Mä taas olen niin suoraviivainen tyyppi, että mulla pitää olla kilotavoite JA se aikatavoite. Päätin jouluna, että 20 kiloa kesäksi pois. 8 kiloa tiputettu 12 jäljellä. Uskon tähän kykeneväni. Mulla on pakko olla se tavoite, muuten mua ei motivoi mikään pysymään pois suklaahyllyltä. Jahka olen tavoitteeseeni päässyt, pitää se jo mut pois suklaahyllyiltä, vanhasta kokemuksesta tämän tietäen
Olen lohtu ja tunnesyöppö. Erittäin paha semmoinen. Syy miksi nyt olen 20 kiloa jouluksi turvonnut..lopetin röögaamisen ja parisuhteeni kaatui parisen vuotta sitten, aloitin uuden elämän ihan pohjalta, lohduttauduin ruoalla, löysin uuden parisuhteen mikä tarkoitti lisää ruokaa..lisäksi sairastuin joten liikuntakin jäi hetkeksi. Liikunnassa olen nyt vähän saanut itseäni balanssiin enkä vedä itseäni joka kerta piippuun, vaikka niin haluaisinkin, ihan vain saadakseni sen endorfiinipiikin. Olen vissiin liian ehdoton ja armoton itselleni, vai olenko?

Itse liityin elokuun lopussa " 10 kg pois ensi kesään mennessä-ryhmään". Aikaa tuon kympin tiputtamiseen oli siis aloitusvaiheessa 9 kk, joka taas tietää aavistuksen verran yli kilon pudotusvauhtia kuukaudessa. Kuulosti siinä vaiheessa erittäin kohtuulliselta (ja sitä se epäilemättä onkin!). Jotenkin tässä nyt on vahingossa kuitenkin käynyt niin, että kuukausia on jäljellä enää 4 ja pudotettavia kiloja 6, joten epäilen vahvasti, etten ketjun tavoitteeseen pääse. En silti ajatellut "heittää kirvestä kaivoon", koska en ota näitä haasteita niin vakavasti. Lähinnä liityin tuohon em. porukkaan ihan vertaistuen vuoksi. En mä laihduta kilpaillakseni saavutuksillani tai osoittaakseni olevani jotenkin parempi. Laihdutan terveellisemmän (ja hyvännäköisemmän ) loppuelämän vuoksi.

torstaina, 30. joulukuuta 2010 klo 17:34 Patrik Borg kirjoitti::
Klikin päässä on artikkeli

https://uusi.keventajat.fi/artikkelit/Unohda-aikatavoitteet/1084/

jonka tarkoituksena olisi saada kiloklubilaisia hieman pohtimaan omia tavoitteidenasetteluita.

Tarkoitus ei ole tappaa kuoliaaksi näitä tavoiteketjuja tai aikatavoitteita, vaan enemmänkin että jokainen pohtisi omia tavoitteitaan ennenkuin suinpäin innostuu suurhankkeeseen joka kuulostaa houkuttelevalta.

Keskustelu mielestäni tärkeästä teemasta jatkukoon täällä

Olen itsekin siihen kompastunut jouluna 2008, kun painonpudotus sujui tosi malliikkaasti ja ajattelin, että heinäkuun puolivälissä alkanut pudotus saavuttaa jo vuodenvaihteessa - 30 kg rajapyykin, mutta toisin vain kävi, kun aloin ahneeksi. Sitten olikin taistelun vuosi ja melkein koko vuosi 2009 meni siinä, että taistelin, ettei paino nousisi. Tietty se vähän nousi, mutta taistelin sen taas pois ja sitten taas nousi vähän ja taas pois, mutta se - 30 kg:n etappi tuli saavutettua melkein vuosi myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Sen jälkeen olen ollut maltillisempi tavoitteiden asettamisessa ja laittanut tavoitteeseen sen mahdollisuuden, että jos en sitä jostain syystä saavutakaan niin maailma ei siihen kaadu, juuri siksi, että tavoite ei nouse itseään vastaan. Nytkin olen laittanut vuoden alusta 5 kg pääsiäiseksi tai vappuun, mutta jos ei mene niin ihan viimeinen takaraja on minulle juhannus. Minä tarvitsen hiukan keppiä ja haastetta itseni ja toisten kanssa,jotta tulsota syntyy. Olen ollut tässä mukana jo niin kauan, että välillä on ns. turnausväsymystä niin tällaiset yhteishaasteet piristää sitä yhteistä matkaa.

