Hei! Kärsin samantyyppisestä ahmimisongelmasta. Tosin minä pystyn skarpattuani olemaan muutaman kuukauden vähillä herkuilla, mutta sitten se repsahdus onkin totaalinen ja lihoan hirveää vauhtia kun ahmin niin tolkuttomasti. Nyt olen saanut jälleen kahden viikon ajan itseni kuriin. Kokeilen nyt antaa itselleni mahdollisuuden iltaisin ahmia, mutta ahminkin ihania pensasmustikoita ym marjoja Se on toiminut nyt aika hyvin ja paino on lähtenyt laskuun. Kukaan ei tietenkään voi sanoa että mikään ahmiminen olisi hyvästä, mutta tarvitsisin varmaan monen vuoden terapian päästäkseni siitä taipumuksesta Toivottavasti löydät keinon joka toimisi sinulle. Tsemppiä yritykseen, aina voi yrittää uudelleen. Kuitenkin on paljon parempi syödä muutama päivä viikossa terveellisesti, kuin ahmia koko viikko. Muistathan iloita siitä

torstaina, 28. kesäkuuta 2012 klo 19:52 sapar kirjoitti::
Jaksan syödä terveellisesti sen 2-4päivää, sitten taas sorrun syömään jäätelö, kakkua, karkkia... ihan mitä vain!

.

Kerropa vähän tarkemmin, miten syöt?

Todennäköisesti sulla terveellinen syöminen yhdistyy liian vähäiseen syömiseen, jonka seurauksena tulee mielitekoja. Tällainen mielikuva mulle tuli.

Jos voisit vähän avata tuota omaa terveellistä syömistäsi esim. ruokapäiväkirjan muodossa, niin voisi kenties neuvoa hieman, miten ruokavaliota voisi ja kannattaisi muuttaa, jotta hallitsemattomat mieliteot haihtuisivat ja hyvä syöminen tulisi elämäntavaksi ilman sortumisia.

hmm,toi sortuminen on paha juttu,mutta itsekuria sekä tekemisellä voi vaikuttaa asiaan,ja esim jos syö jotain herkkua niin lähtee sitten tunninpäästä vaikkapas kävelylenkille,tai vastaavaan..Itsekkin joskus nasahdin herkkuihin esim jos työpaikalla täytekeksejä niin otin niitä sitten kahviaikana..Mutta aina sitten jälkeenpäin kannattaa muuttaa jotain seuraavan päivän ruoka jutuista pois tai sitten vain skarpata lisää virheestä ja sinnitellä vain eteen päin eikä pahalla mielellä jatkaa laihdutusta kun se ei maailmaa kaada vaikka niin luulisi

Kiloklubin aiemman asiantuntijan Patrikin mukaan itsekuria ei pitä harrastaa, ei myöskään hinkata syötyjä kaloreita liikunnalla katumusmielessä veks. Eli olen tuossa kohtaa Patrikin kanssa samoilla linjoilla ja jani76 kanssa keinoista eri mieltä. Syömisen saattaminen sellaiseksi, ettei niitä mässyilyjä tule ja kylläisyyskeskus alkaa toimia niin kuin sen on tarkoitettu toimivan on se avainasia painonpudotuksessakin.

Liikunta ei ole myöskään avainasemassa painonpudotuksessa vaan ruokavalio on painoprosenteiltaan ainakin 80%. Eli ruokavalion saattaminen sellaiseksi, ettei mielitekoja tule, on tärkein opeteltava asia.

Kaloreita ei myöskään pidä himmailla jälkikäteen pienemmäksi, jos on tullut nautittua jotain sellaista ylimääräistä. Sellainen ajaa syöksykierteeseen pitkällä tähtäimellä. Ammoisina aikoina kaloreiden hinkkaaminen veks liikunnalla ja toisaalta kaloreiden säästäminen viikonloppuja tai juhlia varten oli Painonvartijoiden suosittelemaa tapaa, jota kiloklubissa ei suositella ollenkaan.

