Mä ennen vähän vierastin proteiinin syöntiä, siis enempää kuin se 1g per painokilo kun ylimääräinen proteiini muuttuu sokeriksi. Mutta eipä näemmä ole muuta kuin positiivisia vaikutuksia sen lisäämisellä. Varsinkin kun tulee päivittäin liikuttua.

tiistaina, 17. maaliskuuta 2009 klo 14:50 MiaMaria kirjoitti::

tiistaina, 17. maaliskuuta 2009 klo 14:47 haahe kirjoitti::
Mä ennen vähän vierastin proteiinin syöntiä, siis enempää kuin se 1g per painokilo kun ylimääräinen proteiini muuttuu sokeriksi. Mutta eipä näemmä ole muuta kuin positiivisia vaikutuksia sen lisäämisellä. Varsinkin kun tulee päivittäin liikuttua.

Mutta eikö elimistössä kaikki muutu jossain vaiheessa sokeriksi, glukoosiksi?

tarkoitin siis tietenkin rasvaksi, en sokeriksi. mutta kuulemma jos kokonaisenergiansaanti pysyy sallituissa rajoissa näin ei tapahdu.

tiistaina, 17. maaliskuuta 2009 klo 15:10 MiaMaria kirjoitti::
Aivan,

tosin elimistöllä taitaa olla suurempi työ työstää eli sulattaa proteiinipitoista ruokaa ja kun ruoansulatus joutuu hommiin, niin myös siinä hommassa taitaa kulua enemmän energiaa. Niin muistan jonkun joskus kirjoittaneen...

(lähdetietojen olemattomuus on suurin heikkouteni. )

juu ja kun muutenkin syön hiilihydraattitietoisesti mutten kuitenkaan viitsi ylettömästi rasvalla lotrata niin jostainhan ne kalorit on saatava!

Olen tosiaan ollut nyt poissa täältä yli viikon ja syönyt mitä sattuu ja miten sattuu. Paino suhtkoht sama. Proteiinit ei vain oikein maistu esim. liha ja maitotuotteet. Mitä söisin?

Minunkin on vähän saatava tuulettaa nyt ajatuksiani.
Parisuhteen alkamisen myötä kilot jotenkin alkoi nousemaan. Sitten siihen päälle vielä koulun vaihto ja stressi opinnoista, kun yritän kiriä nyt kaksi lukukautta yhtäaikaa kiinni. Kokoajan nälkä ja paino ei katoa mihinkään ja olen kiukkunen sen takia. Stressi vaikuttaa myös ihoni kuntoon ja hermoihin niin paljon että oikein ahistaa. Kaiken hyvän lisäksi eräänä kauniina talvisena iltana revähdytin nivusestani jonkun ihme lihaksen ja lenkkeily sen jälkeen ei ole oikein onnistunut kunnolla. Olen yrittänyt vaihtaa myös liikkumislajia uimiseen, mutta siitäkin nivunen ärsyyntyy. Jos jään paikalleni makaamaan niin huomaan 3 viikon päästä painavani tuplasti sen verran kuin nyt. Kiukuttaa niin yli paljon ettei mitään järkeä.

Ja nyt kun joku tulee kertomaan kuina nälän saa pois ja pallot vihreiksi niin minun pallerot on vihreitä ja aamupuuron jälkeen minulla on tunnin päästä nälkä. Jos aamulla syön niin tekee mieli koko päivä napostella ja silloin koko päiväni pyörii vain ruoan ympärillä. Ja joo, onhan se niin että pitää kieltäytyä mieliteoista yms. mutta kun ei se kaikille ole niin helppoa. Henk.koht tuntuu siltä että tupakoinnin lopettaminenkin joskus oli helpompaa kuin kärsiä koko päivä jostain mieliteosta joka ei mene 10 tai 20 minuutissa ohi vaikka lenkkeilis tai hakkais ihteään vihdalla.

Ottaa vaan niin päähän kaikki tällä hetkellä, että kun paino on lähtenyt nousuun niin kaikki se työ mitä tein vuosi sitten on mennyt hukkaan.

Mutta kun minulle ei tule kuvottavaa oloa, vaikka olisin ihan ähky, voisin silti vain syödä lisää. Tätä ruokahalua olen yrittänyt jollain hedelmillä ja kasviksilla paikkalla, mutta kun niitäkin voi mennä ties kuinka ja paljon. Kiliklubin ruokamäärä mielestäni on pieni ja mietin todella mitä on varaa syödä.

Kaksi kysymystä:

Kuinka paljon liikut?
(kuinka paljon aikaa sulla on mahdollisuus iikkua, siis aikaa viikossa?)

Kuinka paljon syöt sokerisia herkkuja viikossa?

torstaina, 26. maaliskuuta 2009 klo 11:51 smeagol kirjoitti::
Ja joo, onhan se niin että pitää kieltäytyä mieliteoista yms. mutta kun ei se kaikille ole niin helppoa. Henk.koht tuntuu siltä että tupakoinnin lopettaminenkin joskus oli helpompaa kuin kärsiä koko päivä jostain mieliteosta joka ei mene 10 tai 20 minuutissa ohi vaikka lenkkeilis tai hakkais ihteään vihdalla.

Tossa olen sun kanssa ihan samaa mieltä!! Oli paljon helpompaa lopettaa 16 vuotta kestänyt tupakointi, kun karkin syöminen!! Vieläkin joskus voin vetästä sauhut kun ollaan viihteellä, mutta ei voi edes verrata makeanhimoon!!
Jos kotona on jotain makeaa, se polttelee mielessä niin kauan että sen syö pois!!!

Tsemppiä vaan, anna ittelles aikaa!!

torstaina, 26. maaliskuuta 2009 klo 13:55 MiaMaria kirjoitti::


Että opin syömään kun minulla on nälkä.
Tunnistan nälkäni.
En syö liikaa.
En syö, jos minulla ei ole nälkä.
Osaan syödä Syön herkkuja kohtuudella.

Niin ihanan yksinkertaisesti kuin MiaMaria sen tässä sanoo... nämä on niitä elämää suurempia oivalluksia! (vaihdoin vain tuon yhden sanamuodon)

Kiitos Henne!

Ja taas opin uuden asian!