Ajattelin, että tosi hyvä, kun moni siinä - 5 kg pääsiäiseksi kirjoitti, että olivat tuolla - 10 kg vappuun, mutta se oli liian tiukka. Usein asettaa sen tavoiteen liian ahneesti ja sitten, kun huomaa, että ei pysty millään sitä saavuttamaan niin sitten jollakin asteella masentuu ja se haaste nouseekin itseään vastaan ja alkaa syömään sitten enemmän, kun ei kuitenkaan saavuta sitä tavoitettaaan ja sehän on tietty se huono asia noissa aikatavoitteissa.

Hyvä, että olet ottanut tämän keskustelun aiheeksi tänne, sillä moni kamppailee näiden aikatavoitteiden kanssa ja hyvä tietää mikä sudenkuoppa se saattaa olla. Minullekin.

Minä olen niin lähellä normaalipainoa ja muuten terve, etten oikeastaan koe suurta painetta laihtua vauhdikkaasti tai laihtua ehkä ylipäätänsä olenkaan. Koko ajan kun paino laskee lähemmäksi normaalipainoa niin minähän vain näytän paremmalta ja olen voittanut taas vähän sairauksien riskitekijöitä. Eli joka askel on voittoa, ja siiinä mielessä matkallakin on mukavaa.

Itselläni ainoita aikatavoitepaineita on syntynyt läheisestä, joka aloitti oman laihdutuksensa/elämäntapamuutoksensa samoihin aikoihin kanssani, ehkä jopa minun kannustuksestani ja omasta intoilustani esimerkkiä ottaneena. Kun toinen aloitti myöhemmin ja on jo tavoitteessaan (ja vielä enemmän kiloja keventäneenä), ja minä nyt vasta niitä ensimmäisiä kiloja... Lähinnä olen miettinyt, että pitävätkö muut minua jotenkin epäonnistuneena, mahdollisesti laiskana, tai vain tyhjänpuhujana keventämisyrityksessäni, kun ei tuloksia ole syntynyt. Ei ainakaan mitään muille ulkoisesti näkyvää, ja varsinkin jos aletaan vertailla läheistä ja minua.

Luojan kiitos olen niin tervejärkinen, etten välitä muiden vauhdista. Lisäksi olen varma, että aika harvaa loppujen lopuksi kiinnostaa minun pienet kiloni ja niiden muutokset, kunhan olen vain entiseen tapaan iloinen tyyppi ja pysyn terveenä.
Olen vain iloinen läheiseni puolesta, ja kun katson hänen entisestään kaunistunutta ulkokuortaan (sisäkuori onkin ollut aina kunnossa), ei voi kun ihailla, ja yrittää seurata perästä. Lisäksi toivon, että molemmat ylipainon kokeneena voimme sitten olla toistemme tukena, koska en koe että painon nousu tavoitepainosta joskus tulevaisuudessa on epäonnistumista. Silloin pitää vain hienosäätää painonhallintaansa, että pääsee takaisin sopivaan painoon, ja kaveri olisi kiva tsemppaamassa.

Mutta ei kesäksi 2011 rantakuntoon -tavoitteita minulle. Vihreät pallot-projekti on minulle paljon haasteellisempi ja terveellisempi vaihtoehto.

Itse en noita aikatavoitteita ole asettanut kertaakaan, vaan kiloetappeja ilman aikarajoitteita. Ensin pudotettiin 85 kiloon, sitten 80kg, 75kg ja nyt seuraava etappi on 70kg. Wii fitinkin kanssa risoo kun sinne on aina laitettava niitä aikaetappeja, laitan aina nolla tulokset niin pitkälle kun pystyy.

Sivuston edistymisen mukaan tuon saavuttamiseen menee 8 viikkoa mutta olen itse sitä mieltä että menee minkä menee, kunhan myös pysyy poissa . Kaappi on kohta täynnä vaatteita jotka ovat enemmän tai vähemmän isoja, ja ne olisi survottava jonnekkin uusien tieltä. Isompia kokoja en osta enää, ikinä!!