Edit. Tähän perään vielä Asiantuntijavastaus em. aiheesta. Tämä on yksi keskeisimpiä kiloklubin ajatuksia, joka kannattaa omaksua mahdollisimman nopeasti.

Itselläni ainakin asenne löytyy tähän laihduttamiseen ihan omasta tahdostani ei minkään sivun ohjeista niinkään vaikka vähän vinkkejä niistä saa mutta aina kaikki lähtee itsestään ei mistään muusta sekä siitä mitä syö ja mitä voi olla syömättä.Kaikki ei ole samanlaisia samaan kaavaan katsovia ihmisiä eikä samallaisia kehoja ole kellään eikä eritoten aineenvaihdunnan puolelta.
Itse olen painottanut liikuntapainoitteiseen laihduttamiseen enempi tai siis se koko laihduttaminen lähti justiinsa liikunnan myötä ja en itse koe tuota itsekurin olemassa oloa miksikään ongelmaksi,mutta ongelma on siinä jos sitä ei ole edes hitustakaan olemassa.!
Itseäni parhaiten on auttanut eteenpäin perus treenien merkkaaminen ylös ja aikamäärät ja sporttrackerin ohjelma puhelimessa,sekä kannustus omalta kumppaniltani joka myöskin osallistuu itsekkin liikuntaan mukaan vaikkei olekkaan ylipainoinen.

Joten mielestäni liikunnan osuus kyllä on aika tärkee laihduttamisessa,etenkin itse en siitä luopuisi missään nimessä ja koen olevani astetta virkeämpi siitä mitä aikaisemmin olin eli puhutaan vaikkapas toukokuusta,sekä kaikki mitä syön ja juon niin maistuvat erilailla suussakin,eikä roskaruoka vallitse enää elämääni eikä muutkaan sokerit ja paheet,joten on ihme jos ei rupea näkymään painossa,mutta toki en aliarvioi tätä teidän kiloklubi sivustoa,sillä on täällä tuo ruokataulukko juttu aika kätevä vaikka sieltä uupuu justiin ne ruoka jutut mitä käytän..

Jännä muuten tietää että painonhallinnoissa on ollut samoja periaatteita kuin itse olen käyttänyt,vaikka en ole koskaan siellä sivulla edes ollu asiakkaana,mutta tämä on aina toiminut itselläni ja tulee jatkossakin toimimaan,enkä rupea tätä muuttamaan toiseksi vaikka mikä olisi mutta ruokapuolelle toki enemmän olen katsonut ohjeita tosin sillä tavalla että kasvikset etusijalla sitten muut.

Moi!
Yksi ahmimisen syy saattaa olla tunnesyöminen. Mä ainakin syön pääsääntöisesti terveellisesti (nykyään) ja liikun ja laihdun niin kauan kun ei elämässä ole suurempia stressejä tai suruja. Pieniin suruihin, paineisiin ja pettymyksiin osaan jo suhtautua.

Mutta isomman ikävyyden kohdatessa suuntaus on välittömästi jääkaappia kohti! Eilen sen oikein todella huomasin; mielipaha ja huoli lähipiirissä vireillepannusta avioerosta "vaati" kahville seuraksi pullaa. Ja niin pistelin kahvin seuraksi kerralla koko pitkon! (onneksi edes oli itseleivottu ja aika paljon kaupan pitkoja pienempi )
Koko ajan pakastimesta sitä noukkiessani ja sulattaessani ja syödessänikin tiesin kyllä että ei tämä tilannetta paranna eikä asioita miksikään muuta, mutta siltikin vain tuntui että pitää saada elämään jotain hyvää kaiken kurjuuden keskelle.

