Neiti Hallinta: Ei kannata kuluttaa sitä koko valveillaoloaikaa siihen, että miettii mitä saa vielä syödä. Ruoan ja laihduttamisen ei pitäisi pyöriä koko aikaa mielessä. Kannattaa miettiä, että voisko asialle tehdä jotain, ettei ne asiat koko aikaa todella pyöris mielessä, varsinkin vielä, jos asialle voi tehdä jotain! Jos niiden asioiden antaa pyöriä mielessä koko ajan, niistä voi vielä pian tulla koko elämä... kokemusta on...

Itse oon kamppaillut syömishäiriön kanssa sellaset 8 vuotta, ja tuntuu että osa nuoruusvuosista on mennyt ihan hukkaan sen takia. Kaikki on vaan pyörinyt ruoan ja liikunnan ympärillä. Ei se oo sen arvosta!

Tuli mieleen, kerron vielä esimerkin omasta hölmöydestäni, kun annoin laihdutuksen saada liian suuren merkityksen elämästäni.

Minulla on hyvä ystävä, joka asuu suht' lähelläkin, oikein innokas sauvakävelijä (mikä on yksi minunkin lajeista). Ihanteellista lenkkiseuraa siis, mutta elämämme ajoittuu vähän eri kellonaikoihin, joten harvoin pääsemme yhtäaikaa lenkille. Ja sitten minä pöllöpää valtavassa laihdutusvimmassani keksin, että hänen vauhtinsa on liian hidas minulle (hänellä on astma ja muutama muu sairaus) Joten uhrasin nämä meidät harvat mahdolliset yhdessä olo hetket muutaman kalorin tähden

No, nyt olen sen verran järkiintynyt, että lähdemme yhdessä lenkille, kun vain aika sattuu, ja monesti se lenkki kestääkin pitkälle toista tuntia rauhallista vauhtia. Kalorikulutuksesta viis.

Hilla, tiesitkö, että oikeastaan matalasykkeinen ja pitkäkestoinen liikunta on sitä parasta laihdutusliikuntaa? Silloin keho nappaa tarvitsemansa energiansa pääasiassa rasvavarastoista. Eli älä missään nimessä luovu noista pitkistä rauhallisista kävelyistä, ne tekee gutaa muodoille! Toki viikkoon kannattaa sisällyttää myös raskastehoisempaa liikuntaa.

Kyllä minä sen nyt tiedän

tiistaina, 4. marraskuuta 2008 klo 12:36 Bandy kirjoitti::
Hilla, tiesitkö, että oikeastaan matalasykkeinen ja pitkäkestoinen liikunta on sitä parasta laihdutusliikuntaa? Silloin keho nappaa tarvitsemansa energiansa pääasiassa rasvavarastoista. Eli älä missään nimessä luovu noista pitkistä rauhallisista kävelyistä, ne tekee gutaa muodoille! Toki viikkoon kannattaa sisällyttää myös raskastehoisempaa liikuntaa.

Eikös tämä ole kumottu tälläkin palstalla jo aika moneen kertaan.. Myös korkeasykkeinen liikunta polttaa ihan yhtälailla rasvaa, vaikka %-osuus rasvan kulutuksesta on tällöin pienempi, mutta koska kokonaiskulutus on suurempi, niin rasvaa kuluu silti... Rasvaa kuluu aivan yhtä hyvin korkealla sykkeelläkin tehdyllä treenillä!

Kummasti tämä myytti, että rasvaa kulutetaan "rasvanpolttosykkeellä" parhaiten elää vieläkin, vaikka se on jo vuosien ajan todistettu olevan pelkkä myytti...

Jep jep, Betzymetzy.

Kiitos kommenteista!
Matilda S: olen mitannut vyötäröä, ja vaatteiden kireydestä huomaa. Ei ole tullut edistystä tässäkään, eli kyllä se vaaka ihan oikein kertoo.

Marimba:
Kyllä se näyttäisi olevan niin, että mulla ei vaan vajeet riitä laihtumiseen. Ihmetyttää kyllä, että tällä jumalattomalla säätämisellä ja kituuttamisella ainoastaan pystyn pysymään normaalipainossa. Aikamoisen ankea loppuelämä on edessä, jos tosiaan pystyn vain työllä ja tuskalla olemaan lihomatta, ja laihduttaminen on mahdotonta. No, olen kyllä pyrkinyt jonkin verran panostamaan ruoan makuun, jotta syöminen ei olisi aivan ilotonta, mutta hyvää ruokaa kun syö vain vähän niin jää paha mieli (kun olisi halunnut mättää neljä kertaa enemmän). Minusta elämään ilmiselvästi kuuluu herkuttelu, mutta minun on TODELLA vaikeaa pitää sitä kohtuudessa. Aikamoisen määrän kaloreita saan myös alkoholista, myönnettäköön nyt sekin tässä. En vaan osaa nyt kuvitella elämää ilman alkoholia.

Hilla:
Olen pitkään kuvitellut olevani onnellisempi siinä alle 60 kilossa. Oikeastaan uskonkin siihen ihan tosissani. Ehkäpä vain alitajuisesti pelkään, että näin kävisikään, ja siksi en päästä itseäni laihtumaan! Tällä hetkellä paino on - ihan oikeasti – suurin ongelmani. Tämä kertoo siitä, että elämäni on aika onnellista, ja sitten, jos laihtuisin, niin senhän pitäisi olla lähestulkoon ongelmatonta. Tuolloin taas todennäköisesti kävisi niin, että jokin muu ongelma nousisi pinnalle, mitä en välttämättä halua. Näinkin tätä voi selittää.

Joka tapauksessa tilanne on se, että minulla ei nyt varsinaisesti ole pakkoa laihtua, vaikka kovasti haluaisinkin, mutta ilmiselvästi en halua tarpeeksi. Olen nyt erittäin kyllästynyt tähän, kun ei tuloksiakaan näy. Ehkäpä koetan tässä vähän aikaa syödä sen verran, että painoni pysyisi pelkästään samassa. Katsotaan sitten miten käy. Kun vähän otan lomaa laihdutuksesta, niin jaksan mahdollisesti paremmin hiukan myöhemmin. Otaksun kyllä, että aikamoisesta laihdutuksesta käy ihan pelkkä tämä painonhallintakin. Se on nyt siis testattava. Onko minut tuomittu kitumaan nälässä loppuelämäni pysyäkseni normaalipainoisena?

tiistaina, 4. marraskuuta 2008 klo 22:22 matka kirjoitti::
Tässä vain vielä hiukan ajattelemisen aihetta, kyllä normaalipainossa voi syödä hyvin ja riittävästi, ruokavalion vain pitää olla kohdallaan

Lisäksi tutkimukset osoittavat, että kun sallii itsensä syödä, vähemmästä tulee kylläiseksi. Minä näkisin, että sinun, Neiti Hallinta, suurin ongelmasi on suuri tarve kontrolloida syömistäsi. Ymmärrän kyllä, ettet ole vielä siinä vaiheessa ajattelua, että uskaltaisit lähteä sallivuuden linjalle, mutta kannustan kovasti pohtimaan Patrikin ajatuksia. Väittäisin, että lopullinen ratkaisu löytyy sieltä.

Ruoan laatua minäkin epäilen niiden kohdalla jotka ovat normaalipainoisia ja jotka "lihovat" 1500kcal:lla. Jos hiilarit menevät paljon yli 50% kokonaisenergiasta niin silloin varmasti näin käy... Ja ape2:n kanssa samaa mieltä että jos vielä lisäksi kuntoilee reippaasti niin päivittäiset kalorit pitäisi olla lähempänä 1700.