Olen päättänyt että tämä on elämäni viimeinen kerta kun laihdutan näin paljon (tod.näk. noin 25kiloa), enkä enää ikinä tahdo nähdä itseäni sellaisena kuin olin vielä vuosi pari sitten. On tarvittu todellista asennemuutosta ruokaan ja elämään ylipäätänsä ja täytyy sanoa että kaikki kunnia GFG-haasteelle, se oli viimeinen niitti "herkkuarkkuun" . Liteen en liittynyt vaan liityin tänne, jotta saan tukea ja helppomman tavan laskea ruokien kalorit ja seurata kalorivajeita/kulutusta.

Tästä hyvänä esimerkkinä tämän päivän herkkupäivä, ostin pussillisen karkkia. Päätin että saan syödä maksimissaan 100g, muutaman karkin napsin kupistani ja totesin että pahalta maistuu, yök!

Tavoitteena on vielä elämän arjen rytmityttyä mennä salille, hankkia oma PT ja hankkiutua yhtä lihaksikkaaseen ja timmiin kuntoon kuin olin vielä 10 vuotta sitten. Mä saavutan vielä unelmani!

Mulla on aikatavoite.Aion painaa vuoden lopussa vähemmän kuin nyt.Toivottavasti elopaino on laskenut enemmän kuin yhden kilon joulukuun viimoiseen päivään mennessä

lauantaina, 12. helmikuuta 2011 klo 08:53 Hiety kirjoitti::
Mulla on aikatavoite.Aion painaa vuoden lopussa vähemmän kuin nyt.Toivottavasti elopaino on laskenut enemmän kuin yhden kilon joulukuun viimoiseen päivään mennessä

Järkevät aikatavoitteet ovat ihan hyviä, mutta usein ne asetetaan liian tiukoiksi ja ihan itse. Eräs miepuolinen ystäväni sanoi, että hän on työpaikalla voittanut monta monituista kossupulloa, kun miehet oat intoilleet, että nyt lähtee ja hän on sanonut, että lyödään vetoa ja siten, että laihduttaja saa päättää paljonko hän pudottaa ja aika on vain ilmoitettu niin poikkeuksetta laihduttajata laittaa itsensä ihan mahdottoman tehtävän eteen ja joutuvat sitten epäonnistumaan. Kerran on kuulema joutunut ostamaan tämä ystäväni kossupullon.

Kyllä minullakin on sellainen tavoite, että olen ensi kesänä pienempi kuin nyt, mutta en oikein tiedä paljonko pitäisi edes olla, joten en ole sen kummemmin asettanut kilorjaa tälle ajalle.

aluks mä aattelin ku kk anto sen ajan, missä saavuttaisin mun tavotteen et "tosi hienoo sillon ja sillon painan sit ton verran".. mut kuinkas kävikään, nykyään en kiinnitä siihen enää edes huomiota.. nyttenkin se sanoo et saavutettavissa 9 viikossa.. tiedän et paskanmarjat.
laskin just tossa et kahdeksassa kuukaudessa oon laihtunu 0,6kg/kuukausi. et ei tää vauhti päätä huimaa..

oon kans -10 kg ens kesään mennes, olishan se ihan kiva jos sillon olis ne kymmenen lähteny mut en aio mollata itteeni jos niin ei oo tapahtunu..

mut aika-ajoin kyl masentaa tää et toi laihtumisnopeus on noin hidasta..

kiitos tsempistä.. olin taas vajonnut sinne pohjamutiin..

Liian tiukat aikatavoitteet eivät ole hyväksi mutta haluaisin silti jotain "aikarajaa" ja laitoin että 0,25-0,5 kilo per viikko ja nyt olen 4 viikkoa edellä. eli niitä jumitusvaiheet ja muut tulee niin ei tule kiire kiriä kun olen tavoitteistani edellä. tässä yksi esimerkki kun tuntuu mukavalta huomata onnistuvansa "paremmin" kuin aikatavoitteihin oli laadittu.