Masennukseen ja suruihin syömällä mä oon kiloni kerännytkin, eli mulla ainakin ruoan laatu ja ruokarytmi on vain yksi osa siitä millä painoani pyrin säätelemään. Mieliala ja suhtautuminen suokaan on se suurempi kompastuskivi edelleenkin. Ja ettei ottaisi omia ja varsinkaan muiden murheita liian raskaasti, se vaatii opettelemista
Vaatiihan se paljon ravintoa ja vankan kropan jos koko maailman murheet omilla hartioillaan yrittää kantaa

Tyttärelläni näyttää olevan samaa taipumusta, yhteistuumin on koetettu keksiä muuta "makeaa" silloin kun tuntuu synkältä. Yksi aika toimiva konsti on lähteä ulos, joko tiukemmalle lenkille tai vain kävelemään ja selvittelemään ajatuksia. Useimmiten se toimii ja se pahin ahmimishimo menee ohi, kotiin palattua kuppi maustettua teetä ja ruisleipä riittää makeuttamaan elämää.

Itselläni ei mitään varsinaista ahmimisvimmaa ole ollut, mutta himotusta kyllä suklaaseen ajoittain. Olen kokenut hyväksi tasaisen syömisrytmin, eli parin kolmen tunnin välit, riittävän kalorinsaannin, ei siis kitukuureja, ja hiilareiden vähentämisen n. 100n kieppeille, rankan treenin päivinä enemmän, ja hiilareiden muuttamisen hitaiksi. Nämä jutut vaikuttavat kropan tarpeeseen saada sitä suklaata, toinen juttu sitten onkin se polla. Jos syö pahaan oloon, siihen tarvitsee muunlaista apua. Pitkäjänteisyyttä ja tsemppiä matkaan, tämä ei ole helppo tie mutta täysin mahdollinen!

itse syytän itteeni siitä kun aloitin parisuhteen niin se liikunta ja terveelliset ruoka tavat unohtui tyystin sen jälkeen eli hauskaa elämää,sekä roskaruokaa vapaasti,yms,,näin sitten kävi että nyt otin niskalenkin ittestäni ja sanoin,nyt pitää ruveta pakittamaan painoa alas sekä elämää rustaamaan ruokapuolen osalta kanssa,eli ihmisen pitää myös osata tehdä valintoja sekä päätöksiä itselleen jossain vaiheessa.

Mulla ahmiminen riistäytynyt ihan kädestä hyvin laihdutellut kuukauden jälkeen...

Juhannusaattoon mennessä olin ihan tyytyväisenä laihduttanut kuukaudessa 6½ kiloa. En ollut nälkäinen, ruoka-ajat oli säännölliset, ylimääräistä liikuntaa en vielä ole alkanut harrastaa, koska tiedän että se toppaa aika nopeasti jaksamisen puutteeseen ja siinä voi sivussa mennä koko laihdutus... Joten pelkästään parannetulla ruokavaliolla mentiin.
Olo oli myös erinomainen, suureksi osaksi leivän poisjättämisen ansiosta, kipeä vatsa parani kuin taikaiskusta.
Mulla on viisi vuotta ollut karkkipäivä, olen sitten ollut dieetillä tai ei, eli hurjista sallituista herkuttelupäivistä huolimatta olen onnistunut pudottaman painoa, koska sitä namustelua on se tietty päivä viikossa.

Mutta mulla on nyt jäänyt juhannuksesta "syömisputki päälle".
Tällä viikolla en vaan ole jaksanut panostaa syömiseen, jätän monta ateriaa väliin ja sitten nappailen mitä helpointa on suuhun laittaa. Saattanut kiskoa pussillisen sämpylöitä, joita en edes ennen laihdutusta syönyt, pelkkää tummaa leipää. Grillimakkarapaketti kylmänä upposi ennätys nopeasti. Ja koska siis se herkkupäivä on kerran viikossa edelleen, niin mitään jäätelöitä tai karkkeja, yms. ei kodista löydy. Mutta saan itseni syötyä turpeaksi muullakin tavaralla.

