Oma repsahtamiseni tarkoittaa sitä, että syödään vaikka olo on jo huono/mieliteko tyydytetty.

Minulle repsahdus on sitä, että syön jotain sellaista mitä en ole ajatellut syöväni. Ja erityisesti syön sitä sellaisia määriä, joita en ole ajatellut syöväni. Esim. tänään söin sekä jäätelön että sokerimunkin, mutta ajattelinkin ne syöväni ja ne mahtuvat kalorirajoihin joten on ollut hyvä.

Saan syödä vaikka kokonaisen pizzan jos olen suunnittellut etukäteen sen syöväni, mutta jos söisin sen hetken mielenjohteesta niin sitten se olisi huono.

Mulle repsahdus tarkottaa useemman päivän mässäilyä. Tosin joulusyömistä en katso repsahtamiseks Se kuuluu elämään. Mutta jos pitkän viikonlopun elää makeella, pikkusuolasella, pikaruualla ja alkoholilla niin voisin jo sanoo repsahtamisesksi. Paluu vanhoihin ruokatottumuksiin on asia erikseen.

Yksi viikonloppukaan ei oikeestaan ole repsahdus sinällään,elämään sekin kuuluu,minusta ne vanhat huonot tavat ja tietoisesti palaa siihen,sitä pidä repsahduksena,tai pitkän hyvän laihdutustuloksen tuhoaminen vanhoilla kaavoilla ja lihomalla takaisin lähtöruuruihin!

Elämään mahtuu niin paljon asioita,mitkä ei oo repsahdus,sillä laihdutuskuurilaiset repsahtelee,elämäntaparemppalaiset,opiskelee!

mullekkin repsahdus on useamman päivän/parin viikon välinpitämättömyyttä ruuan suhteen. silloin tulee syötyä päivittäin jätskiä, karkkia yms. ja määrät ei ole enää kohtuuden rajoissa.. pyrin kohtuulliseen herkutteluun (vaikka päivittäin) mutta toistaiseksi mulle tuntuu toimivan paremmin herkkupäivät.. niitä voi olla viikossa 2-3

jos joka päivä herkuttelen "kohtuudella" niin jossain vaiheessa tulee semmonen asenne, että ei tää nyt paha ole jos vähän lisää ottaa.. eilen söin autokoulussa muutaman karkin, enkä laske sitä repsahdukseksi enkä edes herkkupäiväksi

Huolestuisin kovasti, jos vanhat huonot tavat ottais valtaa. Esim. syöminen pahaan mieleen, mulle tyypillinen riskitilanne on riita puolison kanssa. Toinen sudenkuoppa on stressaavat ja kiireiset työpäivät, jolloin ei ehdi syödä rauhassa ja riittävästi.
Mielestäni saan ja voin syödä mitä tahansa, kunhan se on hallittua. Nuo em. tilanteet eivät sitä ole.

perjantaina, 27. huhtikuuta 2012 klo 09:42 pp89 kirjoitti::
mullekkin repsahdus on useamman päivän/parin viikon välinpitämättömyyttä ruuan suhteen. silloin tulee syötyä päivittäin jätskiä, karkkia yms. ja määrät ei ole enää kohtuuden rajoissa..

Ajattelen ihan samoin. Kerran viikossa saan luvan kanssa "repsahtaa", mutta jos yhden herkkupäivän jälkeen tulee toinen ja jopa kolmaskin, niin siinä vaiheessa puhutaan repsahtamisesta. Keksi kahvin kanssa tai jäätelösiivu jälkiruoaksi ei ole repsahdus.

Ma oon myos samoilla linjoilla Naamiksen kanssa, mutta kylla ma repsahduksena silti pitaisin tilannetta, jossa vaikka en liiku yhtaan viikkoon tms. (ilman syyta, eli reissua tai sairautta) JA soisin mita sattuu. Tuntuu utopialta etta moinen voisi enaa edes sattua, joten repsahdukset ei liiemmin pelota.

Minä myös miellän repsahduksen vanhojen tapojen useamman päivän ajan palaamiseen. Tarkoitus on muuttaa elämäntavat pysyvästi ja kuten joku jo sano niin vaput, joulut ja pääsiäiset on joka vuosi. Kyllä sillon voi syödä ja juoda rajoituksetta kunhan pystyy palaamaan kevyempään taas kun juhlat on juhlittu.
En myöskään aio loppuelämääni olla se "laihduttaja" jolle ei juhlapöydän herkut kelpaa vaan opettelen syömään niitä kohtuudella ja jatkaa "normaalia" syömistä arkena.
Kyllä se on se tavallinen arkisyöminen joka meidät on lihottanu, ei ne juhlapyhien herkuttelut.

En pidä repsahduksena mitään sellaista mikä tapahtuu painonhallinnan opettelun aikana. Kaikki ei vain aina mene putkeen ja opettelun välttämätön osa ovat epäonnistumiset joita peillaamalla opitaan hiljalleen se toimiva tapa.

Meinasin ensin todeta, että minulle repsahdusta ei ole, mutta tarkemmin ajatellen on. Pidän repsahduksena sitä, että koko painonhallinnan opettelun prosessi jää kesken. Hanskat tiskiin -reaktio ja koko opettelun sivuun jääminen.