ihan vain kokeiluksi, ostin SaltBalans pillereitä jos se pistäisi maholliset nesteet liikkeelle. En tiedä ovatko nuo voineet JO auttaa koska nyt kokeilin yhtä hametta pistää päälle, mikä vielä viime viikonloppuna jämähti pakaroiden kohdalle, niin suureksi yllätykseksi se mahtuikin nyt Eikä vaatinut kippaskonsteja, sujahtamalla melkein meni päälle!

Eli ainakin jokin osa tuosta ylimääräisestä lienee nestettä/turvotusta jos tuollalailla ympärysmitta pienenee Nyt pitää vain pitää tätä menoa yllä ettei nesteet keräänny takaisin, mutta jouluun asti jatkaa tätä "kuuria", että ehkä tämä tästä vielä

Eli itse otsikko tuolla ylhäällä kertookin jo kaiken. Apua kaivattaisiin. Mittani ovat siis tällä hetkellä 164cm ja 81,2kg ja painoindeksini on siis tällä hetkellä sen 30,3 eli sen merkittävän lihavuuden puolella ja tämä sitten havahduttikin hakemaan neuvoja täältä, koska tuo raja on nyt aika nopealla tahdilla mennyt rikki. Yksi syy on myös se, että tämä ylipaino on rajoittanut myös tätä perus elämää paljon. Ei oikeastaan fyysisesti muuten kuin, että kunto on selvästi huono, mutta henkisesti sitten puolestaan paljon.

Olen siis yrittänyt useamman vuoden jo laihduttaa ja yleensä on se muutama kilo lähtenyt ja sitten on tullut takapakkia. Yläasteella sain pudotettua vähän enemmänkin, mutta ei sekään siis pysyväksi jäänyt. Ja olen kokeillut useamman kerran tätä kiloklubin tapaa, että merkataan jokainen ateria ylös ja lasketaan kalorit säännöllisesti. Jossain vaiheessa se on kuitenkin aina tyssähtänyt minulla aina.

Eli tosiaan syömisen kanssa minulla on se isoin ongelma. Jos vain annan mennä ja en yhtään kontrolloi syömistäni niin syön miten ja milloin sattuu ja ei sekään aina auta. Itsekurissa olisi siis parannettavaa aika rutkasti. Kokeilinkin tässä kuussa pitää ruokapäiväkirjaa pari viikkoa siten, että söin miten söin sen suurempia miettimättä ja merkkasin ylös. Nyt jälkeenpäin kun katsoo niin näkee, että siellä on jonkinlaista herkkua joka päivä tullut syötyä. Ja huomasin senkin, että mitä vähemmän ohjelmaa minulla oli päivässä, sitä enemmän minä söin. Eli ehkä siinä on sitten sitä tunnesyömistäkin taustalla eli juuri tylsyyteen jne.

Tämä perus tapa kun ei tunnu tehoavan, niin ajattelin kokeilla 5:2 dieettiä. Sain tädiltäni sitä koskevan kirjan ja hän on itse sitä noudattanut jonkin aikaa ja on kehunut oloaan. Mietin, että jos tälläinen vähän isompi muutos olisikin se ratkaisu. Haluaisin kuitenkin teiltä kuulla myös kokemuksia ja mielipiteitä tästä. Tai jos teillä on muita vinkkejä mistä voisi olla apua.

Liikunnan suhteen ei ole oikeastaan ongelmaa, koska olen aloittanut uudestaan tanssin, kun löytyi sopiva ryhmä viimein. Ja tanssi onkin myös yksi iso osa motivaatiotani tässä.

Mutta siihen, että saisin tuon syömisen kuriin, niin tarvitsen apua. Olisiko tuo 5:2 dieetti sellainen, mitä kannattaisi kokeilla? Tai onko joitain muita vinkkejä? Kaikki mahdolliset neuvot otan mielelläni vastaan!

Masennuslääkkeet vaikuttavat keskushermostoon ja niiden lopettamisen jälkeen vaikutus ei heti lopu, vaan siinä saattaa mennä kuukausia. Puntarin sijaan suosittelen ottamaan mittanauhan käteen.

Jos vajeesi jäävät vielä pienemmiksi kuin Kiloklubin suositus tässä kohdalla voi olla kyse siitä, että se arvioi peruskulutuksesi vähän yläkanttiin eikä miinuksia oikeasti jääkään.

Antaisin kuitenkin aikaa. Kolme viikkoa on vielä hurjan lyhyt tarkastelujakso. Jos siihen on osunut esimerkiksi ovulaatio tai rankempi treeni väliviikon plussaus voi johtua siitä.

Jos paino ei suostu maltillisilla vajeilla tippumaan syy voi olla myös kilpirauhasarvoissa.

Yhteenvetona 1) anna aikaa, 2) yritä tiputtaa vajeita ohjeiden mukaisiksi ja jos nämä eivät auta, 3) käy juttelemassa lääkärin kanssa.

Eipä tämä painonpudotus helpoa hommaa ole, vaikka tekisi kaiken "oikein"..

Painonpudotusprojekti alkoi (jälleen kerran) Kiloklubin opeilla 2014 elokuussa. Joulukuuhun mennessä kiloja tipahti kolmetoista. Vaihdoin työpaikkaa ja patam, paino ei liikkunut enää mihinkään. Vaikka söin just eikä melkein Kiloklubin ohjeilla. Olen aika sitkeä tapaus ja jaksoin sitä kilo ylös, kilo alas pelleilyä tähän syksyyn. Sitten meni vati nurin ja otin pt:n. Vaikka ammattilaisen kanssa ollaan hinkattu ruokavalio kuntoon ja käyn salilla neljästi viikossa, on paino pudottunut kahdessa kuukaudessa kilon. Että ihan vähän turhauttaa..

Minun kohdalla suurin ongelma on varmasti työn aiheuttama stressi, joka on saanut koko kropan sekaisin. Se on todella mukava, kun sanotaan, että jos haluat painoa alas, pitää karsia stressitekijöitä. Työpaikan vaihtaminen vain ei ole niin yksinkertaista...

Minä en silti henkilkohtaisesti usko näihin 5:2 dietteihin, sillä ei sitä voi kukaan jaksaa kovin pitkään. Olen joskus hairahtanut Nutrilett-kuuriin ja minulla ainakin meni pää siitä ihan sekaisin. Hyvä, että autoa uskalsi ajaa. Sillä viiden päivn tuskalla lähti se muutama kilo, joka tuli heti takaisin.

Minä ainakin pysyn ruokavaliossa sillä, että suunnittelen päivän syömiset valmiiksi etukäteen. Kun tietää mitä syö ja milloin, ei tarvitse vaivata päätään asialla.

Minulla näyttää olevan ainoa toimiva tapa se, että suunnittelen kanssa joka päivän ruoat etukäteen edellisenä päivänä. Kun jokainen suupala on merkattu ja laskettu etukäteen, tietää tasan tarkkaan, mitä saa syödä seuraavana päivänä. Mietin esim. seuraavan päivän kalorimäärän ja sitten käyn laskemaan, mitä siihen mahtuu. Joskus siihen jää joku sata kaloria käytettäväksi ylimääräisiin mielitekoihinkin. Työtä se teettää jonkin verran, mutta se syömiseen liittyvä stressi pysyy poissa sillä tavalla. Ja bonuksena painokin laskee...