Kaikista pahin on ehkä yks herkku, joka on mun taantumisen varmin ja pahin merkki. Jogurttia meillä syö periaatteessa vaa lapset ja sekin on valittu tarkasti mitä jogurttia. Mutta tämä äitipä on niin nokkela että heittää kuppiin ensin muutaman lusikallisen kaakaojauhoa, päälle jogurttia ja jos kaapista löytyy niin sekaan heitetään vielä pilkottu banaani. Yksi kuppi ei edes yleensä riitä kun tähän sorrun. Ja tämän syön niin salassa kuin pystyn, mikä vielä pahentaa mässäilymorkkista, mikä nautinto se muka on hotkia jossain nurkassa äkkiä kipollinen (ja toinenkin) moskaa, ettei kukaan huomaa...

Mä en tiedä miten pysäyttäisin tän tilanteen, ei auta heräämään tilanteesta uudelleen kipeytynyt vatsa, unettomat yöt, taas kiristämään alkaneet vaatteet... Kaikki saasta vaan himottaa ihan törkeästi.
tällä viikolla on kaksi vaivoin laihdutettua kiloa tullut takaisin ja tekis mieli vaan lopullisesti luovuttaa. Taas...

Ja joo, oli alhaiset kalorit, mutta olin tyytyväinen, tollanen 1200-1400 teki mut tyytyväiseksi. Tiedän kokemuksesta, että tota isommat lukemat ei mua motivoi vaan lannistaa...

Tekee nytkin niin mieli sitä jogurttimössöä, en muista koska viimeksi tänään edes söin ylipäänsä mitään... Laihdutuksen aikana tiesin tarkalleen mitä ja koska ja niin surullista kuin se on niin se antoi jotenkin sisältöä elämään, nyt en ole edes merkkaillut syömisiäni kun turhauttaa etsiä niitä tuotteita tuolta listasta joita ei normaalisti edes syö...

Olipa vuodattus, sori...

Onko sulla ketään ystävää,joka vaikka nyt kesällä loma-aikaan olisi sun kanssasi ja ns. vahtisi, että syöt terveellisesti ja syöt SÄÄNNÖLLISESTI, sillä se on yksi tärkein korjausliike jos on ahmimista. Syöt n. 3 h välein oli nälkä tai ei niin silloin verensokerit ei heittele ja sinulle ei tule niin herkästi niin syömisen ja makeanhimokohtauksia.

Siski ystävä olisi hyvä valjastaa hommaan, että pääsisit alkuun. Ahmiminen on kuin alkoholismi eli ei tippaakaan, sillä siitä se ajatus ihan tosissaan aina lähtee. tarkoittaa siis katkasuhoitoa suomeksi ei herkkuja, ei perunaa mielellään, mutta jo niin rajoitetusti, ateriarytmi 2-3 h välein ja siitä on pidettävä kiinni tosi tarkasti, että 4 h ei missään tapauksessa ylity. Se on ehdoton takaraja. Mieluummin 3 h. Ei valkoisia jauhoja,( ei pullaa, ei kakkuja ) runsaasti täysjyvää, joka pitää verensokerin tasaisena. Ei sokeria siis ei karkkeja ei suklaata. Sitten ravan laatu on myös tärkeä, että eläinrsvaa rajoitetaan 1/3 ja kasvirasvoja 2/3 suositaan. Juo riittävästi nesteitä,mieluummin vettä. Riittävä määrä on 1.5 litraa ja ruoasta tulee saman verran. Mausteita tulisi lisätä, koska mausteet tuo kylläisyyden tunnetta eli tulisuus. Suolaa vähennetään,mutta mausteita lisätään.. Yksi meinasi unohtua, että liikuntaa tulisi tulla joka päivä se 30-60 minuuttia ja lisäksi 3 x/ vko hikijumppaa vähintään tunnin verran kerrallaan. Toivotaan, että tästä olisi jotain apua. Kokeile tätä, mutta kannattaa luoda itselleen turvaverkko, jotta onnistuminen mahdollistuisi. M-R